Täällä ollut kirjoittelua siitä, mikä olisi paras ikä hankkia esikoinen. On erilaisia ammatillisiakin näkemyksiä ja kokemuksia ollut havaitavissa, ja ne kyllä kannattaa noteerata melkoisen paikkaansapitävinä, vaikka kritiikki satuttaa.
On myöskin nuorten aikuisten itsensä laittamia olettamuksia, jotka perustuvat lähinnä omaan näkemykseen asiasta, ei siis laajempaan pohdintaan ja näyttöön, vaan mutu-tuntumaan.
MIelestäni lapsia kannattaa hankkia kolmissakymmenissä, jos suhde ja elämä on stabiloitunut; on rakkautta ja hyvä parisuhde, se on kestänyt ja alkuhuumat laantuneet, arki palannut ja suhde siis punnittu. Tämä ottaa aikaa sen noin 10 vuotta. Viidessä vuodessa alkuhuuma ei ole laantunut, ellei suhde ole kokonaan loppunut, mutta siitä se kehitys lähtee. Vielä viiden vuoden suhteeseen ei kannata lapsia hankkia missään nimessä, koska ikä- ja suhdekiisit on kokematta ilmeisimmin, kun mielestäni suhteeseen kuuluu kriisi joka viisivuosittain, ja on siitä tutkimuksiakin. Kolmenkympinkriisi liittyy yleensä siihen, että halutaan elämässä muutosta oikean aikuisuuden kynnyksellä. Parempi siis haluta muutoksena vaikka se perhe kuin prheestä eroon, eikö?
Ajatellaanpa asiaa niin, että 30 vuotta on se optimi-ikä. Suhdetta tulisi olla takana kymmenen vuotta, eli suhde tulisi olla alkanut vähintään kaksikympisenä, mikäli tasan kolmikymppisenä mielii lapsia hankkia. Sen jälkeen jos suhde alkaa, vaikka 22 vuotiaana, on lapset ajankohtaisia 32-vuotiaana.
Hyvä siis olisi alkaa punnita parisuhdetta siinä 20 - 25 vuotiaana, niin kerkeää lapsia ennen neljääkymppiä.
MIksikö tämä 30 vuoden ikä ja 10 vuotta -sääntö? Siksi, koska varhaisaikuiteen ja parisuhteeseen kuuluu kriisejä, ja ne sattuvat juuri ikähaarukkaan 20 - 30 vuotta ja parisuhteessa todellakin viiden vuoden vlein ja pahimmat ovat ensimmäisen kymmenen parisuhdevuoden aikana, eli tähän "soppaan" tai "vuoristorataan " ei kannata lapsia sotkea. Parempi siis ottaa kriisit yksitellen, ei niin, että on useita kriisejä päällekkäin. -MIelestäni tästä syystä perheet voivat huonosti.
En halua nyt riitaa haastaa, mutta kerroin ihan yks plus yks tyyliin tämän maalaisjärjelläkin pääteltävän tosiasian.
Syitä miksi lapset aikuisena vasta
16
283
Vastaukset
- minävaaaan
Kiitos asiallisesti kerrotusta mielipiteestäsi. Oli mielenkiintoista lukea.
Itse olen nuoren äidin lapsi. Äitini on eronnut kolmasti minun elämäni aikana. On muutettu kertaalleen vieraalle paikkakunnalle. Äitini valmistui ammattiin n. 30-vuotiaana. Nyt hänellä on stabiili elämäntilanne, avioliitto, ammatti, omakotitalo järvenrannalla sekä pienet lapset.
Omasta kokemuksesta sanon, etten ole lainkaan kateellinen pikkusisaruksilleni siitä, että he syntyivät stabiiliin elämäntilanteeseen kokeneelle melkein 40-vuotiaalle äidille. Itse kun synnyin "kesken äidin nuoruusvuosien" jolloin muuttoja ja elämänmuutoksia tuli vastaan usein. Koen itse olevani paljon "vahvemmalla" pohjalla elämässä, eikä minulla ole mikään pakko kokea ja uhmata kaikkea kuten monella ikäiselläni. Minun maailmani ei kaadu siihen jos viikkorahat peruuntuvat. Osaan huolehtia itse itsestäni ja arjestani. Olen kohdannut elämän ikäviä tosiasioita silmästä silmään jo lapsena, enkä ole katkera. Päin vastoin olen kasvanut hyvin realistiseksi nuoreksi naiseksi joka tietää rajansa.
