töihin paluuuuu

Moni muukin on masentunut, joten ei se ole mikään häpeä.

Kerro meille, miten töissä alkoi?

Minulla pelko oli niin suuri, että se käytännössä esti työhönpaluun entiseen työhön. Työpaikkalääkärin kanssa juteltiin ja hän suositteli myös, että vaihtaisin alaa kun entinen työ stressasi minua niin paljon, ei oikeastaan työ vaan se työpaikka. Ilmariseen tämä sitten laitettiin ja he ohjasivat minut uravalmentajalle (firman nimi oli katjanponen) ja niiden kanssa suunniteltiin ammatin vaihtaminen. Omin avuin olisin halunnut töihin palata, mutta jälkikäteen ajatellen uravalmentaja oli minulle tosi tärkeä juttu, hän auttoi luottamaan itseeni ja loi minuun itsevarmuutta ja positiivista uskoa tulevaan. Toivon kaikille kanssakuntoutujille kaikkea hyvää, koen että olen itse nykyään paljon vahvempi, toivoa kaikilla on siis kuntoutumiseen, jos jopa minäkin olen töihin palannut. Masennuslääkkeitä käytän enää murto-osan siitä mitä ennen kun töissä uudessa paikassa on kaikki asiat kunnossa. Älkää suotta hävetkö tilannetta, niikuin tuossa "latvainvalidi" sanoi meitä masentuneita on paljon.

Minulla kummitelee edessä pian myös työhönpaluu, kahden kuukauden depression jälkeen. Työni vaatii keskittymistä ja kovaa henkistä suorituskykyä kahdeksasta neljään. Aiemmin työtahti oli melkoinen, ajoittain jopa maaninen. Kaksi kuukautta pihalla ei ole tehnyt keskittymiskyvylle hyvää, lähinnä on tullut keskityttyä omaan kurjuuteen. Ja nyt h-hetken lähestyessä pelkoon siitä ettei selviä. Ettei ole tervetullut takaisin. Lorun loppu.

Kunpa alan vaihtaminen olisi mahdollista mutta minulla ei ole. Ikää on mutta se ei ole ei ole ainoa syy.

Sairausloman jatkuminen palkallisena on kiemuraista sekin. Jos lääkäri kirjoittaa todistukseen, että kykenen ajattelemaan ja että diagnosoin itse itseni, niin Kela ei sellaisesta kiitä vaan korvaukset jäävät saamatta. Kykenen kyllä ajattelemaan siten, että se riittäisi monissa ammateissa, mutta ei minun hommissani.

Onko ainoa tapa saada Kelalle käypäinen lausunto se, että menee lääkärin lausuntoa hakemaan zombi-moodissa? Ottaen vaikka vähän rauhoittavia alle, niin ettei kielikään käänny liian liukkaasti? Älkää ymmärtäkö väärin. Haluan töihin, haluan sinne työkuntoisena. En halua töihin vajaakuntoisena ja sitten takaisin sairauslomalle. Perhekin pitää elättää.

Depro, minäkin kuvittelin että alaa en vaihda, pidin tiukasti kiinni ajatuksesta ja jotenkin vain sinnittelin töissä. Nyt teen työtä joka on lähellä omaa alaani, mutta saan tehdä työtä sellaisessa työpaikassa missä on hyvä olla. Voisitko sinäkin miettiä jotain sellaista vaihtoehtoa. Minut sai uravalmentajalla käynnit ajattelemaan toisin, olin ennen sitä aivan jumissa.

Diagnosoitu depressio on sellainen mt-ongelma, jota suhteellisen vähän luulisi pelättävän... eihän masentunut ole 'hullu' varsinaisesti. Paitsi jos kuvassa mukana psykoottisia oireita. Ja paitsi jos on joutunut sairaalahoitoon. Jos ja kun leviää tieto että on ollut jonkin aikaa 'lataamossa', niin se leima ei hevin lähde.

Jos olisin ruumiillisen työn tekijä, sairaus ei ehkä niin paljon töissä selviytymisen suhteen herättäisi kysymyksiä. Mutta kun satun olemaan korostetusti henisen työn tekijä, mt-ongelma iskee profession ytimeen. Ja herättää kysymyksiä, että onko kyseessä pelkästään depressio vai jotain muutakin (minun kohdallani on muutakin). Ja onko se nyt parantunut.

Ihan varmasti työpaikalla kaikki ymmärtävät, että pitkä poissaolo johtui mt-ongelmasta eikä jostain muusta. Olisihan muuten tullut kaikille kerrotuksi, että oli vaikka sydänvaivoja tai luita poikki tms. Jos ja kun tietävät, niin ehkä on parempi ainakin joillekin työkavereille kertoa, että kyse oli depressiosta, etteivät mieti että olisiko jotain 'hullumpaa'.

Niin, että mitä siinä diagnoosikohdassa luki? En tiedä depression latinankielistä nimeä.

Minä sain kerran lääkäriltä sairaslomaa jostain syystä, kun olin raskaana ja koska työnantaja oli utelias, hän soitti tk:een ja kysyi, mitä se tarkoittaa suomeksi - eivät kertoneet. Kätilö kertoi tämän minulle; sanoi että työnantajasi pitää sinusta hyvää huolta (kun hän todellisuudessa vihjaisi tämän uteliaisuudesta).

