Haastateltavaksi!

1. noin 10 vuotta
2. elämäntilanne ja sairaus
3. oli yhteinen päätös
4. ei sen kummemmalta,fyysisesti kuin henkisestikään
5. ei sen kummemmalta,päätyisin samaan päätökseen jos joutuisin samaan tilanteeseen
6. ei tuntunut

1. noin 30 vuotta
2. en halunnut lasta ja olin pienillä tuloilla eläjä
3. yhteinen päätös, kumpikaan ei tykätty lapsista
4. kun heräsin nukutuksesta, olo oli helpottunut ja elämän halu palannut
5.vieläkin puistattaa jos olisin sen joutunut synnyttämään ja saman tekisin uudelleen jos näin kävisi
6.ei tuntunut, abortissa ei ole mitään väärää

1. n. kaksi kuukautta

2. Olen liian nuori, poikaystävä ei missään nimessä halua lasta, pelkään mitä sukulaiset ajattelisivat. Olen 20, 19 olin kun tein abortin.

3. Oli, ehdottomasti. Oltiin jo aikasemmin puhuttu, että jos käy vahinko, niin kyllä se abortti on ainoa oikea päätös.

4. Tyhjältä, heikolta. Abortti oli tarkoitus tehdä kotona, lääkkeellisesti. Kivut olivat niin kovat, että luulin kuolevani. Halusin kuolla. Poikaystävä soitti melkein ambulanssin, mutta päädyttiin taksiin. Kätilöopistolla piikitettiin sitten jotain kovempaa kipulääkettä ja gynekologi edesauttoi alkion irtoamista. Olin kyllä helpottunut, vähän itketti. Aivan järjettömät menkka kivut, ei heti, mutta seuraavana päivänä ja viikon ajan.

5. En koskaan ikinä halua kokea mitään samanlaista. En ymmärrä, miten selvisin siitä kivusta. Ei tunnu siltä, että se koskaan olisi taphtunut, niin paljon se sattui. Ja niin epätodenmukainen tilanne.

6. Joskus. Omalla tavallaan. Mutta tiedän, että se oli lapsen kannalta parempi. Enkä minä olisi selvinnyt, poikaystävä ei olisi selvinnyt. Kyllä se loppujen lopuksi oli oikea valinta, vaikka varmaan aina tulee seuraamaan se ajatus, että tapoin ekan lapseni. Tuntuu vähän siltä, että en koskaan tule saamaan esikoista.

1. Noin 10 vuotta

2. Lapsiluku täynnä ja oma jaksaminen

3. Päätös oli yhteinen mieheni kanssa.

4. Helpottavalta, surulliselta, epätodelliselta... Tunteet meni aika ristiin rastiin niissä välittömissä jälkimainingeissa. Aika pian ne selkiytyivät kun pääsi käsittelemään asiaa kunnolla.

5. En halua koskaan enää joutua sellaiseen tilanteeseen. Olen kahdesti elämässäni kohdannut ei-toivotun raskauden ja vaikka tiedän että molemmat tapahtuivat minusta riippumattomista syistä (ehkäisy oli kunnossa molemmilla kerroilla), tunnen silti jonkin laista pettymystä ja pelkoa siitä, että taas tapahtuu niin. Nyt pelko alkaa asettumaan, koska miehenikin on käynyt vasektomiassa ja itselläkin alkaa ikää jo olemaan sen verran, että ei näillä vuosilla enää kovin helposti kai raskaaksi tulla.

6. Ei tuntunut väärältä, vaan siinä tilanteessa lähinnä ainoalta vaihtoehdolta jota pystyin ajattelemaankaan. Ja jos vielä raskaaksi tulisin, päätyisin aborttiin, eli tekisin abortin vastaavassa elämäntilanteessa vieläkin.

En ole koskaan aborttiani katunut, mutten suhtaudu siihen minään läpihuutojuttunakaan. En koskaan uskonut joutuvani sellaiseen tilanteeseen ja yritin parhaani mukaan ehkäistä sellaiseen joutumista. Aina kuitenkaan elämä ei vain niitä parhaita kortteja käteen jaa...

