On syytä onnitella keskustaa siitä, että se pääsee eroon puheenjohtaja Mari Kiviniemestä. Tilanteeseen sopii hyvin venäläinen sananlasku: ”Kun akka putoaa rattailta, se on hevoselle helpotus.”
Kiviniemi ehti riitaantua melkein kaikkien kanssa. Hän oli huonoissa väleissä Matti Vanhasen kanssa, jonka hän savusti pääministerin paikalta. Hän hääti puoluesihteeri Jarmo Korhosen pois tehtävästään ja antoi hänelle porttikiellon puoluetoimistoon. Hän kielsi Korhosta keräämästä rahaa Paavo Väyrysen presidenttikampanjaan.
Hän heitti ulos Vanhasen valtiosihteerin Risto Volasen, josta on tullut katkeroitunut Facebook-poliitikko.
Kiviniemi on riitaantunut Paavo Väyrysen ja Mauri Pekkarisen kanssa. Hänen kokoomusinhonsa on syvää ja demarikaunansa patologista. Hänen ainoa tukijansa on viime aikoina ollut hengenheimolainen, kansanedustaja Anu Vehviläinen, eikä tämäkään ole sitä vilpittömästi, vaan lähinnä omien etupyyteittensä vuoksi.
Mari Kiviniemi kilpailee Anneli Jäätteenmäen kanssa huonoimman pääministerin tittelistä. Pääministeriaikanaan hän ei tehnyt mitään, vaan sanoi, että asia hoidetaan Kiviniemi II:n aikana. Sitä ei koskaan tullut. Kiviniemi keskittyi pukeutumaan värikkäisiin kävelypukuihin ja kotelomekkoihin sekä hoitamaan pääministerintehtäviään naistenlehtien palstoilla.
Jostakin syystä media kehui hänen kielitaitoaan, joka oli koulupingon tasoa. Kiviniemen pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat palvoi häntä ylenpalttisesti. Lehdessä hänestä julkaistiin vain näyttäviä ja hymyileviä kuvia, mikä osoitti kuvaajien korkeaa ammattitaitoa, sillä Kiviniemestä ei juuri irtoa yli sadasosasekunnin hymyä, joka sekin muistuttaa enemmän irvistystä.
Kiviniemen pöyhkeyttä, ylimielisyyttä ja tosikkomaisuutta sai jokainen seurata eduskunnan kyselytunneilla, joilla hän mm. syytti Jyrki Kataisen hallituksen ministereitä siitä, että nämä ajoivat tukea Kreikalle – kuten hän itse oli tehnyt pääministerinä. ”Höpö höpö” oli hänen vastauksensa muiden asiallisiinkin mielipiteisiin.
Yhdessä asiassa Kiviniemi on muita etevämpi: itsensä kehumisessa. Hän ylistää oppositiopolitiikkaansa, vaikka tulokset eivät ole häävejä.
Murskaavan vaalitappionsa jälkeen hän aloitti muiden luokattoman sättimisen. Se johti kannatuksen romahtamiseen vaalituloksen luvuistakin. Pudotuksen hän sälytti Matti Vanhasen ja entisen puoluejohdon syyksi.
Kun kannatus nousi Paavo Väyrysen presidenttikampanjan aikana, Kiviniemi piti sitä omana ansionaan, vaikka Väyrysen kiertäessä kenttää Kiviniemi katosi näkyvistä.
Kiviniemi piti puheita ehdokkuutensa puolesta vielä kepun Pohjois-Karjalan piirin kokouksessa ja esiintyi tulevana puheenjohtajana Olli Rehnin 50-vuotispäivilläkin. Mutta yhdessä päivässä tapahtui muutos, ja hän kieltäytyi jatkosta. Mitä sellaista tapahtui, että hän perui jatkoaikeensa?
Kepun piiristä kerrotaan, että puolueen hämärät rahoitushankkeet ovat tutkimuksissa lähestyneet jo Kiviniemeäkin.
Kiviniemi on hyvä esimerkki siitä, kuinka nainen voi menestyä ilkeydellä ja röyhkeydellä, kun miehet eivät kehtaa nousta häntä vastaan. Mielenkiintoista on nähdä, onko pääministeri Kataisella rohkeutta sanoa EI, kun Kiviniemi pyrkii suurlähettilääksi Saksaan. Nimitys olisi helpotus suomalaisille, mutta ilkeys saksalaisille.
Kiviniemi ehti riitaantua melkein kaikkien kanssa. Hän oli huonoissa väleissä Matti Vanhasen kanssa, jonka hän savusti pääministerin paikalta. Hän hääti puoluesihteeri Jarmo Korhosen pois tehtävästään ja antoi hänelle porttikiellon puoluetoimistoon. Hän kielsi Korhosta keräämästä rahaa Paavo Väyrysen presidenttikampanjaan.