Lääkäriähän voi pyytää kirjoittamaan diagnoosin latinaksi, jos ei muuten ymmärrä niin tehdä.

Eivät kirjoittele mielenterveysdiagnooseja latinaksi,. mutta F-koodein kyllä.

F32.1-32.2 on tavallisin.

Eiköhän esimiehet jo tiedä mitä se tarkoittaa, varsinkin kuin F- on latvaongelma aina.

Ja ICD-koodit voi kuka tahansa löytää ihan vain googlaamalla.

Niin just. Parempi olla välittämättä mitä muut ajattelee. se on sitä selviytymisen alkamista. Aina joku ajattelee kuiteskin. Ole muiden yläpuolella, Sinä olet itsellesi tärkein. Hyvää kevättä!

Tuisku 73: Kuinka pitkään kesti, että pääsit Noposelle? Minua kiinnostaisi kovasti tuo uravalmennus, sillä entiseen työhön en voi palata, sillä oireet tulevat heti takaisin. Noposesta olen kuullut paljon hyvää ja sitä minulle eläkeyhtiöstäkin suositeltiin. En tajunnut silloin kysyä kauanko menee että pääsee niille valmennukseen.

Olen vakavasta masennuksesta toipuva. Sairausloma jatkuu vielä. Minäkään en voi palata entiseen työhön. Jos palaan olen varma, että sairastun uudelleen, koska mitään muutoksia ei tehdä. Työni on vaativaa asiantuntijatyötä ja jatkuvasti kiireinen aikataulu.

Onko ammatilliseen kuntoutukseen pääsylle ikärajaa entä vaikuttaako diagnoosi?
Olen 50 vuotias, työhaluinen yksinhuoltaja. En tarvitse koulutusta vaan apua uuden paikan löytymiseksi.

Minä pääsin Noposelle muistaakseni reilussa parissa viikossa siitä kun asia laitettiin eläkeyhtiössä vireille. Kun tarkemmin mietin, niin tais olla että eka aika oli aika tasan kaksi viikkoa siitä puhelusta eläkeyhtiöön jossa tätä kysyin.

En tiedä onko ikärajaa, kaverini oli ammatillisessa kuntoutuksessa kun oli 52 vuotta, pitkiä koulutuksia eivät tukeneet mutta uuden työpaikan löytymisessä hän kävi uravalmentajalla. (Osasi pyytää kun minä olin samaan aikaan ja hän tiesi että se on mahdollista, hänelle ei tarjottu sitä, mutta pääsi kun halusi). Kannattaa olla yhteydessä sinne kuntoutuspuolelle ja kysellä. Kaverilla on ainakin masennusta ja joku muu mielenterveyspuolen sairaus, en oo ihan varma oliko se joku kaksisuuntainen tauti tms.

Kiitos Tuisku 73 vastauksistasi.

Vielä askarruttaa:
Soititko sinne ensin ja sitten laitoit paperit menemään perästäpäin?
Oliko sinulla vaikeuksia saada työnantajan selvitys asiasta?
Entä miten lääkäri suhtautui asiaan?

Minä keskustelin oman psykiatrini kanssa asiasta ja hän suhtautui aika nuivasti koko ammatilliseen kuntoutukseen. Oli lähinnä sitä mieltä että kuntoutusta voi saada vain omaan työpaikkaan.

Hei Konttorirotta!

Työpaikkalääkäri ilmeisesti laittoi kohdallani jotain tietoa eläkeyhtiiöön ja sain sieltä ammatillisen kuntoutuksen päätöksen, soitin sinne kyllä ensin ja kerroin, että en pysty palaamaan entiseen työhön ja sitten pyysin apua siihen mitä voisin tehdä. Suosittelivat noposta ja olin siitä muualtakin kuullut ja sinne sitten halusin. Työnantaja teki mielellään selvitykset, sillä minä en halunnut tehdä töitä siellä ja hekään eivät pitäneet minua tarpeellisena kun olin niin paljon poissa. En tosin tiedä tekikö työpaikka vai lääkäri vai molemmat eläkeyhtiöön jotain selvitystä. Lääkäri suhtautui asiaan tosi hyvin, ehdotti itse että vaihtaisin työpaikkaa. Sinun lääkäri ei taida tuntea kovin hyvin kuntoutusmaailmaa. Ei sitä kuntoutusta voi saada pelkästään omaan työpaikkaan, kaverinikin sai sitä siihen että etsittiin vain uusi työ, ensin oli lyhyempää päivää ja sitten aikaa pidennettiin ja nyt on siellä töissä kai ihan kokopäiväisesti. Tiedän monia, joilla ei ole nykyisellä työnantajalla sellaisia töitä mitä voivat tehdä sairautensa vuoksi ja silloin juuri tuo ammatillinen kuntoutus on oikea osoite, kun tarvittaessa vaikka kouluttavat uuteen ammattiin tai auttavat uuden työn löytymisessä. Olen omassa elämässä tutustunut aiheeseen aika hyvin, ja uskon että monenlaisia uskomuksia ammatillisesta kuntoutuksesta löytyy. Eläkeyhtiöön kannatta soittaa, sieltä saat ainakin oikeat ohjeet. Työnantajan tai lääkärin ohjeet saattaa olla puolueellisia... Kannattaa myös vaatia omia oikeuksiaan, niitä kaikkia mahdollisuuksia kun ei aina tarjota heti vaan pitää osata kysyä.