Perustaen tähän omakohtaiseen kokemukseeni, olen erimieltä kanssasi tässä esittämässäsi "maalaisjärjelläkin pääteltävässä tosiasiassa" että lasten tekemisen on sijoituttava mahdollisimman varttuneille vuosille. Se ei ole niin mustavalkoinen ja ehdoton asia, että vanhempien ON OLTAVA 30-vuotiaita soveltuakseen vanhemmiksi.
Ja toiseksi, jos kaikki aloittaisivat perheenperustamisen 30-vuotiaana, lapsiluku jäisi todennäköisesti vielä pienemmäksi mitä se jo nykyään on. Ihan yhteiskuntaakin ajatellen niitä lapsia tarvitaan, ja jotta saadaan pidettyä meidän suomalainen "alkuperäisväestö" elinvoimaisena, on naisen synnytettävä teoreettisesti VÄHINTÄÄN kaksi lasta. Todellisuudessa luku on lähempänä neljää kuin kahta, jos haluamme suomalaista verta olevan maassamme vielä parin sadan vuoden kuluttuakin. Jos siis ajattelemme 20- ja 30-vuotiaat ensisynnyttäjät, olemme varmasti yhtä mieltä siitä että 20-vuotias tulee todennäköisimmin tekemään ne neljä lasta elämänsä aikana.
Ja ihan tätä lähitulevaisuuttakin ajatellen, me tarvitsemme niitä eläkkeidenmaksajia itsellemmekin. Mitä enemmän saamme "uusia veronmaksajia", sen varmemmalla pohjalla valtiomme talouskin tulee olemaan.
Tässä siis minun mielipiteeni, taustalla siis omakohtainen kokemus sekä yhteiskunnan kanta.- Eriä mieltä
Itseasiassa lapsiluvun pitäisikin jäädä huomattavasti pienemmäksi. Tiesitkö muuten, että maapallon sietokyky ihnismassan suhteen on ylitetty jo puolella? Ihmisiä siis 1.5 kertainen määrä maapallon todelliseen kapasiteettiin nähden.
Hyvä että olet tyytyväinen, mutta entäs jos äitisi olisi tehnyt sinut vanhempana, olisitko vielä parempi kun et olisi eroja kokenut jne? - elämä opettaa
Eriä mieltä kirjoitti:
Itseasiassa lapsiluvun pitäisikin jäädä huomattavasti pienemmäksi. Tiesitkö muuten, että maapallon sietokyky ihnismassan suhteen on ylitetty jo puolella? Ihmisiä siis 1.5 kertainen määrä maapallon todelliseen kapasiteettiin nähden.
Hyvä että olet tyytyväinen, mutta entäs jos äitisi olisi tehnyt sinut vanhempana, olisitko vielä parempi kun et olisi eroja kokenut jne?"Olisitko vielä parempi"? Ei elämä ole mikään suoritus, jossa kaikki pitää mennä täydellisesti. Vaikeita asioita ja hankaluuksia tulee kaikille eteen, riippumatta siitä, minkä ikäiset vanhemmat sattuu olemaan. Ihmiset ovat yksilöitä ja on todella lapsellista kuvitella, että tietyn iän saavuttaminen antaa valmiuden johonkin tässä elämässä. Aloitusviestissä puhutaan lisäksi parisuhteesta, kuin se olisi jotain, joka vain poimitaan kaupan hyllyltä sopivassa iässä. Entä jos ei vain löydä kumppania? Elämä on niin ihmeellistä, niin täynnä sattumia, niin täynnä myös huonoa tuuria, että kaikki eivät vain sitä oikeaa löydä kovin aikaisin. Entä jos se löytyy vasta 35-vuotiaana? Sittenkö ei voi toivoa niitä lapsia ollenkaan, koska eihän siinä ehdi kymmentä vuotta olla yhdessä ennen lasten yrittämistä, muuten juna meni jo. Elämä nyt vaan ei mene tiettyjen kaavojen mukaan tietyssä järjestyksessä. Toki siihen voi pyrkiä, mutta suuria pettymyksiä on tiedossa, kun kaikki ei sitten menekään, niin kuin on toivottu. Ja kyllä, olen myös sitä mieltä, että ihminen tuntee itsensä paremmin, mitä vanhemmaksi tulee ja sitä myötä ehkä osaa myös paremmin valita kumppaninsa. Silti ei ole mikään ihme, jos nuorena tavanneet ja lapsia saaneet kasvavat yhdessä ihmisinä ja ovat yhdessä onnellisina koko elinikänsä. Yhtä lailla nelikymppiset voivat "kasvaa erilleen", vaikka kuinka olisi tavattu vasta kolmekymppisinä.