Hän heitti ulos Vanhasen valtiosihteerin Risto Volasen, josta on tullut katkeroitunut Facebook-poliitikko.
Kiviniemi on riitaantunut Paavo Väyrysen ja Mauri Pekkarisen kanssa. Hänen kokoomusinhonsa on syvää ja demarikaunansa patologista. Hänen ainoa tukijansa on viime aikoina ollut hengenheimolainen, kansanedustaja Anu Vehviläinen, eikä tämäkään ole sitä vilpittömästi, vaan lähinnä omien etupyyteittensä vuoksi.
Mari Kiviniemi kilpailee Anneli Jäätteenmäen kanssa huonoimman pääministerin tittelistä. Pääministeriaikanaan hän ei tehnyt mitään, vaan sanoi, että asia hoidetaan Kiviniemi II:n aikana. Sitä ei koskaan tullut. Kiviniemi keskittyi pukeutumaan värikkäisiin kävelypukuihin ja kotelomekkoihin sekä hoitamaan pääministerintehtäviään naistenlehtien palstoilla.
Jostakin syystä media kehui hänen kielitaitoaan, joka oli koulupingon tasoa. Kiviniemen pää-äänenkannattaja Helsingin Sanomat palvoi häntä ylenpalttisesti. Lehdessä hänestä julkaistiin vain näyttäviä ja hymyileviä kuvia, mikä osoitti kuvaajien korkeaa ammattitaitoa, sillä Kiviniemestä ei juuri irtoa yli sadasosasekunnin hymyä, joka sekin muistuttaa enemmän irvistystä.
Kiviniemen pöyhkeyttä, ylimielisyyttä ja tosikkomaisuutta sai jokainen seurata eduskunnan kyselytunneilla, joilla hän mm. syytti Jyrki Kataisen hallituksen ministereitä siitä, että nämä ajoivat tukea Kreikalle – kuten hän itse oli tehnyt pääministerinä. ”Höpö höpö” oli hänen vastauksensa muiden asiallisiinkin mielipiteisiin.
Yhdessä asiassa Kiviniemi on muita etevämpi: itsensä kehumisessa. Hän ylistää oppositiopolitiikkaansa, vaikka tulokset eivät ole häävejä.
Murskaavan vaalitappionsa jälkeen hän aloitti muiden luokattoman sättimisen. Se johti kannatuksen romahtamiseen vaalituloksen luvuistakin. Pudotuksen hän sälytti Matti Vanhasen ja entisen puoluejohdon syyksi.
Kun kannatus nousi Paavo Väyrysen presidenttikampanjan aikana, Kiviniemi piti sitä omana ansionaan, vaikka Väyrysen kiertäessä kenttää Kiviniemi katosi näkyvistä.
Kiviniemi piti puheita ehdokkuutensa puolesta vielä kepun Pohjois-Karjalan piirin kokouksessa ja esiintyi tulevana puheenjohtajana Olli Rehnin 50-vuotispäivilläkin. Mutta yhdessä päivässä tapahtui muutos, ja hän kieltäytyi jatkosta. Mitä sellaista tapahtui, että hän perui jatkoaikeensa?
Kepun piiristä kerrotaan, että puolueen hämärät rahoitushankkeet ovat tutkimuksissa lähestyneet jo Kiviniemeäkin.
Kiviniemi on hyvä esimerkki siitä, kuinka nainen voi menestyä ilkeydellä ja röyhkeydellä, kun miehet eivät kehtaa nousta häntä vastaan. Mielenkiintoista on nähdä, onko pääministeri Kataisella rohkeutta sanoa EI, kun Kiviniemi pyrkii suurlähettilääksi Saksaan. Nimitys olisi helpotus suomalaisille, mutta ilkeys saksalaisille.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Vain Jompen huipputerävyys ohittaa kaiken, myös Keskustan nousevan suosion.
Keskustapuolueen entisen puoluesihteeri Jarmo Korhosen mukaan vaalirahasotkun osuutta on liioiteltu puolueen viime eduskuntavaalitappion syynä. Hänen mukaansa Keskustan alamäki alkoi nykyisen puheenjohtajan Mari Kiviniemen syrjäytettyä silloisen pääministerin ja puoluejohtajan Matti Vanhasen.
Vaalitappion syyt kylvettiin kylläkin jo vuosia aiemmin. Korhonen muistaa väärin tai muisti on muuttunut valikoivaksi. Puolueensa vaalirahoitusta aikanaan junaillut Korhonen on alkanut jo nyt puolustaa itseään. Vaalirahasotkuista Kehittyvien Maakuntien Suomea koskeva oikeuden päätös onkin tulossa jo ensi viikolla. Tähän nähden Korhosen lausunnot ymmärtää. Puolueen puheenjohtajavaalitkin ovat edessä.