Kiitos taas vastauksista Tuisku 73

Soitin eilen vakuutusyhtiöön alustavasti ja sain sieltäkin ohjeita.

Minä joudun odottamaan vielä lääkärin lausuntoa, jossa suositellaan ammatillista kuntoutusta. Vielä ei kuntoni ole niin hyvä, että saisin sen. Mielessä on kuitenkin koko ajan huoli tulevaisuudesta ja toimeentulosta.

Nyt on ainakin helpompi lähteä viemään tätä asiaa eteenpäin, kun on vähän tietoa siitä.

Hei Konttorirotta!

Hyvä, että otit asioista selvää. Sekin helpottaa osaltaa oloa kun tietää mihin suuntaan ollaan menossa. Auttaa myös toipumisessa. Minulle raskainta oli "ongelmissa kelluminen ja asiaan jumittaminen" sitten kun sain omassa päässäni tehtyä päätöksen, että vaihdan työtä oli olo hetkestä paljon valoisampi, pelkkä päätös auttoi minua paljon ja jaksoin tehdä kaiken mitä muutokseen vaadittiin. Toki noposen valmentaja oli minulle iso tuki, oli ihana turvautua kaikissa mieltä askarruttavissa asioissa ulkopuoliseen neutraaliin tukeen. Työpaikka järjestyi myös tämän valmentajan kautta. Taloudelliset murheet minullakin olivat isot, nekin ratkesivat hyvin kun valmentaja neuvoi minulle saamani tukimuodot uuden paikan etsimisen, työkokeilun ja työllistymisen ajalle, joten kaikesta selviää. Hyvä, että sait nyt vakuutushtiöstä asiantuntevat tiedot ja pääset etenemään heti kun terveytesi niin sallii. Toivon sinulle kaikkea hyvää!

Minustakin tuntuu, että nykyisin ammatilliseen kuntoutukseen pääsee helpommin, ainakin kun kuuntelee muita samassa tilanteessa olevia, kaikki ovat päässeet jos ovat halunneet. Ovat ehkä eläkeyhtiössäkin nähneet että kannattaa tukea ihmisiä uuden työpaikan tai uuden koulutuksen hankinnassa, sillä tulee varmasti paljon kalliimmaksi antaa hylkyjä ja maksaa eläkemaksuja ja kuntoutustukia. Kai se on myös aikapaljon kiinni henkilöistä kuka sattuu omia asioita hoitamaan.

Ikävä kuulla, että sinä Latvainvalidi jouduit kokemaan tuommoista. Minä olen masentunut ja päälle 50-vuotias ja pääsin ammatilliseen kuntoutukseen pyytämällä. Luulen, että siellä tosiaan on paljon kiinni siitä kenen kanssa asioi, minulla kävi hyvä tuuri ja siellä oli ihminen joka ymmärsi myös minunkin parasta. Toivotaan, että sinulla on nyt asiat paremmin ja onneksi pääsit psykoteraapiaan. Paljon voimia meille kaikille masentuneille taistelussa oikeuksiemme puolesta. Tuo oli hyvin sanottu, että halolla päähän hakataan meitä helposti, me kun emme jaksa sairautemme takia oikeuksiamme puolustaa.

Voitko Latvainvalidi hakea uudelleen ammatilliseen kuntoutukseen?
Jos olen ymmärtänyt oikein niin ei saa olla liian sairas, jotta pääsee kuntoutukseen. Lääkärit arvioi milloin ammatilliseen kuntoutumiseen on mahdollisuus.

Martta, ihanaa kuulla, että sinäkin olet päässyt kuntoutukseen. Minä olen samoilla vuosikymmenillä kuin sinä.
Aion hakea, jos pääsisin. Jos en pääse sairauden takia vielä, niin ehkä sitten kun vakava masennus alkaa helpottamaan.
Onko sinun masennuksesi minkä asteinen, jos saan udella?
Oletko entisessä työpaikassa vai uudessa?

