Auttakaa minua keksimään elämälle muuta sisältöä kuin tämä turhamaisuus. Haluan nimittäin tappaa itseni vain koska olen ruma. Masennuksen ja muun myötä olen myöskin aika ikävä ihminen luonteeltanikin.
Tähän asti olen sinnitellyt ajatuksella, että ainakin olen terve (vaikken henkisesti...)
Ja että joillakin on OIKEITA ongelmia ja menee paljon huonommin. En kestä tätä omaa rumuutta. Kaikki heijastavat pinnat aina säpsähdyttävät. Ihmiset ihan tuijottavat tai siltä ainakin tuntuu.
Olen vielä nuori nainen, enkä tule ikinä saamaan miesystävää tällä ulkonäöllä. Jäänkö siis yksin loppuiäkseni?
Tähän asti olen sinnitellyt ajatuksella, että ainakin olen terve (vaikken henkisesti...)
Ja että joillakin on OIKEITA ongelmia ja menee paljon huonommin. En kestä tätä omaa rumuutta. Kaikki heijastavat pinnat aina säpsähdyttävät. Ihmiset ihan tuijottavat tai siltä ainakin tuntuu.
Olen vielä nuori nainen, enkä tule ikinä saamaan miesystävää tällä ulkonäöllä. Jäänkö siis yksin loppuiäkseni?
Vastaukset 5
Vanhimmat
Olet sairastunut.En tiedä oikeaa nimea sille,mutta kuvailusi viittaa ihan oikeasti diagnosoitavaan sairauteen.Siihen saa apua,hoitoa ,terapiaa,lääkettä jne. Varaa lääkäri nyt heti.Ei yleis vaan erikoislääkäri.
Lisäksi epäilen vahvasti,että kukaan muu itsesi lisäksi ei nimittelisi sinua rumaksi.
Kuule ei kaikki miehetkään ole komeita. Ja et taida paljosta paitsi jäädä jos et miestä saa.
oiskos sulla
http://en.wikipedia.org/wiki/Body_dysmorphic_disorder
itsellä myös tuohon viittaavia oireita, tosin mulla myös todellinen epämuodostuma, jota vihaan ja peittelen hamaan loppuun asti. vaikea olla muiden ihmisten kanssa sen takia.
Minä olen oikeasti ruma -siis niin ruma, että vieraat ihmiset pilkkaavat julkisilla paikoilla. Olen masentunut ja erakoitunut. Kaipaan ihmisiä, mutta samalla pelkään niitä. Erakoitumisen myötä myös vihan tunteita ihmisiä ja ihmisyyttä kohtaan on alkanut ilmestyä. Jo lapsena sain kokea olevani vääränlainen vanhempien taholta, myöhemmin olin koulukiusattu.
Olen käynyt terapiassa, mutta siellä tätä käsiteltiin vain harhaisuutena. "Tämä minun harhaisuus" on vain sellainen, jonka muutkin pystyvät kokemaan yhtäaikaa kanssani: jos bussipysäkillä joukko nuorisoa pilkkaa ja naureskelee minua, muut sen huomaavat, ja saattavat jopa huomauttaa heille. Kysymyksessä lienee jokin psykiatrinen joukkoharhaisuuden häiriö ;).
Itseäni rumuuteni ei haittaisi, jos saisin olla rauhassa ja elää tasavertaisesti muiden kanssa tehden tavallisia asioita. En ymmärrä miksi ulkonäkö on niin keskeisessä asemassa - ja se ehkä onkin se ongelmani tässä ulkonäkökeskeisessä maailmassa, kulttuurissa ja ajassa. Jos ymmärtäisin sen ja omaksuisin sen saman ajatusmaailman, voisin mennä vaikka plastiikkakirurgisiin toimenpiteisiin, ottaa vaikka tavoitteekseni muokata itsestäni ulkoisesti viehättävän...
Minä koin lapsena ajoittain olevani ruma. Myöhemmin en niinkään, koska muutuin nätimmäksi ja sain miehen. Mies on jopa sanonut minua maailman kauneimmaksi naiseksi. (että se kauneus on katsojan silmissä)
Jos olet ruma, niin et varmaan ole ainoa. Esimerkiksi sun vanhemmista on toinen voinut olla ruma. Se kertoo sen, että rumakin voi saada puolison. Myös kaksi rumaa voivat löytää toisensa. Yleensä nainen on nätimpi osapuoli, mutta olen nähnyt kyllä sellaisenkin parin, josta ihmettelin. Naisella korppikotkanenä ja iso kooltaan, isompi miestään. Mies tavallisen tai ehkä jopa hieman komean näköinen. Saatat siis saada jopa komean miehen. Jos haluat, niin voithan alkaa etsimään rumaa miestä. Mutta toisaalta, miksi? Kuva kannattaa silti näyttää jo ennen tapaamista, ettei saa pettymyksiä.