Omatunto on ...

ihmiselle hänen ulkouoleltaan annettu käsitys pahasta ja hyvästä.

Sillä ei ole useimmiten mitään tekemistä Jumalan ksanssa, ja jos onkin niin omatunto taistelee Jmalan sanaa vastaan verissä päin öin ja päivin, johtuen - geneettisestä - Jumalasta luopumisesta.

Jos ihminen on 50 vuotta lukenut joka päivä Raamattua ja uskoo sen sanoman lyhentämättömänä koskevan itseään, silloin ihmisen omalla tunnolla on jo hienoinen aavistus valtavasta Jumalasta.

Mutta joka päivä ihminen herää sotatantereelle, jossa vähän väliä kuuluu seuraavanlaisia ääniä:

- Et sinä riitä, paremmaksi sinun on tultava.
- Ei JUmala sinusta välitä kun olet noin paha.
- Sinun on toteltava noita saarnaajia, ettei seurakuntasi hylkää sinua.
- Hyi sinua saastaista.
-- Luuletko sinä ihan tosissasi saaneesi kaikki syntisi anteeksi, ehei älä edes luule!

-Sinun on näytettävä hymyilevää naamaa kun tapaat tuttuja, vaikka sydämesi itkee verta ja hylätyn kyyneliä.

- Sinun on teeskenneltävä antaneesi anteeksi ja sanottava se myös, vaikka mitään anteeksiantoa ei ole tapahtunutkaan.

Tämä puhuja on saa|tana hirvittävämmässä asussaan, hänellä on lampaan talja, lakeerikengät ja Raamattu toisessa kourassaan.