Hei Konttorirotta! Minun masennukseni oli vaikea masennus, jossain vaiheessa oli keskivaikeakin, vähän riippui lääkäristä. Entiseen työhöni en halunnut palata, paloin siellä loppuun ja työpaikan ilmapiiri oli todella huono. Pääsin ammatillisen kuntoutuksen uravalmennukseen noposelle ja sieltä sitten pikkuhiljaa palattiin takaisin elävien kirjoihin. Löydettiin mulle työ, joka oli minulle parempi kuin vuosia käymäni terapia. Toki varmasti teraapiallakin oli oma osansa toipumisessa, mutta mielekkään uuden työn löytyminen oli avain minulla uuteen elämään. Tajusin, että vanha työ ja kaikki ikävä mitä siihen liittyi tuli mukanani, kunnes tajusin riuhtaista itseni irti. Nyt teen sitä työtä mitä olisin halunnut tehdä jo nuorena. Se, että pääsin ammatilliseen kuntoutukseen oli minulle tärkeä asia, valmentajan tuki auttoi kun esimerkiksi jännitin valtavasti uuteen työhön siirtymistä ja työnhakua kymmenien vuosien tauon jälkeen. Olin ollut samassa työpaikassa lähes 20 vuotta ja ei olisi ollut helppoa yksin päästä irti siitä kaikesta. Eläkeyhtiö suositteli noposta ja heidän valmentajansa tapa sopi minulle hyvin. Olen tosi kiitollinen eläkeyhtiölle ja valmentajalleni, että pääsin heille ja sain ihan oikeaa apua. Sain tehdä itsenäisiä päätöksiä, mutta tarvittaessa minua myös tuupittiin eteenpäin kun jännitin tai meinasin jäädä laahaamaan menneisyydessäni. Työt aloitin pienillä tuntimäärillä ja vointini mukaan aikaa korotettiin. Älä siis Konttorotta mieti liian kauaa milloin on oikea aika, minulle oikea aika olisi ollut vuosia sitten, mutta täytyy ajatella että onneksi parempi myöhään kuin koskaan.. Minulla sairaus helpotti asioiden ratkeamisen myötä. Toki lääkityksellä ja terapiallakin on paikkansa, mutta minulle uusi voimia antava työ oli parasta mitä jälkikäteen olisin voinut toivoa. Toivon sydämestäni kaikkea hyvää sinulle ja muillekin kanssatoipujille!

Sanonpa muutaman sanasen minäkin, keskivaikeasti masentunut. Työuupumuksesta masennukseen painuen meni minun reitti, sairauslomalla olin kuukauden joista kaksi meni nukkuessa. Ahdisti niin kauheasti töihin paluu mutta ajattelin että mitä pitempään olen poissa sen vaikeampaa on paluu. Vaikeata oli palaaminen ja nolottikin olla "lanttu lahona", vaan työkaverit eivät tienneet poissaoloni syytä, työnantajalla on vaitiolovelvollisuus. Pari vuotta kärvistelin vielä siinä työssä kunnes mitta tuli totaalisesti täyteen ja uskalsin "hypätä" vakituisesta työpaikasta määräaikaiseen. Pari vuotta meni pätkätöitä tehden ja nyt sain vakitoimen. Päivääkään en ole katunut, tai ainoastaan sitä että kärvistelin siellä entisessä niin kauan, etten lähtenyt aikaisemmin. Piti varmaan kypsyä ja kerätä rohkeutta lopulliseen päätökseen.

Mieliala menee matalaksi vieläkin, tulee varmaan roikkumaan matkassa loppuelämän. Mutta olen oppinut tämän taudin kanssa elämään, aaltoliikkeet ja ilokseni olen huomannut syklit aina vaan lyhyemmiksi. Jospa ne joku päivä eivät enää tulisikaan, ne oireet.

Mukavaa kesän odotusta kaikille.

Samoja fiiliksiä täälläkin kuin keskivaikealla, entisen työpaikan ohi ajaminenkin tekee outoja vatsakipuja ja ahdistuksen tunnetta. Olen todella iloinen, että sain riuhtaistua itseni irti sieltä. Minä sain apua eläkeyhtiöltä kun sairasloma pitkittyi, silläkin toki oli merkityksensä vaikka minäkin vakituisesta työstä lähdin. Nyt minullakin vakituinen uusi työ, tosin vaati noposen valmentajan apua, että edes jonkun työpaikan sain ja nyt onneksi lopulta minut vakinaistettiin. Olisi ollut turvallisempaa lähteä uuteen vakituiseen työhön, mutta onneksi uskalsin hypätä siitä sairaasta työpaikasta pois. Muutkin kuin minä siellä sairastui, narsisti esimies ja sairas meno muutoinkin. Olen todella onnellinen uudessa työssä, ihan erilainen meininki. Suosittelen muillekin työpaikan vaihtoa vastaavassa tilanteessa.

Latvainvalidi? Pystytkö vielä hakemaan ammatilliseen kuntoutukseen? Minultakin se aikoinaan evättiin ja nyt sinne pääsin helposti.

Ei kannata venyttää tilannetta pitkälle, sillä nämä ongelmat eivät parane pitkittyessä. Kynnys paluulle vaan nousee, niin ainakin minulla kävi.

Olen Martan kanssa samaa mieltä, itse pitkitin ihan liian kauan päätöstä.Älkää tehkö samaa virhettä kuin minä.

Latvainvalidi Ei tosiaan sitä enää kai voi saada, tai jos haet ja pääset takaisin töihin, niin sitten takaisin eläkkeelle pääsee vain samanlaisen työn jälkeen! Eli ei voi ainakaan käydä kokeilemassa pärjäisikö töissä, tosin jotain pientä työtä kai voi tehdä eläkkeelläkin, mutta en tiedä kuinka paljon ja onko siitä oikeasti hyötyä. Itselle töihin paluu oli ainoa vaihtoehto, kun eläkkeellä olisin sairastunut vielä pahemmin, työ on minulle "terapiaa". Hyvää kesää kaikesta huolimatta sinulle, latvainvalidi!

