LTO:n tarpeellisuutta ja hyödyllisyyttä on nyt muutaman vuoden ajan toitotettu joka tuutista, mutta minulle ei vielä ole valjennut sen todelliset säästöt ja mistä ne syntyvät. Hyötysuhdetta on valmistajasta riippuen monenlaista, mutta laskentatavasta ei ole näkynyt tietoa.
Jos nyt otetaan esimerkiksi 1954 rakennettu puolitoistakerroksinen talo, jossa on toimiva painovoimainen ilmanvaihto, mutta rempan yhteydessä suositellaan LTO:lla varustettua koneellista ilmanvaihtoa. Konetta perustellaan energian säästöllä.
Jotta voisiko joku nyt rautalangasta vääntää meikäläisellekin, että mistä se energian säästö käytännössä syntyy ja mihin verrattuna hyötysuhde lasketaan.
Kaikkein eniten kiinnostaisi se, että jos lämmönvaihtimeen menee 22 asteista ilmaa, montako astetta se jäähtyy lämmönvaihtimessa? Ja jos tuloilmapuolelle tulee vaikkapa -22 asteista ilmaa, paljonko se lämpenee lämmönvaihtimessa, olettaen, että mitään esilämmitintä ei ole? Tämähän on se ainoa säästöä tuova kohta, olettaen, että lämmönvaihdin siirtää lämpöä niin paljon, että se korvaa myös koneen kuluttaman energian.
Jos nyt otetaan esimerkiksi 1954 rakennettu puolitoistakerroksinen talo, jossa on toimiva painovoimainen ilmanvaihto, mutta rempan yhteydessä suositellaan LTO:lla varustettua koneellista ilmanvaihtoa. Konetta perustellaan energian säästöllä.
Jotta voisiko joku nyt rautalangasta vääntää meikäläisellekin, että mistä se energian säästö käytännössä syntyy ja mihin verrattuna hyötysuhde lasketaan.
Kaikkein eniten kiinnostaisi se, että jos lämmönvaihtimeen menee 22 asteista ilmaa, montako astetta se jäähtyy lämmönvaihtimessa? Ja jos tuloilmapuolelle tulee vaikkapa -22 asteista ilmaa, paljonko se lämpenee lämmönvaihtimessa, olettaen, että mitään esilämmitintä ei ole? Tämähän on se ainoa säästöä tuova kohta, olettaen, että lämmönvaihdin siirtää lämpöä niin paljon, että se korvaa myös koneen kuluttaman energian.
Vastaukset 9
Vanhimmat
kai sitä säästöä verrataan pelkkään poistoilmanvaihtoon(joka nykyisin pakollinen)! eli yhden-kennon LTO:ssa hyötysuhde on n.50% (jos ulkoilma -22 ja sisäilma +22 niin kennosta lähtevät poisto-ulos ja tulo-sisään on 0 astetta eli puolet! 2-kennon systeemissä hyötys. n.75% sisälle tuleva ilma on samoilla sisä-ulkolämpötiloilla +11 astetta ja ulosmenevän ilman -11 astetta(eli jälkilämpöä ei enää juurikaan tarvitse!)
levysiirtimellä on tuo 50-55%, roottorilla 70-85%, massavaraajalla 75-85%, nestekiertopattereilla 45-55% tavallisimmat hyötysuhdealueet. Kun ilmojen massavirrat ovat yhtäsuuret, ollaan ylläolevien arvojen alarajoilla. Normaalisti poisto on tuloa suurempi, mikä nostaa hyötysuhteen alueen ylärajalle.
Tuloilmalle laskettu hyötysuhde on ulkoilman lämpötilannousu jaettuna poistoilman ja ulkoilman lämpötilojen erotuksella x 100 %.
Poistoilmassa oleva kosteus vähentää poistoilman lämpötilan laskua, siis tipin esittämä tapaus on kuivaa ilmaa koskeva. Jos ulkoilman lämpötila nousee 50% voi poiston lämpötila laskea esim vain 30-40% koska osa energiasta menee kondensoitumiseen.
Sinänsä kahden 50%:n levysiirtimen laittaminen peräkkäin ei nosta hyötysuhdetta 75%:in, kuten tipin tekstistä saattaa ymmärtää, vaikka siinä niin ei sanotakaan, vaan 66,7%:in.
Hyötysuhdetta pienentää lisäksi jään tai huurteen sulattaminen levysiirtimessä ja nestekiertosysteemissä.
miten sä ton 66,7% saat?
ja tottakai kennon jäätyminen pienentää hyötysuhdetta!(jäätyminen alkaa tapahtua, kun ulkoilman lämpötila laskee alle -12 astetta 2-kennon laitteessa)
ilmavirrat laitoin 50/50 suhteella.
perustuu tietoon, joka on helposti johdettavissa lämpötiloja tarkasteltaessa:
kokonaishyötysuhde = 2 x eta x 1/(1+eta)
missä eta=yhden siirtimen hyötysuhde, esim
50% => kokohs = 2 x 0,5 x 1/(1+0,5) = 1/1,5 eli 66,7%
Jos samanlaisia siirtimiä on k kappaletta, saa lauseke muodon
kokonaishyötysuhde = k x eta x 1/(1+ eta x(k-1))
Jos jotenkin sitä yrittää havannoillistaa, oletetaan kuiva lämmönsiirto ja yhtäsuuret massavirrat, poistoilma +20, ulkoilma -10.
