Menetetyn kunnia pelastaminen

Ikävä tilanne ja ymmärrän pettymyksesi. Paras "kosto" ja kunnian palautus on se, että näytät erityisesti itsellesi, että pärjäät. Osoitat, että elämäsi ei ole kiinni petollisesta ihmisestä. Yritä kääntää asia niin, että pääsit tästä petollisesta suhteesta irti ja nyt olet vapaa tekemään omia päätöksiä ja elämään elämää eteenpäin lastesi kanssa.

Ex-vaimosi teot ovat kyllä todella törkeitä ja itsekkäitä. Ikinä en ole kuullut vastaavaa. Kuulostaa persoonallisuushäiriöiseltä. Esim. narsisti voi olla hyvinkin lahjakas huijaamaan ja saamaan muut ihmiset puolelleen tekemällä toisesta osapuolesta pahiksen ja itsestään uhrin. Juuri tämän vuoksi psykologinkin täytyy kuunnella sinua pitkään ja esittää monia kysymyksiä ennen kuin voi olla varma, että puhut totta. Älä ota sitä henkilökohtaisesti, se kuuluu työnkuvaan. Psykologin pitää olla myötätuntoinen, mutta objektiivinen ja kriittinen tehdäkseen oikeita johtopäätöksiä.

Tässä tapauksessa vaimosi vaikuttaa olevan se, joka on narsisti. Jos näin on, häntä ei liikuta pätkääkään, mitä sinulle tapahtuu. Itsemurha ei ole ratkaisu, se ei tuo kunniaa takaisin. Myös sinun asemassasi oleva henkilö, joka olisi oikeasti väkivaltainen juoppo, voisi tuntea suurta häpeää ja tehdä itsemurhan. Se ei siis todista mitään. Jos todella rakastat lapsiasi, et tee itsemurhaa. Ole elossa edes heitä varten, vaikka kuinka nyt ahdistaisi. He voivat todistaa isompina äitinsä olleen väärässä ja sinun syytön. Haluathan nähdä sen päivän!

Parasta, mitä voit nyt tehdä, on surra surut pois, käydä terapeutilla ja elää kunniallista elämää. Älä vaivu epätoivoon, äläkä turruta tunteita viinalla tai lääkkeillä. Ne vain pahentavat oloa. Vaikka nyt tuntuu todella sietämättömältä, kyllä elämä vielä paremmaksi muuttuu. Sinä olet oikeassa, exäsi väärässä. Sinulla on oikeus elää.

Ehkä kannattaisi yrittää elää ja toimia vain sen mukaan, minkä itse tiedät totuudeksi asioista, ei miettiä liikaa ex-vaimon juonitteluja ja sekoiluja ja esim. sitä, mitä hän mahdollisesti on valehdellut sinusta muille ihmisille. Kerro sinä itse ihmisille niitä asioita, mitkä on tosia, ja jätä muun miettiminen omaan arvoonsa? Ehkä totuus tulee vielä esiin sen myötä itsestään kaikille muillekin. Usein niin käy.

Jos suinkin mahdollista, niin ehkä tapahtunutta voisi jossain vaiheessa tosiaan jopa nähdä niin päin, että hyvä kun pääsit eroon moisesta mätäpaiseesta ja voit keskittyä elämässä johonkin parempaan.

Eihän sinulla oikeastaan ole mitään syytä hävetä mitään kertomasti perusteella, päin vastoin. Jollain muulla tuossa on syytä hävetä.

Samanlaisia ajatuksia on ollut kyllä tuosta, että totuus vielä ennen pitkää tulee julki. Minulla oli unilääkkeitä tuossa talvella, mutta niinstä tuli välillä tosi sekava ja nuutunut olo seuraavaksi päiväksi, että se tuntui vain pahentavan oloa. Sain ne lopetettua joulun aikaan, kun olin vanhemmillani yöt kun en voinut olla yksin.

Vuoden vaihteen jälkeen tein muutenkin elämäntaparemontin ja jätin huonot ruoat ja juomat ja aloitin laihdutus ja kuntoiluprojektin joka on sillä tavalla saanut keskittymisen johonkin asiaan. Varsinkin tässä mielentilassa kun ruoka ei maistu niin onnistumiset on ollut helppoa. Nyt kun olen taas normaalipainoinen ja ruumiinkuva näyttää ok mutta mieli on vielä lytätty. Ei ole oikein rohkeutta eikä halua lähestyä ketään. Varsinkaan kun ex-vaimo sanoi vielä viime kesänä että olen niin kamalan näköinen että minun seurassa ei kehtaa kulkea.

Tolla kuntoilulla olen sen kolme-neljä kuukautta taas päässyt eteenpäin ja siis mennyt ajoittain tosi hyvin kun on nähyt kavereita ja tehnyt välillä jotain kivaa, käynyt ulkona ja olen odottanut kevättä, mutta onko tämä nyt sitä kevätmasennusta tai mitä kun nyt taas ei jaksa eikä kiinnosta mikään. Kuntoilua jatkan silti sitkeästi koska silloin ei jotenkaan pohdi kaikkea mennyttä.