Nettii sanoo näin: Eläkkeen voi myös jättää lepäämään, jolloin eläkettä voidaan anomuksesta alkaa maksaa uudelleen työnteon loputtua tai tulojen laskiessa alle määrätyn tulorajan. Ellet ano eläkettä takaisin, se katsotaan määräajan päätyttyä ilman eri päätöstä lakanneeksi. Aikaraja takaisin anomiselle on kaksi vuotta lepäämään jättämisestä. Eli jos työkyky palautuu, työeläkelaitoksen maksama eläke voidaan lakkauttaa tai täysi eläke voidaan muuttaa osatyökyvyttömyyseläkkeeksi.

Teillä ei ole mitään oikeutta olla sairas-lomalla. Se on rikoslaissa määritelty rangaistava rikos, josta voi seurata vakavia seurauksia ja seuraamuksia.

Minä olen jättänyt eläkkeen lepäämään, kun halusin kokeilla voisinko palata työhön. Hyvin on mennyt ja olen kokenut voivani paremmin kuin eläkkeellä. Suosittelen, jos terveytesi sallii kokeilemaan. Itse olen vielä suht nuori, 39v. koin että työikää on vielä jäljellä.

Tuo oli minullekin ihan uusi asia, että eläkkeen olisi voinut jättää lepäämään, ei tuota silloin kerrottu tai en tajunnut, jos kerrottiin, kun vaihtoehtoja käytiin läpi. Kiitos kun jaksatte valaista meitä kanssakuntoutujia, täällä on ollutkin harvinaisen fiksuja vastauksia, tyypillisten keskustelupalstojen kestohaukkujien sijaan.

Muistakaa myös se, että jos on samasta syystä sairaslomaa yli 75 päivää menee automaattisesti loma-oikeus. Mulla kävi näin, kuvittelin että voisin pitää kesäloman mutta ei sitä mulla ollutkaan enää.

Minulle työterveyslääkäri suositteli ammatillista kuntoutusta ja täytti kaikki paperit puolestani. Pääsinkin sitten työkokeiluun yhteen firmaan. Siellä vaan sitten alkoivat yt-neuvottelut niin etteivät voineet palkata minua, ja työeläkeyhtiö ei suostunut maksamaan enää uutta työkokeilua.

Paluu töihin pitkän sairasloman jälkeen riippuu aina työnantajasta. Minulla työnantaja oli sillä tavalla hyvä että heti ensimmäisellä viikolla ei tuputettu kauheasti töitä, sai olla aika rauhassa, lueskella omaan tahtiin sairasloman aikana tulleita meilejä ja totutella ihan työpaikalla olemiseen. Sairauslomani syytä työnantaja ei kertonut muille työntekijöille, en usko että pomoilla on oikeus tehdä niin.

Ja muuten jos käytte työterveydessä psykiatrin luona, se ei yleensä tule työnantajan tietoon. Se näkyy heille "erikoislääkärikonsultaationa".

Minä pääsin myös työterveyslääkärin (Diacor) kautta ammatillisen kuntoutuksen piiriin ja sain noposelta valmentajan. Olin kahdessa eri työkokeilussa, vakuutusyhtiö halusi että työllistyn uuteen työhön, olisivat kuulemma luvanneet vielä kolmannenkin, jos toinen kokeilu ei olisi tuottanut työllistymistä uuteen työhön. Erilaisia käytäntöjä selkeästi, jos työeläkeyhtiö ei sulla suostunut kuin yhteen kokeiluun. Minulle kokeilu oli melkeinpä ainoa keino löytää uusi työ, kun koulutuspohja on huono.

Ihana kuulla, että jotain mahdollisuuksia vielä on, siis muitakin kuin paluu nykytyöhön, jonne en missään nimessä halua. Minulla on narsistinen esimies ja sitä kautta sairastunut työyhteisö, tiedän että masennus pahenee jos nykyiseen työpaikkaani palaan. Sairasloma on pitkittynyt ja jotain pitää tehdä, kynnys vaan nousee työhönpaluuseen jos tämä kovin kauan jatkuu. Taidan yrittää huomenna ottaa yhteyttä eläkeyhtiöön ja kysyä mitä voisin tehdä seuraavaksi, kiitos kokemuksistanne, ne loivat toivoa minullekin.

Siru! Ehdottomasti on. Kannattaa vaan nyt alkaa reippaasti tekemään asian eteen jotain. Itse viivyttelin ihan turhaan ja yritin sinnitelä työssä, jossa en tosiaankaan voinut hyvin. Nyt uudessa työssä ei ole ollut päivääkään sairaslomaa, vaikka olen ollut täällä kohta jo kolme vuotta.

Kiitos Vippis-76, on se kai vain nyt alettava tekemään itsensä eteen jotain ja ryhdistäydyttävä. Ihana kuulla, että muitakin kohtalotovereita on. En voi enää pitkään pakoilla töihin paluuta.

