Apua, en pysty eroamaan?

Olen itse paininut noiden ajatusten kanssa nyt kolme vuotta. Olen yrittänyt myös puolisolleni puhua että erottaisiin, mutta hän ei haluaisi erota. En tiedä mikä se sysäys olisi, että asiaa saisi eteenpäin, vaikka minäkin tiedän, että elämäni olisi melko varmasti helpompaa yksin kuin tässä suhteessa. Minä en voi enää sanoa rakastavani puolisoani, ennemminkin on kyse tottumuksesta. Kumpa joku ulkopuolinen tulisi ja veisi minut tästä suhteesta pois...

Kuitenkin rakastatte toisianne ja ette pysty selvittelemään ongelmianne. Jospa alussa kokeilette asua jonkin aikaa erossa ja jos voihan sittenkin vielä hakeurtua terapiaan.

Tiedän kuinka vaikeaa se on! Varsinkin jos ei oikein osaa sanoa mikä on vialla, on vain huono olla. Mutta, pyytäkää apua todellisilta ystäviltä! Teilläkään ei taida enää olla voimia lähteä yksin, teidät on lyöty niin matalaksi.

Miettikää miten toimisitte jos paras ystävänne olisi samassa tilanteessa. Sitten katsokaa peiliin, sillä siellä on paras ystävänne!!! Annatteko todella hänelle sattua tällaista?!

Voimia!!!

Mä kyllä tiedän mikä on vialla, mutta en silti saa otettua ratkaisevaa askelta. En pysty kuitenkaan edes kenellekään ystävälleni puhumaan asiasta, kun se on niin arka.

Itse olen olen tasapainotellut suhteeni kanssa vuoden, ystävät on unohtunut kokonaan mies/poikaystävän ''omistavaisuuden'' takia..Rakastan häntä enemmän kuin mitään, mutta nykyään vain riidellään ja ollaan kaikesta eri mieltä. Kun hän tekee jotain väärin ja yritän sanoa sitä hänelle niin asia onkin minun syytäni. Olen kerran sanonut kiemurrellen että haluan erota mutta hän pyysi aloittaa alusta ja annoin mahdollisuuden nyt en enään kykene sanomaan sitä uudestaan..Vuoden verran olen kohta pohdiskellut eroamista mutta en tiedä miten kykenen eroamaan hänestä, vaikka mielestäni se on järkevin vaihtoehto mitä keksin että olisin itse onnellinen!!

aloittajalle:
Toisen tekemisistä ja tekemättä jättämisistä yms voisi keskustella. Jos kummallakin on tunteita toisiaan kohtaan niin kannattaisin kunnollista keskustelua asioista ja varata siihen aikaa, sillä eroaminen ei ole ainut vaihtoehto, eikä välttämättä tee onnelliseksi. Mielestäni kannattaa kuunnella sydäntään ja yrittää ratkaista ongelmat puhumalla mieluummin kuin päästää irti siitä, mikä on itselle rakasta, vaikka se onkin vaikeaa. Vaikeuksien voittaminen on osa parisuhdetta, ja se saattaa jopa vahvistaa sitä.

Minusta on nyt kyse siitä, että parisuhde on todellakin huono, eikä sellaiseen kannata jäädä missään nimessä. Alistuin itse pitkäksi aikaa yrittämään jos vaikka suhde kuitenkin ihmeen kaupalla "vahvistuisi vaikeuksien kautta", vaikka sydän huusi että tämä suhde ei ole minua varten, ja on pakko erota kuitenkin. Kyllä sen tietää kun se on niin. Harmi, etten lähtenyt aiemmin, sain vaan tuhlata elämääni lisää huonoon mieheen kenen kanssa ei ollut tulevaisuutta näkyvissä.

Ainoa vaihtoehto joka tulee eteen väistämättä tällaisessa tilanteessa, on ero. Se tulee joka tapauksessa, believe me or not. Toki en tunne tätä tapausta, mutta jos kyseessä on samankaltainen tilanne kuin itselläni oli, siis oikeasti huono suhde jossa voi pahoin jatkuvasti ja vielä alati lisääntyvässä määrin, ainoa keino pelastaa itsensä ja elämänsä on paskan jättäminen taakse kokonaan ja lopullisesti. Itsesuojeluvaisto, järki ja sydän sen sanoo. Jos et halua tuollaista suhdetta, niin ei sinun siinä tarvitse olla.

