Joo en tiedä miksi näin on. Nyt olen alkanut sietämään paljon enemmän vieraita ihmisiä kun olen joutunut olemaan töissä julkisilla paikoilla.
Mutta nyt tilalle tuli tämä että sydän hypähtää kurkkuun jos näkee jonkun tutun jossain. Näin mm. kauppaan mennessä ex-kavereiden tulevan kauppaan päin niin johan sydän hypähti kurkkuun ja käänsin äkkiä pääni pois ja laitoin nopeammin jalkoja jalkojen eteen. Sitten kiersin kaupan hyllyt joilla tiesin olevani heiltä näkymättömissä. Sitten kiiruhdin pois kaupasta enkä sen koommin heitä nähnyt.
Mutta nyt tilalle tuli tämä että sydän hypähtää kurkkuun jos näkee jonkun tutun jossain. Näin mm. kauppaan mennessä ex-kavereiden tulevan kauppaan päin niin johan sydän hypähti kurkkuun ja käänsin äkkiä pääni pois ja laitoin nopeammin jalkoja jalkojen eteen. Sitten kiersin kaupan hyllyt joilla tiesin olevani heiltä näkymättömissä. Sitten kiiruhdin pois kaupasta enkä sen koommin heitä nähnyt.
Vastaukset 1
Vanhimmat
Mulla on kans samanlaisia juttuja. En oikein tiedä miten lähestyisin tuttuja, jos heitä vaikka kaupassa näen. Jotenkin sitä ei osaa olla normaali, sosiaalinen ihminen niissä tilanteissa.
Sama homma jos en ole esimerkiksi nähnyt siskojani pitkään aikaan niin jännitän heidän seurassaan. Typerää. :-/
Jännitätkö sä vieraiden ihmisten seurassa niin ettet tiedä mitä puhuisist?
mulle on vaikeaa kaikki tämmönen ja myös jonkun asian tekeminen muiden nähden.