Näin on, nyt vain yhteys eläkeyhtiöön ja homma rullaamaan! Pyydä ihmeessä itselllesi noposelta valmentaja, niin ei tarvitse yksin pähkäillä.

Te, jotka olette ammatillisessa kuntoutuksessa olleet, onhan teille maksettu myös kuntoutusrahaa? Itse olen keskivaikean masennuksen takia lähdössä opiskelemaan uutta alaa, hakemus on vielä virkakoneiston rattaissa. Toivon, että menisi läpi ja saisin myös kuntoutusrahaa opiskelujen tueksi. Masennus on ikävä sairaus, kenellekään en sitä toivoisi. Yli puoli vuotta olin osittain tai kokonaan invalidisoitunut sen takia. Haluaisin niin opiskelemaan ja palata takaisin työelämään... Todella turhauttavaa odotella jotakin ratkaisia asiaan.

Kuntoutuksen aikana saat joko kuntoutusrahaa tai kuntoutustukea ja kuntoutuskorotusta.

Kuntoutusraha :Työkyvyttömyyseläke 33% eläkkeen määrästä. Työelämästä tulevalle (ei eläkettä maksussa)

Kuntoutuskorotus: 33 % kuntoutustuesta tai eläkkeestä. Kuntoutustuki tai eläke jatkuu koko kuntoutuksen ajan Kuntoutustukea tai työkyvyttömyyseläkettä saavalle

Kuntoutuskulujen korvaaminen: Maksetaan matka- ja opiskelusta aiheutuvia välittömiä kuluja Työeläkevakuuttajat Telan ohjeiden mukaisesti. Kuntoutusrahan tai kuntoutuskorotuksen saajalle kuntoutusohjelman suorittamisen ajalta.

Kiitos vastauksesta!

Nyt hakemus oli siirtynyt Kelalta Varmaan, vaikka alunperin olin tarkistanut asian, ettei lyhyen työhistoriani takia kuntoutus kuulu työeläkeyhtiölle. Huh, kuinkakohan pitkät ajat tuolla on käsittelylla, ja onko kellään kokemusta Varmasta ammatillisessa kuntoutuksessa masennuksen takia? Kiva kun opiskelut ovat jo alkaneet, ja mitään ratkaisua ei vielä ole näköpiirissä :(

Minun vakuutusyhtiöni on Ilmarinen. Sain melko nopeasti päätöksen, että pääsen ammatilliseen kuntoutukseen. Minun kohdallani se tarkoittaa työkokeilua uudessa työpaikassa.

Tällä viikolla olen menossa toiseen tapaamisen noposelle. Tunnen itseni lähes ihmiseksi 6kk sairastamisen jälkeen. Toivon kokeilupaikan löytyvän ja että saisin vielä oikean työpaikankin.

Entiseen työpaikkaan en enää halua ja työnantajakin ilmoitti, ettei mitään erikoisjärjestelyjä minun kohdallani tehdä.

Tsemppiä teille samojen asioiden kanssa pähkäileville!

onko tuo ammatillinen kuntoutus mahdollinen myös nuoremmalle, vaan muutaman vuoden työelämässä olleelle? entäs jos lääkkeillä pärjää töissä mut ei ilman lääkkeitä, niin mitä siinä tapauksessa pitäisi tehdä? syödä loppuelämän lääkkeitä et jaksaa käydä töissä? Ja kun on asuntolaina niin ei tässä viitsi sairaslomallekaan jäädä? Kun lopetin lääkkeet niin sinnittelin töissä 3kk ja oli siinä lomaakin välissä mutta oli oli ihan kauhea ja paheni vaan, itsemurha-ajatuksia, itsesyytöksiä ja väsymystä, ei kiinnostusta mihinkään, olin sairaslomalla vaan 3pvää ja nyt takas töissä kun aloitin lääkkeet uudestaan ja jaksan taas joten kuten. Mitä tässä tilanteessa pitäs tehdä, uutta paikkaa haen mutta ei löydy ja tässä voi mennä monta kuukautta ennen kuin löytyy eikä tiedä pärjääkö uudessakaan paikassa kun lopettaa lääkkeet.. Pärjääkö asuntolainan kanssa sairaslomalla/ kuntoutuksessa?? Vai jouduitteko myymään asunnon? Mitä tässä pitäisi oikein tehdä?

Auttaisiko tämä?

Kenelle ammatillista kuntoutusta?

• työeläkekuntoutuksen edellytyksenä on, että
kuntoutuksen hakijalla on työeläkelakien
piiriin kuuluvia ansioita viimeisen viiden
vuoden aikana riittävästi (32 447,21 euroa
vuoden 2012 ansioedellytyksen mukaisesti)
• hakijalla on sairaus tai vamma, joka aiheuttaa
työkyvyn menettämisen uhkan lähimmän
viiden vuoden kuluessa tai jonka vuoksi
henkilö on tullut työkyvyttömäksi
• hakija on ollut työelämässä useiden vuosien
ajan, eikä hänen yhteytensä työelämään ole
katkennut
• ammatillisella kuntoutuksella voidaan
vaikuttaa työkyvyn ylläpitämiseen ja lykätä
eläkkeelle siirtymistä
• hakija on alle 63-vuotias
• hakijalla ei ole oikeutta tapaturma- tai
liikennevakuutuksen mukaiseen ammatilliseen
kuntoutukseen.