- Elämänkokemus ja-näkemys
elämä opettaa kirjoitti:
"Olisitko vielä parempi"? Ei elämä ole mikään suoritus, jossa kaikki pitää mennä täydellisesti. Vaikeita asioita ja hankaluuksia tulee kaikille eteen, riippumatta siitä, minkä ikäiset vanhemmat sattuu olemaan. Ihmiset ovat yksilöitä ja on todella lapsellista kuvitella, että tietyn iän saavuttaminen antaa valmiuden johonkin tässä elämässä. Aloitusviestissä puhutaan lisäksi parisuhteesta, kuin se olisi jotain, joka vain poimitaan kaupan hyllyltä sopivassa iässä. Entä jos ei vain löydä kumppania? Elämä on niin ihmeellistä, niin täynnä sattumia, niin täynnä myös huonoa tuuria, että kaikki eivät vain sitä oikeaa löydä kovin aikaisin. Entä jos se löytyy vasta 35-vuotiaana? Sittenkö ei voi toivoa niitä lapsia ollenkaan, koska eihän siinä ehdi kymmentä vuotta olla yhdessä ennen lasten yrittämistä, muuten juna meni jo. Elämä nyt vaan ei mene tiettyjen kaavojen mukaan tietyssä järjestyksessä. Toki siihen voi pyrkiä, mutta suuria pettymyksiä on tiedossa, kun kaikki ei sitten menekään, niin kuin on toivottu. Ja kyllä, olen myös sitä mieltä, että ihminen tuntee itsensä paremmin, mitä vanhemmaksi tulee ja sitä myötä ehkä osaa myös paremmin valita kumppaninsa. Silti ei ole mikään ihme, jos nuorena tavanneet ja lapsia saaneet kasvavat yhdessä ihmisinä ja ovat yhdessä onnellisina koko elinikänsä. Yhtä lailla nelikymppiset voivat "kasvaa erilleen", vaikka kuinka olisi tavattu vasta kolmekymppisinä.
Tuo nyt oli nm. " elämä opettaa";lta sellaista toiveajattelua ja selittelyä. Itse varmaan kädet pascassa kyynärpäitä myöten?
Elämä opettaa — TOTTA!
Kaikille vaan ei kuulukkaan tarjoutua mahdollisuutta lapsiin, se on ihan okei. Maailma siksi yliasutettu, kun kaikki luuseritkin vaan lisääntyy, vaikka se pitäisi olla vahvojen etuoikeus. Ihmisiä tulisi koetella ja karsia mm. massakuokemilla kuten paleltumisella sun muulla, eli siten vahvat selviytyisi ja lisääntyisi —ihmiskunta vahvistuisi—!! Nykymaailmassa lapsen voi hankkia kuia vaan luuseri ja se on väärin!
Joillakin vain on paremmat edellytykset tarjota lapsilleen hyvä elämä ja kasvattaa heistä kunnon ihmisiä, ja siihen lähtökohtana on ap;n mainitsemat kriteerit. Turhaan teidän elämänkokemuksella alatte kritisoimaan tosiasioita! - elämä opettaa
Elämänkokemus ja-näkemys kirjoitti:
Tuo nyt oli nm. " elämä opettaa";lta sellaista toiveajattelua ja selittelyä. Itse varmaan kädet pascassa kyynärpäitä myöten?
Elämä opettaa — TOTTA!
Kaikille vaan ei kuulukkaan tarjoutua mahdollisuutta lapsiin, se on ihan okei. Maailma siksi yliasutettu, kun kaikki luuseritkin vaan lisääntyy, vaikka se pitäisi olla vahvojen etuoikeus. Ihmisiä tulisi koetella ja karsia mm. massakuokemilla kuten paleltumisella sun muulla, eli siten vahvat selviytyisi ja lisääntyisi —ihmiskunta vahvistuisi—!! Nykymaailmassa lapsen voi hankkia kuia vaan luuseri ja se on väärin!