Oletaan että poistoilma laskee 10 astetta ensimmäisessä siirtimessä, siinähän nousee silloin tuloilma 10 astetta.
Siirtimien välissä on täten tuloilma 0 astetta ja poistoilma +10 astetta.
Toisessa siirtimessä poistoilma laskee edelleen 10 astetta, minkä jälkeen sen lämpötila on nolla ja tuloilma on vastaavasti noussut -10:stä nollaan.
Kummankin siirtimen hyötysuhde on täten 50% mutta
kokonaishyötysuhde 20/30 eli 66,7%.
Jäätymisen en todennut heikentävän hyötysuhdetta vaan sulattamisen. Kondensoituminen ja jäätyminen alkuvaiheessaan parantaa hyötysuhdetta, mutta kerroksen synnyttyä siirtokyky ja hyötysuhde heikkenee.
Otin asian sen vuoksi esille, että jäätymisen ja sulattamisen haitta on lämmönsiirrintyypistä riippuvainen eli ei roottorissa eikä massavaraajasssa haittaava.
Jäätymistä tapahtuu levysiirtimen kylmässä nurkassa varmasti -12 asteen yläpuolellakin, onko siitä haittaa vai ei on toinen asia.
Tuossa on tietoa yhden valmistajan levylämmönsiirtimien hyötysuhteista. http://www.vallox.com/documents/432004112943hyotysuhteet_lto_030304.pdf .
Vuosihyötysuhde on pienempi kuin lämpötilahyötysuhde "laboratorio-oloissa" koska pakkasella kosteaa poistoilmaa ei voida jäähdyttää kuin nollaan, muuten kenno jäätyy.
Jos kennon hyötysuhde on 50% ja ulkona -22 ja sisällä 22 astetta, lämmitystehoa säästyy esim. 50 l/s virtauksella 50 * 1,2 * 50% * (22-(-22)) = 1320 W.
Regeneratiivisissa vaihtimissa (kosteus siirtyy takaisin tuloilmaan eikä jäädy kennoon) vuosihyötysuhde voi olla 80%.
olevan taas markkinointiosaston tekstejä ...
Vallox 180:ssä näköjään on sijoitettu 2000W:n etulämmityspatteri ennen lto:ta, joka lämmittää raa'alla sähköllä kylmää ilmaa leikaten lto:lla hyödynnettävää energiaa. Näin tietysti jäätymisongelma vähenee, mutta esim verrattuna roottoriin menetetään paljon.
Mitenkähän kyseisessä tapauksessa voidaan antaa vuosihyötysuhteeksi 48%, kun ensin on tuhlattu sähköä esilämmitykseen?!
kysymykseen vastauksena:
Lämmityksen astetuntiluku ilmoittaa lämmityksen vaatiman lämpötilaeron jonka suuruusluokka muistinvaraisesti on 110000 h°C joka kerrottuna tulevan ilman masssavirralla, ominaislämpökapasiteetilla ja lto:n hyötysuhteella antaa vuodessa saatavan bruttosäästön
= 110000 h°C x 1kJ/kg°C x 0,05 m3/s *1,2 kg/m3 x 50%
= 3300 kWh
Tästä on vähennettävä sulatukseen tarvittava energia, joka on tyyppikohtainen sekä puhallinenergia, joka kuluu lto:n laiheuttamaan lisäpainehäviöön.
Puhallinenergian suuruusluokka on noin
= 100 Pa x 0,05 m3/s x 8760 h /0,4 (puhaltimen + moottorin hyötysuhde) x 2 (puhallinta)
= 220 kWh
Sulatukseen tai esilämmitykseen kuluvva enrgia siis vaihtelee, roottorilla ja massavaraajalla se on nolla, muissa laitteissa täällä esitettyjen käyttökokemusten mukaan vaihtelee paljon.
Tässä on keskusteltu tuosta energiansäästöasiasta, mutta LTO:a puoltaa (usein) myös terveellisemmän sisäilman saaminen. Jos nimittäin sisäilma tulee sisään raakana, kuten yleensä ratkaisuissa ilman LTO:a, ihmiset tuppaavat tukkimaan tuloilmakanavia vedon vuoksi. Seurauksena on onneton ilmanvaihto. Korvausilma tulee esim. postiluukusta, makuuhuone jää lähes kokonaan ilmanvaihtoa vaille jne.
Kiitokset vaan kaikille asiaan perehtyneille vastauksista. Hieman hälveni epäilykset LTO:ta kohtaan, mutta edelleen asiaa mietiskelen.
Sen verran on pakko puuttua Tipin vastaukseen, että koneellinen poisto ei edelleenkään ole pakollinen. Painovoimainen ilmanvaihto mainitaan edelleen rakennusmääräyskokoelmassa ja ainoa sitä koskeva kielto kuuluu näin:
"3.7.4
Painovoimaista ja koneellista ilmanvaihtoa ei saa
yhdistää siten, että ilman virtaussuunnat huonetilojen välillä ja kanavistoissa voivat muuttua suunnitelluista."
Eli mitään lakiin perustuvaa syytä koneelliseen ilmanvaihtoon ei ole, vaikka niin yleisesti luullaan.
Hyvä peruste sen sijaan koneelliselle tulo- ja poistojärjestelmälle on tuo tulevan ilman lämmitys. Esilämmitysjärjestelmää painovoimaisessa ilmanvaihdossa on tietääkseni kokeiltu Viikissä. Valitettavasti siitä minulla ei ole tarkempaa tietoa.