Asiakaspalvelutyö

en selvinnytkään kuin n. viikon. oli ihan tuskaa. jatkuva pelkotila että joku kysyy jotain mitä en tiedä tai että annan rahaa oikein takaisin tai painan korttimaksu menemään oikealta puolele (pankki/luotto)
työ loppui siihen kun menin asiakkaan edessä lukkoon ja hoidin tilanteen erit. kehnosti. en mennyt enää seuraavana päivänä.

En varmaan yhtään nyt rohkaise.. mutta minulla opiskellessa työharjoittelut kaupoissa olivat yhtä tuskaa.
Jatkuva jännitys ja pelko paniikkikohtauksista.
Ja pakko oli kassallakin olla kun harjoittelun tarkoituksena oli nimenomaan asiakaspalvelun harjoitteleminen.
Jos yhtään enemmän tuli asiakkaita kauppaan aloin panikoida.

Kerran kassalla ollessani en jännitykseltäni osannut antaa rahoja takaisin vaikka ihan yksinkertainen laskutoimitus olisi ollu kysessä. Menin niin lukkoon.
Muiden työntekijöiden käytös on itsellä vielä entisestään pahentanut pelkoani asiakaspalveluun, esim.kerran toinen työntekjä alkoi arvostella kassatyöskentelyäni asiakkaan kuullen. Tuntui tosi pahalta.

Näin jälkeenpäin en tajua miten olen jaksanut nuo haroittelut kun nyt en aina itse edes saa sanaakaan sanottua kaupassa asioidessani, en ainakaan kuuluvaan ääneen.