Joillakin vain on paremmat edellytykset tarjota lapsilleen hyvä elämä ja kasvattaa heistä kunnon ihmisiä, ja siihen lähtökohtana on ap;n mainitsemat kriteerit. Turhaan teidän elämänkokemuksella alatte kritisoimaan tosiasioita!Mukavaa, kun joku Pikku-Hitler täällä tuo näitä näkemyksiään esiin. Minä en ole enää nuori, mutta ymmärrän myös nuoria ihmisiä. Itselläni sitä elämänkokemusta on ja juuri se on opettanut, ettei tämä maailma ole kovin mustavalkoinen, vaan täynnä harmaan eri sävyjä. Sen takia en kovin hanakasti lähde tuomitsemaan minkään ikäisiä ihmisiä heidän tekemistään ratkaisuista. Toki sinä saat niin tehdä, jos se oloasi jotenkin helpottaa ja saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi ihmiseksi. Mutta tämä tästä, kaltaistesi ihmisten kanssa kun ei oikein voi keskustella, koska näkemyserot ovat niin suuret.
- -Isi-
elämä opettaa kirjoitti:
Mukavaa, kun joku Pikku-Hitler täällä tuo näitä näkemyksiään esiin. Minä en ole enää nuori, mutta ymmärrän myös nuoria ihmisiä. Itselläni sitä elämänkokemusta on ja juuri se on opettanut, ettei tämä maailma ole kovin mustavalkoinen, vaan täynnä harmaan eri sävyjä. Sen takia en kovin hanakasti lähde tuomitsemaan minkään ikäisiä ihmisiä heidän tekemistään ratkaisuista. Toki sinä saat niin tehdä, jos se oloasi jotenkin helpottaa ja saa sinut tuntemaan itsesi paremmaksi ihmiseksi. Mutta tämä tästä, kaltaistesi ihmisten kanssa kun ei oikein voi keskustella, koska näkemyserot ovat niin suuret.
Siis ihminen jolla on elämänkokemusta ja tiedät, että maailma on täynnä harmaansävyjä suosittelee pilaamaan elämänsä ja lastensa elämän hankkimalla lapsia liian nuorena?
Itse tunnen itseni parmmaksi ihmiseksi. Tulin myöhemmin isäksi, mutta en liian vanhana -sikäli mikäli ihminen on koskaan liian vanha ja kypsä vanhemmaksi. Osaan olla todella hyvä isä ja arvostan perhettäni, toisin kuin nuoremmat varsinkaan isät.
Harmaasävyjä maailmassa on, eli sepä nurilla onkin väärä luulo elämästä, että se olisi muka aina niin ihanaa mitä moni esittää.
Kyllä nuorena lapsia hankkivilla on suuret riskit, ei sille mitöön voi vaikka haluaisi uskoa nitä hyvää. Se vain on niin! Muutaman vuoden odottamisella tilanne korjantuu huomattavasti.
Ongelmahan nuorilla on se, että tulee liian paljon asia apienellä ajalla ja ollaan ympäristöpaineille niin alttiita. Siinä alkuhuumassa ja elämäänsä muihin vertaamalla mennään naimisiin, tehdään lapsia sun muuta, niin alkaahan se kuormittaa. Pitäisi ensin elää parisuhdetta ja oppia sen metkut, sitten jos parisuhteessa osaa elää ja rakkaus kestää, ehkä lapsia, jos se tuntuu henkilökohtaisesti oikealta valinnalta.
Voihan se tietenkin olla, että me miehet olemme tässä asiassakin realisteja ja ajattelemme asiat järjellä - sanomme suoraan miten asiat on. - PERRRRRSSSUUUU
Eriä mieltä kirjoitti:
Itseasiassa lapsiluvun pitäisikin jäädä huomattavasti pienemmäksi. Tiesitkö muuten, että maapallon sietokyky ihnismassan suhteen on ylitetty jo puolella? Ihmisiä siis 1.5 kertainen määrä maapallon todelliseen kapasiteettiin nähden.
Hyvä että olet tyytyväinen, mutta entäs jos äitisi olisi tehnyt sinut vanhempana, olisitko vielä parempi kun et olisi eroja kokenut jne?PUHUTTIIN SUOMALAISESTA ALKUPERÄISVÄESTÖSTÄ EIKÄ MISTÄÄN NEEKERIUKOISTA!!!!!!!TYPERYS!!!!!
