Kohtalo tai joku semmonen teki minulle ilkeän tempun. Tutustuin baarissa reilu neljä vuotta sitten mieheen johon tuolloin ihastuin. Mitään suhdetta eikä suurempaa meille koskaan tullut. Kuitenkin yhä, jos törmäämme jossakin molemmin puolista flirttiä on ja ihastuksen tunne nostaa päätään.
Nyt tuo mies muutti naapuriini. Ja ongelmana on, että pelkään etten pääse iäisyyden vanhasta ihastumisen tunteesta nyt eroon ollenkaan ja että alan tuntea mustasukkaisuutta.
Tiedän, ettei minun kannattaisi edes haaveilla miehestä enää ollenkaan. En kuitenkaan ole vuosien aikana saanut tunteitani tapettua. Kuinka tästä eteenpäin? Onko minun tosiaan vain opittava elämään asian kanssa? Kuitenkin neljä vuotta "ihastumista" on pitkäaika..enkä usko että tämä naapuri asuminen auttaa asiaa.
Nyt tuo mies muutti naapuriini. Ja ongelmana on, että pelkään etten pääse iäisyyden vanhasta ihastumisen tunteesta nyt eroon ollenkaan ja että alan tuntea mustasukkaisuutta.
Tiedän, ettei minun kannattaisi edes haaveilla miehestä enää ollenkaan. En kuitenkaan ole vuosien aikana saanut tunteitani tapettua. Kuinka tästä eteenpäin? Onko minun tosiaan vain opittava elämään asian kanssa? Kuitenkin neljä vuotta "ihastumista" on pitkäaika..enkä usko että tämä naapuri asuminen auttaa asiaa.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Tuo on hankala pala.
Itse ihastuin hiljalleen naapuriini (nuoreen naiseen) ja vaikka en häntä tuntenut niin huomasin nimenomaan pitäväni hänen käytöstään hyvin viehättävänä. Toki hän oli nättikin jota kuitenkin pystyin kattelemaan sitäkin läpi sormien, mutta jokin hänen luonteessaan oli kouriin tuntuvaa.
Kyselin häntä joskus kahvillekin pariinkiin otteeseen itseasiassa olettaen että hän on varattu vaikken koskaan ollut häntä kenenkään seurassa nähnyt ja hän sitä olikin.
En minä henkilökohtaisesti mitään mustasukkaisuuksia kyllä tuntenut. Enemmän vaan helpotti kun tiesi että ei ole mahiksia.
Ei ole hajuakaan olisiko ollut hänellä kiinnostusta muuten tutustua, mutta se on totta että jos joku asuu naapurissa josta olet itse kiinnostunut tai ihastunut niin vaikka kuinka yrität unohtaa ja unohdatkin niin sitten kun toinen oleskelee lähettyvillä tai toiseen voi törmätä milloin tahansa niin ei se herkkua ole.
Muuttaminen on yksi ratkaisu, mutta toisaalta sinun on ehkä opittava päästämään irti niin mustasukkaisuudesta kuin ihastuksesta ja ymmärrettävä että kaikkea elämässä ei voi saada vaikka se olisi vain kivenheiton päässä.
Itse huomaan karaistuneeni tuossa asiassa voimakkaasti.
Kiitti vastauksesta :)
Oon tässä huomannu, et tämmönen tosiaan taitaa vaan vahvistaa.. Pikkuhiljaa asiaan tottuu ja sit pääsee homman yli.
No jopas sattui, minulla samanlainen tilanne. Huomasin jokin aika sitten, että olen rakastunut hammaslääkäriini, mutta olen varattu samoin hän. Meillä on tunteita, mutta tunteita on myös omaa puolisoa kohtaan. Tilanne on vähän hankala, mutta koska olen kranttu hammaslääkäreiden suhteen, olen ajatellut katsoa vielä, josko tilanne rauhoittuu. Kumpikin tietää tilanteen mahdottomuuden eikä elättele mitään turhia toiveita, vaikka välillä vähän koettelee. Hammaslääkärin kanssa en ole avoimesti keskustellut tilanteesta, ja luultavasti niin on parempi, ettei lisää jäätä mene rikki. Toistaiseksi hän on suhtautunut ystävällisesti minua kohtaan ja minä puolestani käyttäydyn pidättyväisesti häntä kohtaan.