Mustasukkainen mies

En ollut mustasukkainen yhtään naisestani.... Lopulta tajusin että hän ei ollut Oikea minulle... Mutta jos on liian mustasukkainen (esim. väkivalta astuu kuvioihin) se on eri asia... Kannattaako silloin olla yhdessä???

Jos mustasukkaisuus häiritsee arkista elämää, kannattaa lähteä heti...paremmaksi se ei muutu..lapset ja vaimo saa tylyn lopun!!!! ...Huom!!!.Jos olet uutisia viimeaikoina seurannu tiedät teidän pahimman kohtalon!!!!! KIva on vanhempien ja ystävien lukea lööpeistä...sairas mies on parantumaton ja tulevaisuus on vain onnen kauppaa!!!

No ei meillä ole väkivaltaa ikinä ollut, eikä mies ole masentunut tms.
Elämäniloa riittää, on harrastuksia.
Ei ole vain koskaan ennen minua oikein seurustellut, ja siksi kai on niin tarkka kuka minun seurassani on. Kysymys ei kuulemma ole siitä, ettei luottaisi minuun.. Tuntuu vain oudolta koska jos luottaa niin pitäisi silloin tietää etten lähde kenenkään matkaan.
ap

No taitaa jo olla myöhäistä koska et tajua mistä on kyse..kerro nyt omaisllesi ja ystävillesii viimeiset toiveesi itsesi ja lapsesi suhteen... Oudolta teidä suhde tuntuu...tai oikeesti hieman sairaalta!!

Sinusta ehkä tuntuu hivelevältä, että mies on mustasukkainen, mutta näyttää siltä että tuo on sairaalloista kontrolloimishalua, ja tulee pahenemaan ajan myötä. Kaverien rajoittaminen, puhumisen rajoittaminen ja kaikki tuo on vasta alkua. Vaikka hyviä puolia olisikin, niin ne eivät enää loppupeleissä auta kun hän pyrkii sulkemaan sinulta kaiken ulkopuolisen elämän, pakottaa elämään hänen ehdoillaan ja tukahduttaa suhteenne.

"Eihän aikuinen ihminen voi toista kieltää ei, mutta jotenkin sitä on aina ajatellut että pääsee helpomalla ja iman riitoja kun tekee toisen mieliksi."

Kohta sinä huomaat, että sinä joudut päästämään helpolla kaiken, joudut antamaan kaiken periksi, että et syyllistyisi riidanhaastamiseen ja pelkäät kohtausta joten annat kaiken periksi. Kohtaukset muuttuvat pikkuhiljaa raivokohtauksiksi ja sitä myötä alkaa väkivallan käyttö, mikä on miehesi mielestä täysin oikeutettua. Ja sinä ehkä pahimmillaan pidät tätä oikeutettuna, koska olet esimerkiksi uskaltanut tervehtiä naapuria - niin ansaitset turpaan. Pahinta on, että hä voi tehdä lapsellekin jotain, että sinä saisit kärsiä.

Kohta et voi ilmaista omaa mielipidettäsi, koska sinut leimataan heti riitelijäksi. Eri mieltä oleminen on normaalia suhteessa, ja toiselle pitää sallia erimielisyys ja oma mielipide.

"Heti jos kerron, että ystäväni laittoi minulle viestiä ja kysyi minua esim syömään kanssaan, niin mies suuttuu melkein jo pelkästään siitä, että minua on joku pyytänyt johonkin. ja ihan ovat naisia nämä ystäväni"

Tämä kuulostaa todella pahalta ja antaa selkesti viitteitä siitä mihin ollaan menossa. Miehesi kuulostaa vainoharhaiselta.

http://hyvaterveys.fi/artikkelit/Mustasukkaisuus-vie-voimat/700/

http://www.mtv3.fi/helmi/ihmissuhteet/artikkeli.shtml/436120

Vaikka hän ei käy baareissa, se ei ole mikään meriitti, vaan voi olla yksi oire epäsosiaalisuudesta ja eristäytymisestä. Hän käyttää tätä omaa "kunnollisuuttaan" vain sinun ohjailukeinona: koska hän on niin hyvä ja uhrautuu, sinun täytyy tehdä kuten hän sanoo. Sinä et myöskään voi tietää valehteleeko hän, koska hän ehkä valehtelee niin uskottavasti, ettei jää koskaan kiinni.