- mammamiilux
Niin, se on kyllä minusta hyvin yksilöllistä, että mikä kenellekin on se oikea ikä. Itse olen 20-vuotiaan äidin ja 26-vuotiaan isän esikoinen ja kyllä meidän vanhemmat edelleen ovat yhdessä. Toki monenlaista elämänvaihetta on mahtunut matkalle, mutta ei kaikilla elämän kriisivaiheet automaattisesti eskaloidu ylipäätään, saati että johtaisivat automaattisesti eroon. Toisaalta on myös sellaisia ihmisiä, jotka eivät tavallaan koskaan kasva aikuisiksi. Toisaalta on myös monia sellaisia, jotka omat lapset ajavat väkisin kasvamaan aikuisiksi. Se on vain niin yksilöllistä.
Itse en olisi oikein halunnut lapsia ennen kuin nyt kolmissakymmenissä. Ollaan oltu mieheni kanssa 8 vuotta yhdessä ja vakavissaan yhdessä koko ajan, mutta ei me silti haluttu lapsia - meillä oli yksinkertaisesti niin mukavaa kaksistaan! Mutta jos oltaisiin vahingossa tultu raskaaksi, ilman muuta oltaisiin otettu lapsi vastaan. On kuitenkin vähän totuus siinäkin, että ei niitä niin vain hankita - ja varsinkaan enää kolmissakymmenissä niitä ei välttämättä noin vain tehdä. Kyllä naisen hedelmällisyys alkaa laskea 23 ikävuoden jälkeen ja se lasku notkahtaa jyrkästi kolmenkympin jälkeen. Tavallaan ajattelen niin, että jos on selvää, että haluaa lapsia jossain vaiheessa ja vieläpä useampia, niin ei kannattaisi odottaa kolmikymppiseksi asti, vaan viimeistään kaksvitosena yritystä käyntiin jo. Parisuhteen suhteen ajattelen niin, että kyllä sen suhteen laatu ja luonne pitää ymmärtää ja hyväksyä jo ennen kuin kymmenen vuotta on kulunut. Olin edellisen mieheni kanssa yhdessä 16-vuotiaasta asti kahdeksan vuoden ajan ja siinä suhteessa oli koko ajan selvää se, että tämän miehen kanssa ei lapsia tehdä. Mies ei halunnut kerta kaikkiaan. Ja liitto oli muutenkin sellainen, että vaikka sitä pitkään kestikin, niin sen tiesi päätyvän eroon jossain kohtaa. Ero tuli sitten siinä vaiheessa välittömästi, kun tapasin nykyisen mieheni. Tämän miehen kohdalla taas on ollut päivänselvää alusta lähtien, että meillä ei tämä juttu vaihtamalla parane ainakaan. Lapsia ei ollut kiirettä alkaa yrittää tässäkään suhteessa, mutta jotenkin vain sen tiesi, että kyllä niitä jossain vaiheessa vain sitten siunaantuu. Ja niinhän siinä sitten kävi, että nyt ollaan raskaana.
Lapsen saaminen on niin vakava paikka, että kyllä sitä on tosissaan syytä jokaisen yksilöllisesti miettiä - mieluiten etukäteen! Se muuttaa elämässä aivan kaiken. Se muuttaa naisen fyysisesti ja henkisesti, se muuttaa parisuhteen, vaikuttaa molempien identiteettiin ja sosiaaliseen statukseen ja siihen, mitä ihmiset odottavat sinulta, kun oletkin sitten jonkun äiti tai isä - se vaikuttaa työssäkäymiseen, käytettävissä olevan rahan määrään, tarvittavan asunnon ja auton kokoon, ystäväpiiriisi, suhteeseesi omiin vanhempiisi ja appivanhempiisi, sisaruksiisi, jopa mahdollisesti lemmikkieläimiisikin! Se vaikuttaa oman kuolemasi jälkeenkin. Yksinkertaisesti: elämäsi ei enää tule olemaan koskaan sama sen jälkeen, kun saat lapsen. Tämä ei tarkoita sitä, että tarvitsisi ollenkaan arvottaa, mihin suuntaan elämäsi muuttuu lasten myötä - realisti myöntää, että siihen tulee sekä negatiivisia että positiivisia muutoksia.
Mutta jos jotain tarvitaan, niin kykyä sietää arkista arkea ja taitoa nauttia siitä.- Niinjoo
"kriisi joka viisivuosittain", "tähän vuoristorataan en lapsia sotkisi" :D veikkaan, että joutuu sitä elämässä pahemmankin eteen :D ei kaiken tarvi olla täydellistä - ja jos on, ei yleensä ole kuitenkaan. Täydellisyyttä ei ole, kaikille tulee vaikeuksia. Kyllä lapsenkin on hyvä nähdä, miten vanhemmat selviävät elämän kolhuista ja vaikeuksista. Ei ne kriisit siihen seurustelun alkuvuosiin lopu todellakaan :)
- ...................
