Miksen voi kuolla jo?

Eilen psykolgin vastaanotolla joskus puolessa välissä hän alkoi kaivaa vertaa nenästä. Alkoi kysellä huonoista teoistani ja sitten muistin mitä tein melkein 10 vuotta sitten teininä. En halunut kertoa siitä, mutta hän jotenkin sai minut puhumaan. Hän sanoi, että ei tuo teko ollut niin paha, hetken tuntui hyvältä, kun kerroin jollekkin vihdoinkin siitä.

Mutta jo parin minuutin päästä lamaannuin täysin, itkin vain enkä pystynyt puhumaan lainkaan. Muistin mitä ajattelin kun tein sen ja että tein sen koska halusin tehdä pahaa, enkä mistään muusta syystä.

En halua kertoa tarkalleen mitä tein, mutta kerron vähän teon luonteesta. Teko oli väkivaltainen ja siinä olisi voinut käydä hyvinkin pahasti, mutta onneksi siitä tuli haava yhdelle lapselle. Kiinni en jäänyt.

Pitääkö psykologien kääntää jokaisen kiven sielun pimeimmistä kolkista. En vaan pysty elämään itseeni kanssa, olen huono ihminen, ystäviä ei ole ja en usko että asiat enää tästä muuttuvat, paitsi ehkä huonoon suuntaan. Eilen illalla halusin jo päättää kaiken, mutta en uskaltanut ja tyydyin viiltelyyn. Muutaman viillon jälkeen ilmeisesti osuin veri suoneen ja veri alkoi virtaa iloisesti.

Säikähdin ja hetken yritin pysäyttää verenvuodon, sitten kun 5 minuutin päästä verenvuoto ei loppunut, päätin että annan elämän vuotaa pois. Ennen kuin pyörryin, tunsin itseäni vapautuneelta, että kohta kärsimys loppuu.

Mutta ei käynytkään niin, vaan heräsin jo kuivuneen värilätäkön vierestä ja asiat ovat huonommin kuin eilen, nyt myös pää särkee, huimaa ja on jotenkin kylmä olo. Miksi en voi onnistua missään? Senhän piti olla varma kuolema, kun asun opiskelija solussa eli kukaan ei tule pelastamaan. Miksen voi kuolla jo? Ja nyt pitää elää ainakin vielä yhden päivän ja illalla yrittää uudelleen, jotenkin päivävalossa en kehtaa satuttaa itseäni.

Joo ja en tiedä miksi kirjoitin tämän viestin.