Narsistit ja koulukiusaus

Useimmat koulukiusaajat lienevät lapsia, joten olettaisin lyhyen ytimekkääseen vastaukseen sisältyvän jonkinlaista 'itsenäiseen ajatteluun tähtäävää ohjaavuutta', vaikka voihan tuo olla sinun lyhyt ja ytimekäs mielipiteesikin :)

Jos koulukiusaajat ovat narsisteja siinä kiusaamishetkessä, tarkoittaako se sitä, että he ovat narsisteja jokaisessa elämässään olevassa ihmissuhteessa tulevaisuudessakin?

Ovatko itseään puolustavat uhrit narsisteja, kun kokiessaan tulleensa loukatuiksi hetkessä, saavat kokonaisen luokan olemaan sitä kiusaajaksi luokiteltua vastaan?

Tai uhrit, jotka tekevät kiusaajilleen selviksi, että itseensä ei sallita kiusattavan ja puolustaudutaan kiusaamalla tehokkaammin takaisin?

Onko ainoa ja hyväksyttävä jaottelu sellainen, jossa kiusattu ei saa sanoa ja tehdä puolusteksekseen mitään ja kiusaaja on aina narsisti?

Onko opettaja, joka ei huomaa mitään ihmeellistä luokkansa ilmapiirissä, narsisti ja kyvytön hoitamaan sitä virkaa, josta hän palkkansa saa?

Ehkä luokan ilmapiiri huomataan aina, mutta siihen ei puututa, koska sehän aiheuttaa ylimääräistä työtä ja vaatii vaivautumista?

Soiaaliset suhteet ovat hankala asia silloin kun ympärillä ei ole muuta kuin läsnäolemattomia muita ja sääntöjä sääntöjen perään hyvästä käytöksestä, ohi- ja läpikatsomista ja näkymättömyyteen ja äänettömyyteen oppimista.

Mitä ne koulut ja luokat tekevät toisin, joissa ei ole koulukiusaajia?? Siis oikeasti ei ole, ei vain niin, että suljetaan silmät...

M.B. kirjoitti:

Useimmat koulukiusaajat lienevät lapsia, joten olettaisin lyhyen ytimekkääseen vastaukseen sisältyvän jonkinlaista 'itsenäiseen ajatteluun tähtäävää ohjaavuutta', vaikka voihan tuo olla sinun lyhyt ja ytimekäs mielipiteesikin :)

Jos koulukiusaajat ovat narsisteja siinä kiusaamishetkessä, tarkoittaako se sitä, että he ovat narsisteja jokaisessa elämässään olevassa ihmissuhteessa tulevaisuudessakin?

Ovatko itseään puolustavat uhrit narsisteja, kun kokiessaan tulleensa loukatuiksi hetkessä, saavat kokonaisen luokan olemaan sitä kiusaajaksi luokiteltua vastaan?

Tai uhrit, jotka tekevät kiusaajilleen selviksi, että itseensä ei sallita kiusattavan ja puolustaudutaan kiusaamalla tehokkaammin takaisin?

Onko ainoa ja hyväksyttävä jaottelu sellainen, jossa kiusattu ei saa sanoa ja tehdä puolusteksekseen mitään ja kiusaaja on aina narsisti?

Onko opettaja, joka ei huomaa mitään ihmeellistä luokkansa ilmapiirissä, narsisti ja kyvytön hoitamaan sitä virkaa, josta hän palkkansa saa?

Ehkä luokan ilmapiiri huomataan aina, mutta siihen ei puututa, koska sehän aiheuttaa ylimääräistä työtä ja vaatii vaivautumista?

Soiaaliset suhteet ovat hankala asia silloin kun ympärillä ei ole muuta kuin läsnäolemattomia muita ja sääntöjä sääntöjen perään hyvästä käytöksestä, ohi- ja läpikatsomista ja näkymättömyyteen ja äänettömyyteen oppimista.

Mitä ne koulut ja luokat tekevät toisin, joissa ei ole koulukiusaajia?? Siis oikeasti ei ole, ei vain niin, että suljetaan silmät...

Vastaukseni oli osa-vastaus. Kokonaisena se olisi ollut lyhyenä versiona; 'On. Ei. Ehkä on. Ehkä ei.' :)

Ohjaavuus ei tullut mieleeni mutta onneksi ohjauduit ajatteluttamaan minuakin!

Esitit monta hyvää kysymystä! Niitä voi jokainen lukija miettiä. Vastaukset eivät olle päivänselviä kenellekään.

Kiusaamishetken 'narsisti' todennäköisesti opettelee elämään, ja kokenee vuosien saatossa sarjan oivalluksia, monet ehkä jopa muutamissa tunneissa. Tekemällä oppii. Ihminen oppii omasta tuskasta ja toisen tuskasta. Oppii katumus-häpeänkäsittely-anteeksianto itselle-linjan kautta kuuntelemaan tunteitaan. Omatunto kehittyy. Pidän suurena todennäköisyytenä, että lapsena virheitä tehneestä tulee aikuisena virheitään hallitseva ja hyvä ihminen.

Luokissa missä ei ole koulukiusaajaa, joidenkin voimien täytynee kanavoitua erilailla, siten, ettei synny tilausta kiusaaja/uhri-asetelmalle. Hyvä opettaja voisi esim olla sellainen vastavoima:

Luulenpa että kuten aikuisilla, myös lapsilla on taipumus suuttua/inhota toisessa sellaista piirrettä, mikä on hänelle itselle kipeä tai käsittelemätön asia. Erilaisuus ja outous saattaa peloittaa, pelko taas johtaa hyökkäyshaluun.(esim, se että joku narsisti ällöttää ja vihattaa, johtuu pelosta nähdä narsistisuus itsessä - siitähän ulkoistamisessa on kysymys)

Ehkä koulukiusaaja tekonsa hetkellä hyökkää itseään vastaan (henkisesti)