Unohda sääli, huono omatunto ja yksinäisyyden ja selviytymisen pelko. Ne ovat pikkujuttuja siihen verrattuna että teet itsellesi ja ehkä toisellekin suuren palveluksen, uuden ja onnellisemman tulevaisuuden. Keskity siihen päämäärään. Sen eteen on tehtävä jotakin. Erottava. Se on ainoa keino! Muista että se on kuitenkin edessä, miksi tuhlaisit aikaasi? Sitä lähempänä uusi onni on, mitä nopeammin teet ratkaisun, lähdet menemään ja pidät pääsi. Sinussa on se voima, kestät sen varmasti. Se ei ole niin iso juttu, ja huomaat sen kun teet sen oikeasti. Vapaudut sinua vainoavasta tuskasta ja surusta vasta sen jälkeen, koska paha olosi pohjautuu tilanteeseen jossa NYT olet, eli edelleen suhteessa, miettien alituiseen eroa, eikä siihen että olet jo eronnut. Kannattaako sellaisessa suossa märehtiä? Ei.

Huonossa suhteessa ei kannata olla, ei vaikka jollain lailla rakastaisi. Se on rikos itseään kohtaan. Sinä olet nyt tärkein. Pystyt siihen. Minäkin pystyin. Tee päätös. Toimi.

Sen voi tehdä monella tapaa, ja itse tiedät mikä voisi toimia sinulle parhaiten. Se on sinulle suuri kynnys, joten onnistumiseen ehkä tarvitaan nopeaa ja päättäväistä toimintaa. Esimerkiksi näin: Ilmoita hänelle että haluat erota koska voit huonosti etkä näe suhteellanne tulevaisuutta. Sen jälkeen heti viet kamasi pois hänen luoltaan etkä jää jumiin kuuntelemaan toisen anomuksia ja selittelyitä, odottamaan että tunteet ja sääli vie vallan. Älä ainakaan liiaksi, koska se voi johtaa kaiken epäonnistumiseen, kohta olette jo sängyssä jne. Sinun on näytettävä hänelle ja itsellesi että olet tosissasi. Jos asutte yhdessä, suosittelen että majailet vaikka sukulaisilla tai kavereilla sen ajan että jompi kumpi saa uuden kämpän. Voit katsella kämppiä jo valmiiksikin. Ei kannata jäädä keskustelemaan umpia ja lampia ja itkemään ratkaisevassa tilanteessa, sen voi tehdä myöhemminkin. Sinua vaan helpottaisi varmasti jonkinlainen konkreettinen askel, heti eikä kuukautta myöhemmin.

Ehkä tämä auttoi, ehkä ei... Toivottavasti herätti ainakin ajatuksia ja kipinää.

Onnea jo etukäteen uuteen elämääsi, tule ihmeessä kertomaan kun sen olet tehnyt.

PS. Voit tosiaan tehdä sen vaikka heti. What are you waiting for? ;)

Kiitokset vastanneille! Edelleen vielä tässä, itseäni vahingoittamassa :(. Mä en todellakaan tiedä mitä tässä odotellaan, ehkä se on sitten jotain "kiinni jäämistä haavekuviin, millaista voisi olla" . Tiedän ihan naurettava ajatuskin kun sen sanoo ääneen: Millaista meillä voisi olla. Uh, että sitä on ihminen typerä, on tässä nyt jo nähty ettei tämä sellaista ole eikä sellaiseksi muutu mitä parisuhteeltani toivon, varsinkaan itsellään. Mutta jos kuitenkin vielä vuoden pari täs sinnittelis, josko se sitten muttuisi :).

Keskusteltu on mutta en usko siitä olevan enää apua, ei me kyetä ihan oikeasti keskustelemaan, ns. aikuisten oikeasti. Se menee välittömästi syyttelyksi ja saan kuulla, että ajattelen vain itseäni. Hitto, pakkohan se jonkun on kun puolisokaan ei sitä tee. Onneksi sentäs vielä pystyn jollain tapaa ajattelemaan itseäni ja omaa onnellisuuttani. Kait mullakin olisi oikeus olla onnellinen? Ja enhän mä toista voi muuttaa. Eikä pitäiskään voida. Enkä toisaalta itse kykene elämään tiettyjen asioiden kanssa, enkä edes halua. Joten, emme ole sopivat toisillemme. Yksinkertaista joo, mutta ei sitten kuitenkaan.

