Ikuista rakkautta?

Ainakin on saanut sen muutaman vuoden kokea millaista rakkaus voi olla. Kuka sitä illusiossa kauaa jaksaisikaan elää, on hyvä kun voidaan yhdessä elää ihan normaalia arkea se on parasta se. Tänäänkin on arki sujunut oikein mallikkaasti kultamuruseni kanssa. Tätä se arkinen rakkaus on mihinkäs se loppuisi.

Uskon rakkauteen jopa ikuiseen sellaiseen. Mutta tietenkään se rakkaus ei kestä samanlaisena hurmoksen arjen keskellä. Se muuttaa muotoaan näin olettaisin hellemmäksi ja arkisemmaksi. Ja kukaan ei kiellä tekemästä arjesta juhlaa. Mutta kukin uskokoon mihin haluaa. Minä usko ikuiseen rakkauteen, enkeleihin sun muihin. Joku ei usko oikein mihinkään. Ja joku uskoo joulupukkiin.

Jos odottaa aina vaan jotain suurta rakkauden alkuhuumaa, niin ei sellainen ihminen ole kypsä rakastamaan ketään. Huuman etsiminen on itsekästä, koska sillä halutaan vaan saada itselle nopeasti hyvää fiilistä aivan kuin alkoholista känni.

Kyllä voi olla ikuista rakkautta. Se vaan muuttaa muotoaan.

mä en edes halua ikuista rakkautta, nautin siitä huikaisevasta ihastumisen tunteesta kaikkine epävarmuus tekijöineen yms mikä alkuvaiheeseen kuuluu. Tiedän kyllä olevani kypsymätön, keskenkasvuinen, vaikka en enää mikään teini olekaan. Mutta hyväksyn sen ja elän omaa elämääni.

ole väittänytkään, että se rakastuminen,alkuhuuma kestäisi muutamaa vuotta kauempaa. Rakkaus vaan muuttaa muotoaan. Jos se vie ihmisiä yhteen ja heille ei tule suhdetta, se vaan kuolee pois. Jos tulee suhde ja sitä hoidetaan pitämäll yllä romanttista parisuhdetta, se voi kestää läpi elämän.

Rakkaushuuma on aina hetken juttu, mutta kyllä ihminen voi rakastaa sitä ihmistä johon on kerran rakastunut, vaikka koko elämänsä.

On tehty tieteellinen tutkimus jossain yliopistossa, että kymmeniä vuosia onnellisesti naimisissa olleiden aivoissa aktivoituu samanlaisia muutoksia kuin vastarakastuneella, silloin kun heille näytetään oman aviopuolison kuvaa. Eli ei se , että tosirakkaus kestää ikuisesti, ole ihan vaan pelkkä myytti :)

Rakkaus parisuhteessa voi pysyä vaikka koko elämän, mutta se vain muuttaa muotoaan, ei kai vuosikausia voi jatkuvasti olla kauheaa huumaa, kun elämä ei muutenkaan ole koko ajan huumaa, vaan enimmäkseen tavallista arkea. Pienistä hetkistä ja arjen iloista voi sitten tehdä juhlaa, vaikka kahvikupillisen juomisesta tai auringon noususta tai siitä, kun ruoho alkaa taas vihertää ja lehdet puhkeaa puihin. Toista voi myös rakastaa/kaivata, vaikka toinen ei olisikaan läsnä (kuollut, parisuhde päättynyt tai että ihastui/rakastui joskus johonkin tai molemmat ihastui toisiinsa mutta elämä vei eri teille ennen kuin mitään edes ehti kunnolla tapahtua). Uskon myös, joistain tämä voi kuulostaa oudolta, sielunkumppanuuteen, mutta tämä ei aina tarkoita parisuhdetta. Ihmisellä voi olla myös useita sielunkumppaneita tai toisinsanoen sellaisia joista tuntuu kuin olisi tuntenut hänet aina. Ja tällainen ihminen voi olla myös samaa sukupuoltakin oleva ja eri ikäinen kuin mitä itse olet. Ja kaikki pariskunnat eivät välttämättä ole sielunkumppaneita keskenään, mutta se ei tarkoita että ei voisi rakastaa ja kunnioittaa toista ihmistä tai edes tulla toimeen hänen kanssaan, sillä rakkaus voi tulla myös ajan kanssa ja aikaa myöten voi pariskunnalle muodostua yhtenäisiäkin piirteitä ja kiinnostuksen kohteita, niinsanotun sielunkumppanin kanssa näitä piirteitä on vain ollut enemmän alusta lähtien ja kenties rakkauttakin, tosin rakkaus voi kuolla tai muuttua oli ihminen kuinka sielunkumppani tahansa tai ei, sillä parisuhteet ja muunkinlaiset suhteet kestävät sen ajan mikä niille on määrätty. Ihminen ei voi ennalta tietää kestääkö tämä suhde lopun elämää vai ei, koska elämää ei voi ennalta määrätä ja ohjailla, ei ainakaan ihminen itse.