Nyt on lisännyt epätoivoa se että kun ex-vaimoa on pakko nähdä joka toinen viikonloppu ja tämä manipuloi jatkuvasti. Törkeintä oli kun tämä vielä tuossa joulun aikaan kertoi jättäneensä tämän uuden miehensä ja antoi ymmärtää että meillä voisi olla toivoa palata yhteen, mutta haistoin palaneen käryä uutena vuotena ja katkaisin välit minimiin. Nyt viime viikonloppuna osoittautui oikeaksi kun näin sen miehen sattumalta ja tämä kertoi minulle että on koko ajan käynyt siellä jopa kun lapseni ovat siellä. Minä en edes ymmärrä miksi ex-vaimo noin teki. Miksi antaa ymmärtää että suhde on poikki jos se ei ole?

En tässä vielä itseään tapeta nyt kun lapset tulee taas minun luokse. Se yleensä piristää. Se asia että ex-vaimo ei näytä tuntevan minkäänlaista katumusta teoistaan eikä näe valheissan mitään väärää tuntuu tosi pahalta.

Mutta ehkä se totuus tulee julki. Miten sitä psyykkaa itseään että jaksaa? Tuntuu että sitä on pitänyt tehdä päivittäin ja kun ei oikein jaksa enää. Ehkä pitääkin alkaa ajatella siten että vaikka kuinka se on yrittänyt minua tuhota niin ei ole onnistunut. Ja jos tästä vielä noustaan niin olen sitten kertomassa oman puoleni. Yritetään sätkytellä.

Jaa. Ei tuo varmaan ollutkaan se kaikista törkein juttu. Ex-vaimoni on kyllä jo avioliiton aikana tehnyt monia tosi törkeitä juttua, jotka on sitten jotenkin aina kääntänyt minua vastaan ja minun syyksi. En halua luetella niitä, koska kun olen ns. kertonut kaiken jollekin. Minun tarina kuulostaa niin uskomattoman törkeältä että se ei voi olla totta. Sitä ei haluta uskoa varsinkaan ne jotka tuntee ex-vaimoni. Tai no, tuntee ja tuntee. Se ulkokuori on ollut kyllä niin siloiteltu ja häntä on pidetty oikein esimerkillisenä naisena jota kaikki ihailee. Nyt hän on lisäksi kaikkien naisten sankari joka on jättänyt väkivaltaisen juoppomiehensä.

Monet asiat pystyn kyllä todistamaan, koska minulla on neljän vuoden ajalta meidän kaikki tekstiviestit tallella. Ne on pitänyt minut järjissään silloin kun olen epäillyt itseänikin, että olenko tosiaan seonnut ja keksinyt kaikki omasta päästä. Kenellekään en ole niitä näyttänyt tähän päivään mennessä. Ne on tulostettu paperille valmiiksi. Olen ajatellut säästää niitä itsemurhakirjeen liitteeksi, josta sitten ihmiset voisivat itse tulkita kuka tässä on ollut mitä.

Minä olen kyllä yrittänyt mennä eteenpäin, mutta häpeä siitä että on ollut niin vedätettävissä ja tyhmä saa tunteen että hluasi vai vajota maan alle. kirjaimellisesti.

Varmaan sinusta tuntuu todella pahalta: ennen sinulle rakas pettää, jättää ja lkaa suoltmaan kaikenlasita soopaa. Älä nyt ainakaan mosien lutkan tkai itseäsi hengiltä ota. Se olis hirveä menetys lapsillesikin. Älä koe itseäsi lasten vuoksi vain hänen lapsten vahtinaan. Ajattele - olethan lastesi isä ja sinulla on tärkeä aseman ja tehtävä heidän rinnallaan, omaisena ja kasvattajana. Jättäistkö lapsesi moisen vehkeilevän horatsun vastuulle.
Isemurha vois vain todistaa ja anataa jäkikuvan että olit sittenkin luuseri. Elä vain rehellisesti ja vastuullisesti. Jos olet rehti ja kunnollinen, niin antaa noiden sontapuheiden olla. Kyllä aika vielä sinulle palkitsee tämänhetkisen kärsimyksen. Kun tuo nainen on noin raadollinen ja kiero niin ennenpitkää, kyllä hän itkee elämänsä raunuoilla. Kyllä se vielä hänelle eteen tulle. Ja ei hän ole tiellään onnellinen. Kyllä lähipiirikin tulee näkemään, missä mennään.
Käy vain terapeutilla ja iloitse lapsistasi ja satsaa omaan tulevaisuuteesi. Voi sinullekin vielä elämä kukoistaa ja toivottavasti löydät rinnalle rakstavan elämänkumppanin. Ensin on hyvä saada surutyö tehtyä ja jotenkin itsensä kuntoon.