En ole samaa mieltä. Itse 23-vuotiaana valmistuneena kätilönä odotan esikoistani. Biologia on suunnitellut ihmiset lisääntymään alta 30-vuoden, vaikka myöhemminkin lapsia saadaan. Lisäksi esim. 25- vuotiaat ja jopa päälle parikymppiset voivat olla taloudellisesti toimeentulevia sekä kestävissä parisuhteissa. Ei lapsi ole mikään rikkaan etuoikeus vaan luonnollinen elämänkulku. Ei tarvitse olla rivitaloa ja vanhaa miestä kasvattaakseen iloisen ja täysipainoisen, rakastetun ihmisen. Enemmän kuin ulkoiset tekijät, hyvän vanhemman määrittelee jaksavuus ja ihmisen luonne- kuinka paljon tukee ja näyttää rakkautta lapselle. Nuo "hanki lapset 30-vuotiaana"- kirjoitukset ovat aina kolmekymppisten ensiodottajien tai lapsettomien kirjoituksia noin yleistäen. Kuusikymppiset tai viisikymppiset sanovat aina että paras ikä hankkia lapsi on, kun kokee olevansa valmis.
- ............
Esim. kirjoittaja kuulostaa niin ahdasmieliseltä ja joustamattomalta, että ihmettelen kuinka meinaat selvitä lapsen kanssa? Hänen elämäänsä kun ei niin vain suunnitella, saati sitten edes päivää etukäteen mietitä. Vaikuttaa jopa vähän YLIpedantilta tuo ajatuskaaviosi..
- mammamiilux
Samaa mieltä noista lisääntymisiän realiteeteistä. Vaikka miten ois "ikinuori" jonka jenkistä ei maku lähde jauhamallakaan ja ei haluais hyväksyä sitä, että kolmikymppisenä alkaa elämä taittua pikkuhiljaa sinne alamäkeen päin, niin kyllä biologia vaan monelle on tepposet tehnyt ja sit niitä lapsia ei niin vain saadakaan enää.
Meidän kulttuuri on vaan lipsahtanut sellaiseen ikuisen nuoruuden palvontaan, että lapset toisaalta apinoivat aikuisia liian varhain, mutta silti pysyvät vastuuttomina ja lapsellisina nuorina aivan liian pitkään - ja nuoruusvaihe on siirtynyt jatkumaan hamaan 35:een saakka. Nelikymppinen ei ole enää keski-ikäinen, vaan aikuinen. Ja sit alkaakin jo viidenkympin villitys. Kuusikymppisistä sanotaan, että eihän kuuskymppinen ole vielä mikään vanha. Ja eliniän odotus senkun kasvaa vaan, elellään satavuotiaiksi yhä useammat.
Joskus oli sellainenkin aika, että 15-vuotias oli jo täysi työmies ja jos 20-vuotiaana ei ollut naisella miestä ja lasta tulollaan, niin alkoi olla jo vanhapiika. Ei yhteiskunta elättänyt ikuisia bailaajia, mistään ikuisista opiskelijoista ei puhettakaan. Viiskymppisenä kuoltiin jo sydän- ja verisuonitauteihin kovaa vauhtia. Harvinainen oli yli 70-vuotias vanhus.
Niin se elämä muuttuu. Mutta se ei muutu, että otollisin lisääntymisikä ei ihmislajilla ole edelleenkään vasta 30 vuoden jälkeen noin niin kuin biologian kannalta. Se taas on aivan eri asia, että jotkut tuhnakkeet eivät tahdo mieleltään kasvaa nykyaikana vastuullisiksi aikuisiksi missään iässä!
Jos niin onkin, niin ei pitäisi silti ajatella kaikkien olevan nykyään tuollaisia "ikiteinejä". Voin itse ihan rehellisesti sanoa, että vaikka ei mulla vauvakuumetta koskaan ole ollutkaan, niin olen aina ollut niin vastuullinen, että hyvä elämä ois ollut sekä itsellä että lapsillani, jos oisin niitä alkanut saamaan jo parikymppisenä. Nyt se vaan jäi mulla tänne kolmiinkymmeniin kun ei lasten saaminen ollut mulle mikään ehdoton prioriteetti elämässä, että niitä ois ollut aivan pakko saada. - -Isi-
mammamiilux kirjoitti:
Samaa mieltä noista lisääntymisiän realiteeteistä. Vaikka miten ois "ikinuori" jonka jenkistä ei maku lähde jauhamallakaan ja ei haluais hyväksyä sitä, että kolmikymppisenä alkaa elämä taittua pikkuhiljaa sinne alamäkeen päin, niin kyllä biologia vaan monelle on tepposet tehnyt ja sit niitä lapsia ei niin vain saadakaan enää.