Sinua naurattaa vielä, mutta tuo kuulostaa niin karselta ja olen nähnyt monta kertaa mihin tuollainen narsismi ja sairaalloinen omistamisenhalu johtaa. Vakavasti varoitan, että hommaa miehesi hoitoon sairaalloisen mustasukkaisuuden ja noiden vainoharhojen takia. Jos hän väittää, että hän ei ole hullu tms. ja väittää että sinä olet se sairas, niin jätä mies heti. Jos hän ei tajua, miten tuollainen kontrolloiva käytös vaikuttaa toiseen ja miltä vainoharhaisuus toisesta tuntuu, hän on empatiakyvytön ja persoonallisuushäiriöinen. Sairaalloiselle mustasukkaisuudelle voi tehdä jotain, jos siitä kärsivä tajuaa oman tilansa. Mutta jos hän väittää, ettei hänessä ole mitään vikaa niin sellainen ihminen ei voi käytöstään muuttaa eli olet vaarassa. Sinussa tulee olemaan aina vika kaikessa.

Tuo tarinasi kuulostaa elokuvaltaa"Vihollinen vuoteessani" missä Julia Roberts huomaa olevansa naimisissa säntillisen, "kunnollisen", järjestelmällisen (purkit piti olla rivissä, tai tuli raivokohtaus) psykopaatin kanssa. Googlaa hakusanoilla "psykopaatti, sairaalloinen mustasukkaisuus, vainhoharhaisuus, narsismi" Jos huomaat että löytyy paljon tuttua niin ole varovainen ja pakkaa kamat valmiiksi joku päivä kun hän on töissä niin pääsette pakenemaan lapsen kanssa turvakotiin tai mihin tahansa.

Näitä tapauksia on vaikka kuinka paljon, eli et ole ensimmäinen.

http://keskustelu.plaza.fi/ellit/ihmissuhteet/parisuhteessa/1676807/sairaalloinen-mustasukkaisuus/

http://www.narsistienuhrit.info/narsismi.html

Kyllä minä oon suuttunutkin miehelle siitä jos hän on meinannut pistää vastaan jos olen ollut menossa ulos ystävieni kanssa. En tosiaankaan aina, mutta monesti.
Oon miettinyt nuita asioita joita edellinen sanoi. Mutta nuo perhesurma jutut on kyllä kaukaa haettuja, eihän me täytetä niitä "kriteerejä" ollenkaan.
Eri mieltä todellakin olen tuosta, että suhteemme olisi sairas.

"..pakkaa kamat valmiiksi joku päivä kun hän on töissä"
paitsi että minä olen meistä kahdesta se, joka käy töissä ja mies on kotona lapsen kanssa. Olen kaiken lisäksi töissä miesvaltaisella alalla, ja on ihme ettei hän kysele aina keille kaikille töissä puhuin. Työpaikallani on itseni lisäksi kaksi naista, loput miehiä.

Mies oli suhteen alussa paaaaaljon "pahempi", mutta olen saanu "koulittua" häntä. Vielä olisi parantamisen varaa jonkin verran.

Ongelma tässä on se, että hän tosiaan vetoaa siihen ettei hän kaveeraa naisten kanssa taikka katsele naisia/pornoa netistä, niin olisin kuulemma epäreilu jos itse sitten kaveeraan miesten kanssa. Onhan tuossa järkeäkin, mutta se että hän alkaa heti mököttämään jos edes tervehdin miehiä niin on ihan pöhköä, sen myönnän ja tajuan kyllä.
Narsismista luin joskus, mutta mies ei kyllä täyttänyt muita kriteerejä kuin tuon omistuksenhalusiuuden. Ei hän saa minua tuntemaan itseäni hunonoksi niinkuin narsistit usein puolisolleen tekevät jotta nämä alistuisivat tämän tahtoon.
En ehdi nyt kirjoittaa enempää, palaillaan taas.
Eiku sen vielä kysyn, että eikö tosiaan kellään muulla ole mustasukkaista miestä? Onko nainen yleensä mustasukkaisempaa sorttia?

ap

Yleensä mustasukkaisuudessa on kyse omasta heikosta itsetunnosta. Luullaan ettei kelpaa tai olla tarpeeksi hyvä toiselle.