Myötätuntoni täysin ketjun aloittajan puolella.Tiedän valitettavasti myös omakohtaisesta kokemuksesta millainen järkytysja shokki voi olla kun yks kaks lähtee pohja elämältä tuolla tavalla.
Sinä et ole kunniaasi menettänyt vaan nimenomaan sen on menettänyt ex vaimosi !!
Olet syöksynyt niin synkkiin mietteisiin jouduttuasi pahimman luokan petoksen,hyväksikäytön ja manipuloinnin kohteeksi.Kuka tahansa oireilisi jo paljon vähemmästäkin.
Olen vakuuttunut,että asian oikea laita paljastuu vielä kaikille sukulaisillesi ja ystävillesi ja sinun ei tarvitse todistella mitään.Sillä ex:si kaltainen henkilö paljastuu aina enemmin tai myöhemmin.
Olet kyllä hatunnoston arvoisesti selviytynyt vaikeassa elämäntilanteessasi.Erittäin hyvä,että huolehdit kunnostasi ja terveydestäsi muutenkin.Ja huolehdit hyvin myös lapsistasi.
Suosittelisin,että et olisi ex:n kanssa muuten kuin lapsiin liittyvissä asioissa yhteydessä.Saattaa kuulostaa hätävarjelun liioittelulta,mutta oman toipumisesi ja vointisi vuoksi kehottaisin ainakin kokeilemaanmuutaman kk:n ajan.
Käy siellä terapeutilla vaikka tuntuisi välillä ettei siitä hyötyä juuri sillä hetkellä.Mutta kokemuksesta kerrottakoon,että itselläni meni terapiassa ja muutenkin toipumisessa useampi vuosi.Voi hyvin olla ettet sinä tarvitse niinpitkään apua,ollaan kaikki niin yksilöitä.Ja en kehottaisi suoralta kädeltä tyrmäämään jos esim. mielialalääkettä tarjottaisiin yhtenä keinona.
Erittäin todennäköisesti sinun ja lastesi elämä tulee vakautumaan ja parantumaan eron seurauksena.mutta ex tulee katkerasti pettymään ja katumaan tekojaan ja valintojaan.
Sinä tulet vielä olemaan tyytyväinen ja onnellinen ihminen vaikka et tällä hetkellä sitä uskoisikaan.Vuosien päästä ihmettelet kuinka olet koskaan voinut olla parisuhteessa ex:si kanssa...niin se vaan menee !
Vaikutat kaiken keskellä kuitenkin järkevältä ja mukavalta,vastuuntuntoiselta mieheltä.Olen varma,että elämällä on sinulle vielä monta hyvää ja kaunista asiaa varattuna.Luultavasti vielä kumppanikin kun vahvistut ennallesi ja löydät luotettavan ihmisen rinnallesi.Tiedän,ettet pidä em:a mahdollisena nykyolosuhteissa,mutta kaikki muuttuu paremmaksi kohdallasi.Niin kävi minullekin.Kaikkea hyvää matkallesi !!

Kiitos kaikille kannustuksesta! Ovat ne lapset ihmeellisiä! Kun niitten kanssa on ja leikkii ja touhuaa niin elämä maistuu taas paremmalta. Auttaa myös, kun kuulee että muillakin ollut samanlaisia kokemuksia ja silti selvinnyt.

Onhan tässä ollut eron jälkeen monta hyvää ja pitkää jaksoa, mutta silloin tällöin tulee näitä synkkiä ajanjaksoja. Ei näköjään voi mitään. Verrattuna tuohon viime vuoden loppuun jossa ei yöunta, joka päivä itkemistä ja itsemurha-ajatuksia, niin kyllä tässä on paljon tultu ylöspäin.

Nyt kun itse pystyy jotenkin itseä analysoimaan, niin voi olla että tuo viime viikko kun ei ollut lapsia ja oli yksin oli paha sen takia kun ei ollut ketään vieraita käymässä. Ei kavereita eikä sukulaisia. Ja sitten vielä kun näin sen jätkän niin taas laukesi tuo synkkä jakso. Hitto kun se viekin maihin. Mutta kyllä tässä nyt taas on sellainen "minähän tästä vielä nousen" -olo.

En minä ole moneen kuukauteen haikaillutkaan tuon ex-vaimon perään. Ennemmin koko nainen nykyään kuvottaa. Tosin ei hirveästi kiinnosta kyllä uuden naisen löytäminenkään. Ei vielä. Ehkä joskus.

No se ex-vaimo varmaan tapaa sitä jätkää. Mitä sitten? Siinäpähän sotkee asiansa. Jätkällä ei ole omia lapsia, on sen työkaveri ja pettämisellä alkanut suhde. En minä kyllä tuollaiseen alkaisi.