1. 14 vuotta
2. Aborttiin johti ehkäisyn pettäminen satunnaisseksissä (ei tarvinnut muita syitä)
3. Ei ollut yhteinen päätös vaikka tämä irtoseksimies kyllä tuli tietämään asiasta
4. Helpottuneelta mutta oli kipuja muutaman päivän ajan
5. Nyt kun ajattelee niin hyvin kaukaiselta, en olisi tehnyt toisinkaan, kun en halunnut lisääntyä.
6. Ei yhtään väärältä vaan ainoalta oikealta ratkaisulta

(kakkoskohtaan lisään että tehtiin ulkomailla, joten ei tarvinnut kertoa syitä)

Kiitos itsellesi ja hyvää kesän odotusta!

1. Suomessa tehdään vuosittain yli 10 000 aborttia. Vain 0,5% taustalla on edes jonkinlainen naisen terveyteen liittyvä syy. 99 % aborteista on nk. mukavuusabortteja. Aborttien dekriminalisoimisen jälkeen Suomessa on hengiltä otettu yli 650000 lasta. Tämä on 6 kertainen määrä Talvisodassa ja Jatkosodassa 1939-1945 menetettyihin ihmishenkiin verratuna. Kyseessä on kansakunnan laajin murhenäytelmä.

2. Abortteihin liittyy elämäntapamieltymyksiä, naisten painostamista, rakenteellista väkivaltaa. Pariduhdesotkut, oikuttelut, huono elämänhallinta, huono harkinta liittyvät aborttimyönteiseen järjestelmään, jossa "sosiaalipolitiikkaa" ehdään lapsia teilaamalla. Abortti-ideologia on menneisyyden yli-ihmisoppia eli sosiaalidarvinismia, joka on tieteellisesti roskaa, muuta kuitenkin vallitsevaa käytäntöä. 1960-luvulla vallinneet "sosiaaliset syyt" ovat rikkaasta ja hyvinvoivasta Suomesta kokonaan kadonneet. Siten aborttilaki ja varsinkin aborttikäytäntö on lainsäätäjän tahdon vastainen.

3.Usein naista painostetaan. Usein nainen teettää abortin vastoin miehen tahtoa. Milloinkaan ei lapselta kysytä hänen kantaansa tai etuaan asiassa. Kyseessä on törkein mahdollinen lapsen oikeuksien loukkaus - lapsen teilaaminen abortissa. Naisia painostetaan talouskoneiston kuuliaisiksi rattaiksi jopa aborttien hinnalla.

4. Abortista seuraa usein kuolemansuru, joka kestää koko elämän. Lisäksi seuraa masennusta, jopa mielisairauden puhkeamista, työkyvyttömyyttä, elämän haluttomuutta. Aborttien teettäjillä on kohonnut itsemurhariski. Parisuhteet kariutuvat usein mukavuusaborttiin.

5.Miltä tuntuu ajatella oman lapsen surmaamista? Mitä normaali ihminen ajattelee sellaisesta teosta?

6.Abortissa loukataan YK:n lapsen oikeuksien sopimusta. Normaali ihminen katuu ja häpeää tekojaan, jotka loukkaavat muita ihmisiä. Sairastumiset ja traumatisoitumiset liittyvät usein juuri tähän. Aborteista kärsivät myös lapsien isät, jotka eivät voi pelastaa lastaan aborttiautomaatista, jos nainen on sellaiseen harhautettu.

voi, voi, et ihan isätkin katuu, eiköhän ole isiä jotka saa naisen ympäri puhuttua, kun eivät halua lapsia, vaikka kyllä ovat innokkaita alulle saamaan..

Mieti esitelmässäsi lapsen asemaa (mukavuus- tai pakko)abortissa.

Pohdi kuka on abortin kohde?

Pohdi ihmisoikeuksien kunnioittamista.

http://www.iltasanomat.fi/ulkomaat/luontaislaakkeen-jarkyttava-sisalto-paljastui/art-1288467529549.html?ref=hs-tf-promo4