Eli nuorempikin voi päästä jos on tienannut työurallaan yli 32 447,21 euroa, eli siis voi olla useammankin viime vuoden aikana tuo yhteissumma. Minä sain ihan kohtuullista kuntoutusrahaa ja kun tarkasti elin, niin lainakin tuli lyhennettyä suunnitellusti. Suosittelen hakemaan ammatilliseen kuntoutukseen, jos et itse jaksa ota yhteyttä työterveyshuoltoon tai HR:n joka voi myös tehdä hakemukset puolestasi.

Olen ollut jo monta vuotta masentunut ja kärsinyt sosiaalisten tilanteiden pelosta mikä on mennyt vain pahemmaksi. Olen melkein jatkuvasti myös kamalan väsynyt enkä oikein jaksaisi kuin nukkua. En ole pystynyt enää moneen vuoteen opiskelemaan enkä edes hakemaan töitä.

Olen menossa nuorten kuntoutuskurssille ja sekin pelottaa mua. Kaikenlisäksi muutaman viikon päästä joudun johonkin työharjoitteluun. :( Mitähän siitäkään tulee kun on niin ahdistunut olo eikä jaksaisi edes herätä aikaisin aamulla. Mieluummin vain nukkuis kun silloin ei ahdista.

Voi itku. Soitin Varmaan ja kyselin hakemukseni tilanteesta. Kuukauden päivät pitää vielä odottaa, mutta eipä tämä ole se pahin... Virkailija sanoi, ettei yliopisto-opintoja kustanneta. Todennäköisesti siis en tule samaan mitään tukea opiskeluihin. Kiitos ja näkemiin. Ai kuinka ihanaa, ensin sairastun masennukseen, ja sitten kun psykologin kanssa mietitään, mitä tehdä ja keksitään tuo uudelleenkouluttautuminen, niin vedetään matto jalkojen alta pois. Kela olisi kai korvannut, ainakin kun soitin ja kysyin, niin korvaavat myös yliopisto-opintoja. Mä en tiedä, mitä mä teen... Tää oli mulle se toivonkipinä, jonka avulla olen päässyt parempaan kuntoon ja saanut eämästä kiinni.

Nyt itkettää... Ei tässä paljoa tarvi tapahtua, että romahdan taas samaan kuntoon...

Mulle kyllä eläkeyhtiö tuki yliopisto-opintoja täydennyskoulutuksena, sillä en pystynyt tekemään vanhaa työtä ja lisäopinnot oli välttämättömyys, jotta pystyin palaamaan työelämään. Ei se siis ole mitenkään varmaa vaan katsovat tilannetta aina tapauskohtaisesti. Monia voi myös auttaa työkokeilu, sillä monella yliopistotutkinnolla voi päästä eri aloille töihin, mutta tarvitaan näyttöä, että työllistyy uuteen paikkaan. Toivottavasti tämä toi sinulle hieman toivonkipinää.

pitääkö olla siis psykiatrin lausunto ja sen kanssa sitten varaa ajan sinne eläkevakuutusyhtiöön? Pitääkö olla sairaslomalla? Vai riittääkö että on diagnosoitu masennus mutta tekee silti epämieluisaa työtä mikä masentaa lisää? Syön lääkkeitä ja käyn terapiassa, sairaslomalla oon ollut edellisessä paikassa n.2kk ja nykyisessä (sama ala) vaan 3 pv, vaikka olen voinut todella huonosti viimeiset 3kk kun lopetin lääkkeet... :/ Nyt olo pikku hiljaa paranemaan päin kun aloitin ne uudestaan.. Ostettiin kesällä asunto niin en voinut ottaa sairaslomaa potkujen pelossa sekä toimeentulon romahtamisen takia, tai no kai sillä sairauspäivärahalla olis voinut sitä lainaakin lyhentää ja tulla joten kuten toimeen.. Todella vaikea tilanne, en tiiä mitä haluan tehdä, en viihdy töissä enkä koe että olen oikealla alalla, en tiedä mitä työtä voisin tehdä enkä myöskään halua matalapalkkaiselle alalle tuon lainan takia. Lääkkeitä kun söin niin olin sit monesti sitä mieltä että olen ihan oikealla alalla, et aika sekaisin taidan olla.. Mitä jos ei edes tiedä mitä työtä haluaa tehdä, osaako ne siellä sitten neuvoa? Entäs se toimeentulo opiskelun aikana, jos pääsee kuntoutuksen kautta opiskelemaan, tuleeko sillä kuntoutustuella toimeen?

Yritän vastailla jotain :)

Uskon, että ammatillinen kuntoutus on sulle juuri sopiva, sillä eläköitymisriski on olemassa, jos jatkat nykyisessä työssä. Diagnosoitu masennus ja kertomasi varmasti riittävät.