Annatko sinä minkälaisia singlaaneja? Puhutko muista miehistä millä sävyllä? Kerrotko miehellesi että hän on tärkein?

Meillä mustasukkaisuus johtui tai johtuu huonosta itsetunnosta. Mies on ollut aina sitä mieltä että hän on vaan "tämmöinen". Suhteen alussa sanoi ettet sinä jaksa häntä kuitenkaan. No 6 v. yhdessä ja yksi lapsi on.

Vieläkin saattaa hieman möksähtää jos lähden jonnekin. Mutta olen avoin asian kanssa,enkä hermostu jos hän kyselee. Osooitan että hän on tärkein,eikä muita tule eikä ole.

Näin meillä ainakin mustasukkaisuus on saatu minimiin.

En tosiaankaan kehu muiden miesten ulkonäköä tms hänelle!
Jokaisenhan nyt pitäisi tajua että sehän olisi todella tökeröä käytöstä.
Vähänkö laskis itsetunto mullaki jos mies sanois "toi nainen tuolla kadun toisella puolella, niin voi jestas että on kaunis!"
Joo ei tosiaankaan :D
Mä en ees kattele muita miehiä silleen.. En vain "osaa" ajatella muista miehistä että onko ne nyt hyvännäköisiä vai ei. AInoastaan jos joku kysyy niin sitte vasta mietin, mutta en välttämättä osaa sanoa. Oma mies se on mun elämän parhaimman näkönen mies :)
Kehun miestä mielestäni usein (en ehkä joka päivä mutta läheltä liippaa), itseasiassa useammin kuin hän minua.

ap

Niin,en kysynytkään että kehutko muita miehiä vaan millä äänensävyllä muista miehistä puhut?

Äänensävyt myös kertoo paljon. Ei lauseessa tarvitse mitään kehuja ollakaan.

Aaa.. no en minä omasta mielestäni puhu sellaiseen sävyyn, että pitäisi olla mustasukkainen.
Kyllä on asioista aina pystytty puhumaan, joten olen lähes täysin varma, että hän kertoisi jos puheeni ei häntä miellyttäisi.

ap

Siis apua.. luin sun juttua ja tuntu kun oisin sen itte kirjottanu, ainoa asia oli että meillä on 3v poika, muuten joka ikinen asia jota kirjotit kuvaa mun elämää.. tais nousta ihan karvat pystyyn! Voidaanko jutella? Saako sua enään kiinni kun on jo yli vuos menny sun viestistä? Laita tänne vaikka joku sähköposti mistä saisi sua kiinni, olis mulle tosi helpottavaa saada jutella jonkun kanssa joka mua ymmärtäis tämmösessä samanlaisessa tilanteessa. Olen jo aika rikki kun ei mikään tunnu auttavan.. toivottavasti näät tämän, ja kiitos jo tuhannesti siitä että jaoit kertomuksesi tänne, pelkkä tieto ettei oo yksin tässä tilanteessa lohduttaa.

Kyllä valitettavan usein on niin että mustasukkaisuus on eräs vallan muoto ja vielä pahenee vuosien myötä.Mene ja tapaa kaveriasi tai kavereitasi.Sinulla on oikeus sosiaaliseen elämään ilman miehesi laatimia sääntöjä.Hae apua vaikka perheneuvolasta ja käy vaikka yksin jos miehesi ei lähde.Et jaksa jos sinut kahlitaan-kyllä luit oikein-kahlitaan 4 seinän sisälle.Kultainen häkkilintu-pyristele itsesi ulos.

Kiitos viestistäsi inhorealisti-maniac, en voi edes kyyneleitä pidätellä.. Olen aivan loppu. Olen itse käynyt perheneuvolassa, että saisin mieheni mielestä apua hulluihin vaatimuksiin että tarvitsisi nähdä ystäviä. Sieltä ei osattu sen enempää auttaa kuin että sain numeron psykologille johon mieheni pitäisi mennä. Siihen se sitten jäi.. Eihän se ongelma miehessä ole! Sehän on minussa hän sanoo..

