mulla on masennus ja joku määrittämätön ahdistuneisuus häiriö. Mun on pakko käydä koulussa. Haluan niin lopettaan mutta en voi. Olen jo käynyt muutamissa amiksissa ja nyt on jo vuorossa kolmas. En kehtaa , voi jne lopettaa taas. Äitinikin suuttui kun vihjasinkin lopettamisesta taas. Pelkään kaikkea mahdollista niin ihmisiä joille työtä teen kuin itse työtehtäviä jotenkin vaikea selittää. Tämä kyvyttömyys nostaa masennuksen ja tunnen ettei musta ole mihinkään.
Mulla on nyt sellainen olo että aivan kohta muuraudun tänne kotiini. Pistän puhelimen kiinni ja haen varavaimeni tänne ettei kukaan tule ovesta sisälle.
Mietin myös itseni tappamista, kaapista löytyis 25kpl opamoxii ja 85kp mirtazapiinii niillä ei varmaan tarvis vähään aikaa herätä uuteen aamuun...
Olen yrittänyt selittää asiaa kavereille, lääkärille jne mutta kukaan ei tajua. Eikö lääkäriltäkään saa apua ennen kuin oikeasti uhkaa tappaa itsensä. Olen jopa sanonut leikitelleeni ajatuksella mutta ei sitäkään ole otettu vakavasti.
Mulla on nyt sellainen olo että aivan kohta muuraudun tänne kotiini. Pistän puhelimen kiinni ja haen varavaimeni tänne ettei kukaan tule ovesta sisälle.
Mietin myös itseni tappamista, kaapista löytyis 25kpl opamoxii ja 85kp mirtazapiinii niillä ei varmaan tarvis vähään aikaa herätä uuteen aamuun...
Olen yrittänyt selittää asiaa kavereille, lääkärille jne mutta kukaan ei tajua. Eikö lääkäriltäkään saa apua ennen kuin oikeasti uhkaa tappaa itsensä. Olen jopa sanonut leikitelleeni ajatuksella mutta ei sitäkään ole otettu vakavasti.
Vastaukset 1
Vanhimmat
pipoa. Sellaiseen työpaikkaan ei ole pakko jäädä, jossa ei viihdy. Kannattaa kuitenkin joku ammattinimike itselleen hankkia. Töissä voi jopa viihtyä, jos onnistaa löytämään hyvän paikan tai perustaa vaikka itse yrityksen.