Meidän kulttuuri on vaan lipsahtanut sellaiseen ikuisen nuoruuden palvontaan, että lapset toisaalta apinoivat aikuisia liian varhain, mutta silti pysyvät vastuuttomina ja lapsellisina nuorina aivan liian pitkään - ja nuoruusvaihe on siirtynyt jatkumaan hamaan 35:een saakka. Nelikymppinen ei ole enää keski-ikäinen, vaan aikuinen. Ja sit alkaakin jo viidenkympin villitys. Kuusikymppisistä sanotaan, että eihän kuuskymppinen ole vielä mikään vanha. Ja eliniän odotus senkun kasvaa vaan, elellään satavuotiaiksi yhä useammat.
Joskus oli sellainenkin aika, että 15-vuotias oli jo täysi työmies ja jos 20-vuotiaana ei ollut naisella miestä ja lasta tulollaan, niin alkoi olla jo vanhapiika. Ei yhteiskunta elättänyt ikuisia bailaajia, mistään ikuisista opiskelijoista ei puhettakaan. Viiskymppisenä kuoltiin jo sydän- ja verisuonitauteihin kovaa vauhtia. Harvinainen oli yli 70-vuotias vanhus.
Niin se elämä muuttuu. Mutta se ei muutu, että otollisin lisääntymisikä ei ihmislajilla ole edelleenkään vasta 30 vuoden jälkeen noin niin kuin biologian kannalta. Se taas on aivan eri asia, että jotkut tuhnakkeet eivät tahdo mieleltään kasvaa nykyaikana vastuullisiksi aikuisiksi missään iässä!
Jos niin onkin, niin ei pitäisi silti ajatella kaikkien olevan nykyään tuollaisia "ikiteinejä". Voin itse ihan rehellisesti sanoa, että vaikka ei mulla vauvakuumetta koskaan ole ollutkaan, niin olen aina ollut niin vastuullinen, että hyvä elämä ois ollut sekä itsellä että lapsillani, jos oisin niitä alkanut saamaan jo parikymppisenä. Nyt se vaan jäi mulla tänne kolmiinkymmeniin kun ei lasten saaminen ollut mulle mikään ehdoton prioriteetti elämässä, että niitä ois ollut aivan pakko saada.Siis ei helewetti: Ajattele nyt hei lapsiakin, jos sulla noin synkkä ajatusmaailma ja tulevaisuus, että kolmikymppisenä alat taittua alamäkeen? Huhhuh mitä pessimismiä, ja ei todellakaan saa altistaa lastaan tuolle masennukselle!
Ok muistan itsekin parikymppisenä kun pidin komikymppisiä iältään vanhoina -siis iältään. Minulla oli työkaverina kolmikymppisiä ja hyväkuntoisia miehiä, ei heillä ollut lapsia ei mitään. Nyt niillä on jo pienet lapset, kun alkaa nelikymppiset kolkutella ovella. Ajattelin parikymppisenä pojankossina, että hitto miten vanhoja nuo on, vaikka niin hyvässä kunnossa verrattuna vaikka itseeni tuolloin. Edelleenkin nämä nyt nelikymppiset ovat paremmassa kunnossa kuin minä, vaikka liikuntaa harrastankin. Sain usein neuvoja heiltä ja ajattelin, että vttu mitä paskaa ne jauhaa -kyllähän minä tiedän asiat miten ne on, olen nuori ja vahva, tulevaisuus edessö. Uskottelin itselleni tuota, koska itsetuntoni oli vasta kehittymässä. 10 vuotta sitten oli hyvä se, että ei silloin olut vabuumia, vaan se oli vasta alkamassa ja nyt jo onkin hiipumassa nuorten osalta, koska niin paljon epoäonnea ja sehän opettaa muita, jo siitä ei muuta hyötyä ole.
