Onnellinen Martina?

Välillä on hauska käydä lukemassa tääl näit jonninjoutavia juorua millon kenestäkin. Olen myös hiukan seurannut Martinan elämää ja torveiluakin, enkä pidä ko ihmisestä millään muotoa. Välillä oikein naurattaa kun muut kirjoittavat ivallisesti ja usein ilkeästikin martinasta. On totta että hän varmasti herättää tunteita ja ajatuksia puolesta ja vastaan. Eräänä päivänä kuitenkin mietiskelin, mahtaako martinan elämä olla kuinka onnellista? kaikkinen roikkosilareineen kaikkinen kuoppineen, kaikkine huulitäytteineen, tekoripsineen ja tekokynsineen. tukkakin on teko. varallisuus on teko, pelkkää velkaa joka suuntaan.. tekositä ja tekotätä. parisuhde muka onnellinen, mut olikin teko-hyvin asiat, nyt uusi nuori isukki omilla teillä. tummat ihokarvatkin ylähuulen päällä riesana, ei oo varmaan kivaa kun porukka huutelee viiksi-maraksi. on varmaan loppujenlopuksi aika tyhjä olo kaiken teennäisen jälkeen... mutta elämä on. sitä niittää mitä kylvää. karman lakikin saattaisi sopia tähän, vai oliko se karman laki..no kuitenkin, vähän on tainnu persiilleen mennä tossa viimeset 15 vuotta. mutta siellä uuden firman sivuillahan tais olla jotenki niin, että 15vuoden työkokemuksella -vai miten se nyt meni...ö.

ja sitten mikä on kiinnittäny huomiota, niin haastatteluissa ei juurikaan katso haastattelijaa silmiin ja aina pälyilee kaikkialle muuanne. jos se juttelee jollekin,niin katsookohan sillon juttukaveria kohti vai väisteleekö samalla tavalla katsekontaktia..


mene ja tiedä. hänempä on elämänsä. mutta kovasti tuo sitä julki ja omaa superia osaamistaan. muut haukkuu ja lyttää mennen tullen, aivan kun ois varaa siihen...


no johan pomppas. loppukevennykseksi taidan ilmaista vajaata itseäni,
viiksi-mara-kakki-hyvin.