Huolestuttavaa tämä maailman medikalisoituminen/huumaaminen. Ja inhottavinta tässä on se, että psykiatria on ne huumelääkkeet alunperin kehittänytkin (ei ilmeisesti kylläkään katukauppaan)!!! Eihän näiden "huumelääkkeiden" pitänyt koskaan mitään riippuvuutta aiheuttaakkaan tämän kyseisen ammattikunnan mukaan. Pieleen meni sekin lupaus!
EIKÖ VAIHTOEHTOJA?
Vellu
4421
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Siinä mielessä olen ihan samaa mieltä kanssasi, että medikalisoitumiseen ja professionaalistumiseen yleensäkin liittyy paljon lieveilmiöitä ja ongelmakohtia. Luin eilen Paula Määtän kirjaa "Perhe asiantuntijana", joka ainakin minussa herätti paljon uusia ajatuksia.
Onneksi niitä vaihtoehtojakin on kehittelyssä - esimerkiksi tämä perhekeskeinen hoito, johon olen jo monesti viitannut ja johon itse kohdistan paljon toiveita.
Mutta tällaisenkin viestin olet tänne lähettänyt pari-kolme kertaa päivässä. Olisiko sinulla jotain uutta? Ei millään pahalla...
En todellakaan tarkoita millään pahalla. Olet varmasti ihan fiksu kaveri, joten luulisi sinulta löytyvän jotain muitakin mielipiteitä kuin ne, jotka olemme jo moneen kertaan kuulleet... Tosin ilahduin positiivisesti, kun otit kantaa medikalisaatioon, joka ainakin minusta on varsin huolestuttava ilmiö.
Totuus pitää tuoda vain julki, valitettavasti.
Kumpiko nyt sitten on pahempi? Vanhan ajan B-mielisairaalat joissa ihmisiä kirjaimellisesti säilytettiin, siivottiin pois maisemista, vai nykyajan lääke- ja terapialähtöinen hoito jossa pyritään mahdollisimman vähäiseen laitoshoitoon ja joustavan avohoidon toteuttamiseen, mahdollisesti intervallijaksojen tai tukiasumisen turvin?
Totta on, että lääkkeet aiheuttavat riippuvuutta, sivuvaikutuksia, päihdeongelmaa ja niillä tehdään itsemurhia. Mutta verrataanpa lääkkeitä esim. alkoholiin. Alkoholikin huumaa, aiheuttaa riippuvuutta, sairauksia ja kuolemia. Alkoholin hyöty on huvi. Lääkkeiden hyöty on pahan olon lievittyminen, sairauden oireiden helpottuminen ja selkeä rahansäästö kun ei tarvita niin pitkiä laitoshoitoja. Monet psyykenlääkkeet ovat jo eriyiskorvattavuuden piirissä, joten potilaalle itselleen ne eivät _aina_ tule kalliiksi. Halvempaa lääkehoito on kuin mitä laitoshoito. Yhteiskunnan varoilla mahdollisesti tuettua elämää elävä alkoholisti, joka sairastuu somaattisesti, on mielestäni suurempi kuluerä kuin mt-potilas joka syö lääkkeitään avohoidossa ja pärjää niillä.
Lääkkeitä käytetään paljon väärin, ja se on ihan totta. Sitä ei voi kiistää. Ne aiheuttavat myös riippuvuutta. OIKEIN toteutettuna esim. bentsolääkitys pyritään lopettamaan mahd. varhaisessa vaiheessa. Monesti on potilaan oma valinta väärinkäyttää lääkkeitään, hän alkaa ottaa isompia annoksia lääkettä kertomatta tästä lääkärille. Ymmärrettävää on, että teho laskee käytettäessä, mutta annostuksia ei tulisi omin päin nostaa, vaan kertoa lisälääkkeen tarpeesta hoitavalle taholle joka arvioisi lääkitystä uudelleen.
Mutta mielestäni kuitenkin laskettaessa lopullisia tuloksia lääkkeistä ja niiden käytöstä, on niistä taloudellisesti ja yksilöä ajatellen enemmän hyötyä kuin haittaa.