Ei voi mitään. Sitä hellyyttä on ääretön ikävä, tunnen olevani nykyään yksinäinen vailla lämmintä, hellää kosketusta ja seuraa.
Viime yönä näin vielä unta, jossa pidit mua kädestä. Juuri sinä, koska sun hellyyden tunnen.
Tunnuit sillon niiiiin hyvälle..etten olisi halunnut luopua susta.
Aina vaan yritän täyttää mun elämää jollakin tekemisellä...
Unissani voit olla kanssani.
Viime yönä näin vielä unta, jossa pidit mua kädestä. Juuri sinä, koska sun hellyyden tunnen.
Tunnuit sillon niiiiin hyvälle..etten olisi halunnut luopua susta.
Aina vaan yritän täyttää mun elämää jollakin tekemisellä...
Unissani voit olla kanssani.
Vastaukset 27
Vanhimmat
Samoin, samoin........
En minäkään sinusta.
On kyllä ollut tosi vaikeeta.
Miettinyt, miks kaiken piti mennä niinkuin piti...:'( mutta nykyään yritän olla iloinen että löysit sen, mitä etsit.
Mutta mikään ei vieläkään poistaa sitä, että muhun sattuu.
Niin on ollut vaikeeta..mutta mä en ole löytänyt uutta ... jotenkin vaan tästä...tsemiä sullekin.
Sama.. olis kyllä paljon helpompaa, reilumpaa ja kivempaa, jos itselläkin olis jo uusi!!
Päällesi spermani ruikkia tahdon,rintojasi mä hellästi puristan.Velliä suuhusi lusikalla syötän,kun vanhana istumme kiikkustuolissa somassa,niin puisessa ja kovassa
En niin olisi halunut luopua...
Sama täällä, koen kylmän, tunteettoman ja rakkaudettoman maailman jo "hönkäilevän" kohden kasvojani/olemustani. Ainoa lohtu on Taiteellinen muusani "Barbara" jota saan puristaa kainalooni pimenevinä ja yksinäisinä iltoina, jolloin kaipaan ainoastaan vain..ja ainoastaan vain sinua.."Barbarakin" on ruvennut jo hieman "nahistumaan" (ventiili kai rikki)..mutta, tätä luomisen ja luopumisen tuskaahan tämä "elämäntaiteilijan" elämä on..snif!..no mitäs tässä meikäläinen..huoh! Rakastan ja kaipaan niin sinua kultaseni!
Kulta tulen luoksesi, heitä kumi-Barbara mäkeen.
Rakas! Sinäkö! Elämäni Valo! Ainoani! Rakkaani! : )
Vielä...että tiedän kyllä, ettei hän kaipaa, tarvitse eikä halua minua.
Hän on rakastunut toiseen :'(
Saako kysyä, mistä tiedät tuon?
On sanonut niin.. tai että joskus sanoi että oli ihastunut ja luultavsasyi rakastunutkin...
*luultavasti rakastunutkin, siis tähän uuteen naiseen
Kultaseni! Sinä voit tulla minulle kyllä elämääni ja taiteellista luovuuttani innoittavaksi "Muusakseni"..ei siinä mitään. "Barbaran"-nuken voin aina heittää roskiin tai ongelmajätteisiin, siinähän vuotaa se venttiilikin..Rakkaani! Elä itke! Elä itke! Haluan lohduttaa sinua elämäni ja taiteeni innoittaja..Rakas "Muusani" : )
Muusaksesi voisin hyvin tulla. :) Tai sulla niitä muusia varmaan riittää.
Selvä! Sovittu! ja sopimukseen kuuluu ettei "isäntä" sitte ole paikalla..hih! Vain sinä ja minä = ME! : ) Ps. Kahvia ja Pullaa kans! ; )
Eiks kimppakiva olisi jees...... 2 miestä ja minä...
Siinä tulisi muusia kunnolla.
Muusaseksii kunnolla sikin sokin.
Et voi väittää, suakin se kiihottaisi. ;) eikö niin.
Senkin! Senkin! Pervot! Ettäs kehtaatte leikkiä herkän ja juop..öh!..eikun lahjakkaan taiteilijan syvimmillä tunteilla. Hävetkää!..nyt muhun iski "Masis"..inspiraatio katos..Mä lähen lähi kapakkaan hakee "inspistä"..palaillaan!
Välineet tanassa. Housut pois ja hommiin, rakastellaan. :;) RRRRAAAAAKKKKKAAAASSSSSSSS!!!!
Miehen hellyys on päällimmäisenä mielessäni, vaikka olikin antanut itsestään tietyllä tavalla karskimman kuvan, joissain asioissa.
Sinä aamuna, kun hän lähti luotani, jäin nukkumaan ja hän kävi luonani, halaili, suukotteli ja silitteli hiuksiani. En muista milloin olin viimeksi tuntenut niin suurta onnea ja tajusin sillä hetkellä rakastavani sitä miestä.
Mutta...sitten mies ei enää tullutkaan.
Ja joka päivä mietin, oliko mies jo silloin päättänyt ettei enää tule.
Ei vain saanut sanottua. En pysty tuota asiaa enää kysymäänkään.
Enkä pääse tuosta(kaan) ajatuksesta eroon, tuntuu vaan järkyttävän pahalle.
Ajatukset ja kysymykset päässäni kiertää kehää...
Mitä sanoin väärin, mitä tein väärin, missä meni pieleen...
Tiedän, turhaa kaikki miettiminen, eikä tarvi arvostella eikä haukkua eikä kommentoida, kunhan puran ikävääni...
Niinpä Niin! Tuttu tunne.Täällä minäkin muusani"Barbaran" kanssa ihmetellään ja kummastellaan tätä hullua maailmaa.Tiedän että tilanteeni vaikuttaa hieman "oudolta" ja "perversiltä" mutta me taiteilijat olemme oikeasti hulluja..ja hyvä niin..luovuus tarvitsee "vapaan mielen"..näin se menee..Ps. Kun ei sitä ihmismuusaa sitten ilmestynyt..itkettää..petitte herkän "elämän"taiteilijan..no se siitä..en ole katkera..mutta kumminkin..huoh! ja snif!
Vai niin. Luulin ettei tehnyt mitään vaikutusta. No mut taivaassa taas sit...
Taivaassa taidetaan tavata..olishan ne maailmallisetkin "riennot" ollu ihan kivoja..ai jaahas..no..ei sitten..ei tuppauduta kun ei "ihminen" kerta kelpaa..ja vielä taiteilijan blanttu..kyllä ne naiset yleensä..öh!..no niin..taidan se minäkin käydä sen "muusani" kanssa nukkumaan tai jotain..hihhih! ; )
Oltaisiko toinen toisilllemme muusia... Itsekin hyvin erikoisena taiteilijana tarvitsisin muusan, sopiiko?