Kuntoutustuen määrän voit lasketuttaa eläkeyhtiössäsi, kun olet esim. työkokeilussa, kuntoutustuki nousee muistaakseni n. 30 % siltä ajalta. Se pärjääkö sillä, sinun pitää itse laskea. Opintojen aikana kai sama juttu, samoin saat matkakulut ja majoituskulut, jos sellaisia tulee.

Kun sinusta tuntuu siltä, että et itse jaksa hakea työtä, kannattaa pyytää pääsyä uravalmentajalle, joka auttaa koulutus- ja työpaikkahakujen kanssa. Itse olin katjanoposella ja olin siihen ihan tyytyväinen kun kaikki meni niin kuin suunnittelin ja toivoin. Minua ei koskaan pakotettu mihinkään vaan yhdessä tehtiin ja apua sain kun tarvitsin.

Miksi minä saan vain VIIKON sairaslomaa masennukseen ja tuolla alussa muutama oli saanut kuukausia?

Riippuu varmasti alasta, noposen valmentaja kertoi mulle että tosi monet pääsevät oppisopimuksella eteenpäin, silloin paikka olis etsitty niiden toimesta. Oppilaitoksiin haettiin normaalissa haussa, mutta monet oppilaitokset ottavat mielellään vakuutusyhtiön maksaman opiskelijan, joten ehkä sitä kautta kuitenkin on paremmat mahdollisuudet päästä sisään vaikka normaalisti joutuukin hakemaan. AMK-koulutuksetkin on ihan perusteltuja, jos ala on oikea ja se sopii suunnitelmaan, näin mulle sanottiin, samoin yliopisto-opinnot, niihin on toki vähän vaikeampi saada tukea kuin AMK-opiskeiluihin, näin sanottiin Ilmarisesta. Itse sain täydennettyä yliopisto-opiskeluja, mutta vähän normaalia enemmän joutui valmentaja asiaa kuulemma perustelemaan.

Nimimerkki "taas masentunut:" Se valmentaja on just sitä varten, että sen kanssa mietitään mitä työtä voi tehdä vielä. Minä palasin takaisin entieselle alalle, kun vaan valmentajan avulla nykyisen työnantajan kanssa sovittiin uusista tehtävistä. Eläkeyhtiö maksoi lisäkoulutuksen ja valmentaja järjesti ne koulun kanssa. Eli mihinkään ei pakoteta tai tarvitse pelätä peruuttamattomia päätöksiä.

Nimimerkki "taas masentunut", saitko haluamaasi apua! Toivottavasti, toivon sinulle kaikkea hyvää. Terveisin itsekin samassa tilanteessa ollut. :)

En voi suositella Kelan palveluja, jonotin ihan älyttömän kauan ja "kuntoutus" ei ollut yhtään sitä mitä olisin halunnut. Turhia luentoja ja lääkärikäynti 15 min, loppuaika odottelua ja pari jumppaa. Eläkeyhtiön kautta saatu uravalmentaja auttoi minua paljon enemmän, sillä sain vaihdettua työpaikkaa, se auttoi minua, ei jumppa...

Sama juttu, kelan kuntoutus terveyskylpylässä ulkolaisen lääkärin tarkastuksinee, ihan turhaa hommaa ja veromarkkojen väärinkäyttöä.

jos sinulla on masennus ja minkä asteen masennus, niin ei sinun tarvitse siitä ahdistua että pitääkö mennä töihin ja mitä sitten? Sinä itse tiedät parhaiten mikä ahdistaa,vai tiedätkö ja mitä V...mitä ne muut ajattelee apua löytyy monenlaista kunnon taukoa töistä jne. itselläni on jo niin väsynyt olo tai että ei ny mikään voisi VK? syytä en tiedä eikä sitä tiedä kukaan ainakaan vielä ja olisi helpotus jos syy löytisi ja voisi olla se energinen ihimenen ku ennenkkii..

Voi saatana on tunkkanen ilmapiiri työpaikalla, jos noin pitää pelätä. Kannattaa hankkiutua parempiin hommiin parempien ihmisten luokse.

Sensuuri iski edelliseen.. :) Tosiaan työpaikan vaihto on erinomainen idea.

Ammatillinen kuntoutus oli minulle todella hyvä kokemus ja pelastus siihen, ettei tarvinnut palata entiseen työhön.

Minä pääsin 48-vuotiaana vaikeati masentuneena pysyvälle työkyvyttömyyseläkkeelle neljän vuoden paperienväännön jälkeen.

Onnea sinulle w d! Itselä vielä prosessit kesken.

No tänään sit tuli tieto että mun työkyvyttömyyseläkehakemus on hylätty. Nyt sitten pitäis keksiä jotain uutta suunnitelmaa.

Sama kävi minullekin, mutta löysin uuden suunnitelman ja nyt jo uudessa työssä olen ollut parisen vuotta. Kyllä se siitä siis!

Nyt lääkärikirjaa lukemaan - aina voi hakea uuden diagnoosin:)

http://keskustelu.suomi24.fi/node/12067359

Ammatillinen kuntoutus pelasti mun elämän. Nyt mulla on työ jota rakastan ja jota voin tehdä.

Mä taas pakkaan kotona postipaketteja.