Niin tuttua mun elämästä. Olen seurustellut 1.5 v. Olen saanut miehen psykologille, jotta hänen olonsa helpottaisi. Laihoin tuloksin kuitenkin, nukkuu unilääkkeillä, mielialalääkeitä ei suostu syömään. Kun ei ole hullu. jaksaa tsempata muutaman päivän ja sit alkaa taas ilkeämieliset puheet mun ystävistä, muista ihmisistä, mun menoista, omia ystäviäni ei ole tavannut,saatikka tunne. Suojelen heitäkin, kun vetäis miespuolisia turpaan, kun ei löydy ymmärrystä miespuolisia ystäviä kohtaan.

En yksinkertaisesti tässä vaiheessa jaksa, niin miten jaksaisin loppuelämäni. Rakastan häntä kuitenkin, siksi se on ollut se voima, mikä on pitänyt suhteessa, ja usko parempaan huomiseen. Henkisesti todella kuluttavaa. Jatkuvaa mielenpahoitusta täysin turhista syytöksistä. Mulla ei saisi olla itellä mitään kivaa, ystäviä, omia juttuja, niitä ei nähdä voimavarana, vaan et se on häneltä pois. Tapaan ystäviäni silloin, kun hänellä on omia juttuja, kun olen halunnut et se ei olisi parisuhdeajastamme pois, mut ei sekään ole hyvä. Touhuan ja suunnittelen asioita hänen selän takana ja suorastaan hänen mielestä,järjestän. Olen vailla arvostusta ja luottamusta kaikkea mitä teen, koko ajan olen pettämässä ... Ja olen umpirehellinen ja en petä. Olen antanut anteeksi monia kertoja ja taas olla 0 ruudussa. Eletään on/off suhteessa. Nyt off ja toivon, et linjat ovat sulkeutuneet lopunelämäksi. Ei narsistinen, huonolla itsetunnolla varustettu, mustasukkainen mies muutu. Ja häkkilinnuksi en pysty, tai on ehdottanut et jättäisin kaiken ja muuttaisin hänen kanssa kalastaja Eemelin vaimoksi, tultaisiin vähällä toimeen. Joo ja ilman mulle tärkeitä sosiaalisia suhteita. Odottelisin siellä ruoka kuumana, mies tulee ja menee miten vaan ilmoittamatta. Sairasta. Lapsia on mulla kolme, yksi jo aikuinen, mut tälläisen kanssa pitäisi mun pystyä elämään saman katon alla. Mut on suutuspäissään kerran ajanut pois, koska hänellä on valta, talo ja kaikki, niin helppoahan se on, jos ei hänen pillinmukaan asiat mene... Alkopäissään tämä tapahtunut, toisen kerran ulosajettuna lensin Lapista pois, vapaaehtoisesti kotiini kävellyt kaksi kertaa. Ja nyt, kun sit ilmotti parin tunnin viiveellä, et hän lähtee mökille lepäämään ja palaa su:na. Multa ei kysytä mitä me haluttaisiin, hän menee, kuin oma napa haluaa.. Saa mennä ja pysyis poissa. Kahden osoitteen ratkaisu on ollut oiva, kaikki mulle on tarjottu tarjottimella, mut olen ollu varovainen, mulla on kuitenkin lapset ja koirat mukana hankkeessa. Meillä on oma koti, joka on turvallinen. En näe turvallisena narsistisen ihmisen kotia. Siksi on hyvä jatkaa elämää näin, kun olen sen rakentanut lapsilleni oman avioeron jälkeen. Yhteinen koti näyttää olevan tavoittamattomissa.

Minulla on erittäin mustasukkainen mies. Ja syytä onkin, olen erittäin kaunis ja ihana nainen, että ottajia olisi. Itseänkin joskus harmittaa, kun on liian kaunis, ei saa missään olla rauhassa.

Jätesäkkikö pitää laittaa ylle, että saisi edes kahvit kuppilassa joskus rauhassa juoda.

Mies ei päästä minua yksin minnekkään, aina on kuskina tai kaverit kuskaa... kauneiuteni on ainutlaatuista.. mies ei muita katsele, nauraa vaan miten rumia voi jotkut olla.. hän on selvästi minusta ylpeä.

Eilen sanoikin että onni potkaisi ja sano että huomenna mennään italiaan lomalle ja ollaan siellä viisi viikkoa. Meillä on kavereita mukana, että saadaan olla rauhassa ettei aina joku tule tyrkyttämään siihen mitään ja valokuvaamaan minua ja ihmettelemään kaunetuttani...