Kyllä mielestäni on kyse masennuksesta tai tietämättömyydestä jos ihminen todellakin väittää olevansa kolmissakymmenissä alamäessä, ja juuri tällaisten ajatusmaailman omaavien ei kannata lapsia hankkia. Miksikö? No kun nehän sairastuttaa lapsetkin sitten "vanhana kolmikymppisenä" ajatusmaailmallaan, kun siihen muutenkin mitä todennäköisimmin tulee avioeroa, työttömyyttä, ylivelkaantumista, sairauksia ym. pascaa vielä niskaan ennen kuin se kolmekymmentä eli rajapyykki vanhuudelle alkaa:) Totta kait sen ymmärtää, että jos oma äiti oli kolmikymppisenä ihan finaalissa ja joku henkisesti ja fyysisesti pieksetty yyhoo, mutta sehän on jokaisen oma valinta. Lapset voi ja jannattaa hankkia vasta kun on oikeasti kypsä ja haluaa, sitten niistä osaa nauttia, niille on annettavaa ja omasta elämästä on saatu ammennettua oppia mitä lapselle jakaa. Uskokaa tai älkää, mutta ainakin miehenä sanon tämän.
Kunhan täytätte kolmekymmentä tajuatte sen, että vanhuus alkaa viisikymppisenä, ehkä. Jos kuusikymppiseen mennessä on saanut lapset kasvatettua kunnollisiksi ja maailmalle, sitten voi alkaa vanhuus:)
Totta kait ihminen vanhenee jos liian nopeaa elää ja jättää elämän kehitysvaiheet elämässä oikomalla vaikka lapsenhankintaan.
Aapeelle; Tältä palstalta on turha fiksuja vastauksia odottaa, kaikki ovat samassa yleisimmin uppoavassa veneessä olevia naisenalkuja;)
- Tiitti.
Sitten lapset kun tuntuu että on juoksunsa juossut ja jaksaa alkaa viettämään lapsiperheen arkea.
- -Isi-
Miksi pitäisi juosta? Onko mielestänne elämässä kaksi vaihtoehtoa: a. juosta baareissa tai b. elää perhe-elämää?
Miksi ei voi vain elää vapaata ja huoletonta elämää ilman lapsia, vai pakkoko se on olla kauhea bilettäjä tai sitten linnottautua kotiinsa leikkimään perhe-elämää?
Onko vaihtoehdot todellakin tuossa? Jos on, niin hankkikaa elämä ja sitten ehkä lapsia, jos se todellakin tuntuu henkilökohtaiselta toiveelta ja valinnalta.
-Hmm, hankkiikohan joku lapsia, jotta ei voi käydä baareissa?
- Lentokapteeni
Aina pitäisi keskittyä kokonaisuuteen eikä yhteen seikkaan.
Ketjusta on poistettu 0 sääntöjenvastaista viestiä.
Luetuimmat keskustelut
Arman Alizadin viesti puna-aktivisteille: "Pitäkää lärvinne nytkin kiinni"
Arman Alizad kritisoi vasemmiston kaksinaismoralismia. Iranissa syntynyt suosikkijuontaja Arman Alizad pakeni perheensä2283945Minja Koskela nostanut vasemmistoliiton kannatuksen ennätykseen
Koskela valittiin puolueen johtoon lokakuussa 2024, ja silloin Ylen kysely antoi puolueelle 9,3 prosentin kannatuksen.1202275Antti johtaa Petteriä jo 7,1 prosenttiyksiköllä
Tällä menolla sdp menee kokoomuksesta kierroksella ohi jo tällä vaalikaudella. https://yle.fi/a/74-20213575821996- 1391418
Seuraavakin hallitus joutuu leikkaamaan
Sitähän tämä hallitus nyt höpöttää, kun itse on ajanut tilanteen katastrofaaliseksi. Orpon hallitus lähti suurin puhein126925- 77909
Hotelli kainuu
Mietityttää, hotelli Kainuussa, se, että asiakkaat voivat valita ketä saa olla ja ketä ei, Illan aikana asiakkaina!37900Ovatko vastasyntyneet vauvat syntisiä?
Se ihmisten keksimä järjetön perisynti, jos ovat!288759Pitäis vaan lopettaa
Sinun kanssa yhteydenpito. Alkaa vaan haluamaan enemmän ja tuskin lopulta mikään kohtaisi. Ja ikävä vaan kasvaa ja lähei8757J. Rinta-Joupilla jättimäinen veropetosvyyhti
Seinäjoen keskustan kiinteismiljonäärit olleet jo pitkään ahtaalla ja liittykö J. Rinta-Jouppikin rintamaan? https://yl61736