Keskustan alamäki alkoi paitsi vaalirahasotkusta niin myös muusta puoluetta aiemmin ympäröineestä ikävästä lööppijulkisuudesta. Esimerkkeinä jälkimmäisestä käyvät tuppeensahattu lautagate ja Vanhasen yksityiselämän kohut uuniperunoineen. Siihen kaikkeen kyllästyttiin. Pitkä hallitusvastuu pääministeripuolueena alkoi luonnollisesti myös painaa. Tuokin on yhtä varmaa kuin maan kierto auringon ympäri. Puolueen perinteinen äänestäjäkunta laski syntikuormaan kuuluvaksi myös eurotukipakettien puolustamisen hallituksessa. Toki muitakin pienempiä yksittäisiä syitä löytyy. Tällainen on esimerkiksi flopannut jätevesiasetus.
Jos perusäänestäjä Taneli Taviskin osasi ennustaa Keskustan kevään 2011 tulevan eduskuntavaalitappion, ei tämä tullut yllätyksenä pääministeri Vanhasellekaan. Gallupitkin kertoivat tätä sanomaa. Vanhanen vain ennakoi tulevan tilanteen. Aika oli kypsä jalkaleikkaukselle, jolloin samalla päästiin myös ”pakoon” lähestyvää vaalitappiota. Vaalitappioita oli takana jo muitakin.
Joulukuussa 2009 Vanhanen ilmoittikin jo hyvissä ajoin olla hakematta puheenjohtajuudelleen jatkoa. Syyksi hän ilmoitti tulevan jalkaleikkauksen. Pitkän valmistelun jälkeen Keskustan puoluekokous valitsi Kiviniemen puheenjohtajakseen heti kesän 2010 aluksi, jonka jälkeen hänet nimitettiin pääministeriksi juhannuksen alla. Niin Kiviniemestä tuli Keskustan puheenjohtaja ja pääministeri.
Poliitikko puntaroi aina mahdollisuuksiaan valituksi tulemiselleen. Niin epäilemättä teki Vanhanenkin. Jos valituksi tuleminen on erityisen epävarmaa, poliitikko useimmiten jättäytyy tyylikkäästi syrjään. Toki toisenlaisiakin poliitikon uria on Suomessa nähty.
Kaikelle on oma aikansa. Joskus vastuu on siirrettävä uusille tuoreille harteille. Emmehän elä Pohjois-Koreassa. Viestikapula voidaankin jättää harkitusti ja tyylikkäästi tai vähemmän tyylikkäästi. Repivät puheenjohtajakamppailut jakavat puoluetta eikä se ole minkään puolueen etu. Ei tämä sen vaikeampaa ole.
Toki Kiviniemen olisi ollut helpompi aloittaa puolueensa puheenjohtajana, jos hän ei olisi joutunut vastaamaan jo toisten aiemmin valmistamista keitoksista. Tällöin hänet olisikin valittu puheenjohtajaksi vasta kevään 2011 eduskuntavaalien jälkeen.
Historiasta voi kumminkin aina oppia jotain, jollei sitä ensin peukaloi.
Alamäki oikein alkoikaan?
Siinäpä hyvä kysymys.
Mutta ei se kepun alamäki suinkaan alkanut mistään Mari Kiviniemestä. Korhosella näyttää vain olevan lyhyt muisti.
http://www.iltasanomat.fi/kotimaa/korhonen-ksmlssa-keskustan-alamaki-alkoi-kiviniemesta/art-1288461781916.html
Kepun alamäki alkoi valtakunnan tunnetummasta muistisairaasta, Matti Vanhasesta.
Vanhanen vei kepun uskottavuuden, sen mitä siitä oli jäljellä, lopullisesti, vuosikymmeniksi niin syvälle, ettei paluuta ole näkyvissä millään konsteilla.
Niin uskomattoman vastenmielisen kuvan loi Matti Vanhanen, hyi h**vetti!!!!!.
Lappilaiset eivät olekaan hurraamassa Paavo Väyrystä takaisin Keskustan puheenjohtajaksi. Kunniapuheenjohtajan paluu puolueen keulaan tökki Lapin piirikokouksessa Ranualla. Piiri asettui hänen taakseen vasta äänestyksen jälkeen. Äänet jakaantuivat 21-13.
Kansanedustaja Simo Rundgren kertoi kannattavansa Väyrysen sijaan Juha Sipilää Oulusta.
– Harvoin mennään parempaan suuntaan, jos vanha isäntä tulee takaisin, Rundgren toteaa.
Tuskin komeampaa mahalaskua on Suomessa tehty kuin "suurena valtiomiehenä" itseään pitävä Väyrynen teki viimeisimmissä presidentinvaaleissa!
KIrjoitukset lakavat muistuttaa juopon kynämiehen sepustuksia.
Lipponen teki viime vaaleissaan itsestään täyden pellen. Oli riemastuttavaa katsoa Putki Paten ilmettä.