Ehkä elämäntilanteemme eivät koskaan kohtaa.
Ehkä sinä olet aina varattu, minä aina vapaa - etsien sitä suurta tarinaa, jota ei ole olemassakaan.
Ehkä kesän jälkeen emme enää koskaan tapaa, ehkä törmäämmekin vuosien päästä ja katseissamme on se kadotetun, suljetun menneen kaipuu. Se kipu ja tieto siitä, että sinä olit se, joka sai jatkamaan päivästä toiseen ja jonka jokaisen hymyn talletin sisimpääni. Jonka naurun muistan.
Se on silta siihen, mikä minussa on hyvää ja pysyvää. Tämä tunne. Siksi siitä on niin vaikeaa ja mahdotonta luopua. Että joskus olin nuori ja hölmö ja uskoin rakkauteen, siihen että olisin ollut joku sinulle, joku tärkeä, josta et haluaisi luopua ja jolle et koskaan kääntäisi selkääsi. Mutta rakkaus onkin ailahteleva. Se kipinöi, syttyy ja sammuu, leimahtelee salamaniskuista kuin metsäpalo ja vain minä uskoin ikuiseen tuleen, auringon ytimeen.
Ehkä sinä olet aina varattu, minä aina vapaa - etsien sitä suurta tarinaa, jota ei ole olemassakaan.
Ehkä kesän jälkeen emme enää koskaan tapaa, ehkä törmäämmekin vuosien päästä ja katseissamme on se kadotetun, suljetun menneen kaipuu. Se kipu ja tieto siitä, että sinä olit se, joka sai jatkamaan päivästä toiseen ja jonka jokaisen hymyn talletin sisimpääni. Jonka naurun muistan.
Se on silta siihen, mikä minussa on hyvää ja pysyvää. Tämä tunne. Siksi siitä on niin vaikeaa ja mahdotonta luopua. Että joskus olin nuori ja hölmö ja uskoin rakkauteen, siihen että olisin ollut joku sinulle, joku tärkeä, josta et haluaisi luopua ja jolle et koskaan kääntäisi selkääsi. Mutta rakkaus onkin ailahteleva. Se kipinöi, syttyy ja sammuu, leimahtelee salamaniskuista kuin metsäpalo ja vain minä uskoin ikuiseen tuleen, auringon ytimeen.
Vastaukset 2
Vanhimmat
No tommonen kantaa, vaikket omakses saakaan. Mä oon alkanu arvostaa mun juttua kokemuksena joka tapahtuu vaan kerran elämässä. Oli se huikeeta... Mut se tais olla rakkautta, eikä se häviä - se pysyy, aitoa oli. Välillä hymyilen, toisinaan itkettää, mutta erikoinen kokemus. Kaikkein parasta oli se, etten tuu koskaan tietämään, oliko se molemminpuolista.
Hienosti kirjoitettu, sai taas itkemään, on samantapainen tilanne päällä.
Ne itkut pitää vain itkeä ja toivoa, että se joku päivä vähenee se tuska, mutta ei koskaan katoa.
Toivottavasti sinullakin ap on joku siinä lähellä vähän huolta pitämässä sinusta.