Hemmetin velho ;)
Nyt kun pahin pöly mielen sopukoissa on laskeutunut valtaisan myllerryksen jälkeen, ja ne muutama hernekin pääkopassa taas heilahtelee, joku pieni ääni takaraivossa piipittää, että onhan tässä kuitenkin varmaan joku puolen promillen erehtymismahdollisuus...? Ja viime aikoina noita "tunnistajia" tuntuu liikkuneen täällä ennätysmäärin.
Semmoinen kysymys mulla on nyt päällimmäisenä mielessä (ja niitä kysymyksiä on paljon, usko pois!), että miten pitkään olet oikein täällä ollut, ja kuinka kauan olet mun edesottamuksiani seurannut ;)? Nimittäin nyt kun kelailen taaksepäin, niin on alkanut tuntua, että ollaan saatettu täällä ennenkin jutskailla tietämättämme, tai ainakaan minun tietämättäni. En ole ollut mikään aloitustehtailija tai hirmuinen aktivisti, mutta loppujen lopuksi on tullut aika paljonkin tänne kaikenlaista kirjoitettua, ja yllättävän usein olen saanut tosi osuvia vastauksia. Mulla vaan on ollut koko palstaan melkein inhorealistinen asenne, ja olen vaan laittanut kaiken sen piikkiin, että pyöriihän täällä porukkaa. Enkä ole mitään selllaista kirjoitellut, mikä ei jollekin muullekin olisi voinut joskus sattua. Pari kertaa on kyllä sattunut otsikon suhteen ”työtapaturma”, eli on tullut ihan vahingossa siihen sellaista että sitten kun olen itse sen huomannut, on tullut vähän semmoinen ”glup!” olo, mutta ei niitä vissiin sivulliset ole ainakaan tajunneet.
Itse kävin alun perin vain tuolla terveyspuolella ja sielläkin satunnaisesti. Kesäkuussa sitten pari päivää sen jälkeen kun olin antanut sulle sen kortin, tuohon etusivulle oli nostettu niin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu, että se oli aivan pakko lukea. Sitten piti tietenkin lukea muutama muu juttu lisää, ja alkaa itsekin kirjoitella. En kyllä alunperin enkä pitkiin pitkiin aikoihin tänne tultuanikaan osannut kuvitellakaan että SINÄ täällä olisit... Onhan tää ihmeellistä. No toisaalta, mulle on sattunut elämän varrella niin paljon kaikenlaista outoa, kaveritkin aina sanoo, että mulle sitä sattuu ja tapahtuu, että itse asiassa täähän alkaa olla melkein normikamaa loppujen lopuksi.
Olen muuten kiinni koko viikonlopun, siis töissä, että en varmaan ehdi tänne sua häiritsemään ;).
Nyt kun pahin pöly mielen sopukoissa on laskeutunut valtaisan myllerryksen jälkeen, ja ne muutama hernekin pääkopassa taas heilahtelee, joku pieni ääni takaraivossa piipittää, että onhan tässä kuitenkin varmaan joku puolen promillen erehtymismahdollisuus...? Ja viime aikoina noita "tunnistajia" tuntuu liikkuneen täällä ennätysmäärin.
Semmoinen kysymys mulla on nyt päällimmäisenä mielessä (ja niitä kysymyksiä on paljon, usko pois!), että miten pitkään olet oikein täällä ollut, ja kuinka kauan olet mun edesottamuksiani seurannut ;)? Nimittäin nyt kun kelailen taaksepäin, niin on alkanut tuntua, että ollaan saatettu täällä ennenkin jutskailla tietämättämme, tai ainakaan minun tietämättäni. En ole ollut mikään aloitustehtailija tai hirmuinen aktivisti, mutta loppujen lopuksi on tullut aika paljonkin tänne kaikenlaista kirjoitettua, ja yllättävän usein olen saanut tosi osuvia vastauksia. Mulla vaan on ollut koko palstaan melkein inhorealistinen asenne, ja olen vaan laittanut kaiken sen piikkiin, että pyöriihän täällä porukkaa. Enkä ole mitään selllaista kirjoitellut, mikä ei jollekin muullekin olisi voinut joskus sattua. Pari kertaa on kyllä sattunut otsikon suhteen ”työtapaturma”, eli on tullut ihan vahingossa siihen sellaista että sitten kun olen itse sen huomannut, on tullut vähän semmoinen ”glup!” olo, mutta ei niitä vissiin sivulliset ole ainakaan tajunneet.
Itse kävin alun perin vain tuolla terveyspuolella ja sielläkin satunnaisesti. Kesäkuussa sitten pari päivää sen jälkeen kun olin antanut sulle sen kortin, tuohon etusivulle oli nostettu niin mielenkiintoinen ja hyvin kirjoitettu juttu, että se oli aivan pakko lukea. Sitten piti tietenkin lukea muutama muu juttu lisää, ja alkaa itsekin kirjoitella. En kyllä alunperin enkä pitkiin pitkiin aikoihin tänne tultuanikaan osannut kuvitellakaan että SINÄ täällä olisit... Onhan tää ihmeellistä. No toisaalta, mulle on sattunut elämän varrella niin paljon kaikenlaista outoa, kaveritkin aina sanoo, että mulle sitä sattuu ja tapahtuu, että itse asiassa täähän alkaa olla melkein normikamaa loppujen lopuksi.
Olen muuten kiinni koko viikonlopun, siis töissä, että en varmaan ehdi tänne sua häiritsemään ;).
Vastaukset 8
Vanhimmat
Köyhän ainoo,,,ja paras huvitus, on vilkas mielikuvitus:DD
15 - vee ?
tod.näk.
Ei kannata miettiä mitä ihmiset ajattelevat.
Tiedän itsekin erään joka täällä kirjoittelee. Jokainen tekee niinkun parhaakseen katsoo.
Itsekin kirjoittelen täällä pääasiassa iltaisin ja viikonloppuisin.
On sellaista mukavaa terapiaa ja kaiken virallisen työviestittelyn vastapainoa.
Joskus kun on ahdistanut melkoisesti, niin ihan kauniita lohduttavia sanoja täältä saanut lukea. Kiitos niistä kirjoittajalle.
Itse olen todellinen tunneihminen ja kun missään muualla en voi erästä kaivata, niin täällä voin.
Nautitaan keväästä yhdessä eikä mietitä menneitä kirjoituksia.
Muista aina että tämänpäivän lööppi on huomenna kalojen kääre.
Ei näiden varaan voi paljon laskea - menevät toisesta korvasta ulos samantien. Minun pakko rajoittaa kirjoittelua, on tullut sanomista. Mutta näkyillään :-).
Kamalia juttuja on täällä ollut vuosikausia...Ymmärtääköhän kukaan hävetä?
Toivottavasti älyää. Jotkut jutut on kuvottavia.
Itsekin siis olet hoitoalalla?