Ymmärrän kyllä toistakin. Miten hän voisi panostaa tähän täysillä kun tietää, että kohta haluan kuitenkin taas erota. Varmasti eropuheistani on tullut jo mörkö, joka vaikuttaa hänen käytökseensä. En vain pysty ymmärtämään miksi pitää tehdä kerta toisensa jälkeen tiettyjä asioita kun tietää niiden kuitenkin satuttavan toista ja asioita joista eropuheeni johtuvat kun ne ovat kyllä hyvin tiedossa. Miksi haluaa satuttaa ja kiusata ihmistä ketä sanoo rakastavansa? Eikö parisuhteessa kuuluisi tehdä toinen onnelliseksi, ei onnettomaksi? Toki sama pätee minuunkin.

Ehkä sitä tosiaan alkaa olla jo niin loppu, ettei enää voimat riitä siihen viimeiseen ponnistukseen kun pitäisi katsoa kun toinen (jonka kanssa on ollut paljon hyviäkin hetkiä ja hyvän olon tunteita) kantaa tavaransa ja lähtee, lopullisesti. Pelkästään tuon hetken ajatteleminen saa kyyneleet silmiini ja tulen katumapäälle. EIkä voimat riitä enää asioiden korjaamiseenkaan. Ja näin sama kaava jatkuu.

Mietipä sillä lailla, että perustuuko parisuhde siihen, että on ollut joskus hyviä hetkiäkin, tunteita ja tottumus toiseen?

Mieti hetki, onko sellainen parisuhde jonka haluat? Onko sellainen hyvä parisuhde? Mieti millainen on sinusta hyvä parisuhde, haluaisitko sellaisen, ja ansaitsetko sellaisen.

Et halua elää tiettyjen asioiden kanssa. Jos kuitenkin väkisin teet niin, tuhoat itsesi.

Tämä on sinun elämäsi, itse sen rakennat päätöksilläsi. Kiität vielä itseäsi kun nyt teet sen mikä on pakko. Se ei tule olemaan helpompaa myöhemminkään, se aina kirpaisee.

Kyllä sinulla voimat riittää kun päätät että haluat erota. Älä jää suohon. Muuta elämäsi suunta.

Viisaita sanoja graundiiva. Kiitos. Harmi kun en viitsi naputella enempää.

En tiedä tarkalleen mitä olet jo yrittänyt mutta kannattaisi sanoa nämä samat mietteet miehellesi ja kerrot että et ole enää onnellinen ja jos miehesi ei suostu keskustelemaan ja miettimään yhdessä mahdollista ratkaisua asiaan niin sanot että et tahdo enää jatkaa suhdettanne piste... ja voisin myös väittää että toisen ihmisen tapoja ja käytöstä pystyy muuttamaa.. yleensä se tapahtuu ajan myötä ja taas toisilla se voi vaatia jonkinlaista parisuhdeterapiaa mutta itse ainakin muutuin todella paljon tyttöystäväni kanssa koska halusin asettua "samalle taajuudelle" jotta suhde toimisi paremmin ja kyllähän tyttöystävänikin alkoi kopioimaan jotain piirteitä minusta mikä vain täydensi meitä.

Sulla on vähä samoja ajatuksia ku mulla.. oisitko halunnu vaihtaa näistä asioista mailitse? Mulla kans vaikea parisuhde,ja tuntuu että teen liikaa toisen mukaan.. en tunne eläväni enää miten itse haluan..mut silti rakastan toista ja haluan parantaa nämä asiat..toinen puhuu nyt jo vakavasti erosta,mut ite haluan yrittää..mut kyl välillä käy mietinnässä et onko tää järkevää. toinen haluaa nyt omaa aikaa ja rauhaa,ja mun pitää siinä samassa unohtaa oman tarpeeni.

Itsellä vähän samanlaisia ajatuksia. Ollaan seurusteltu reilu kaks vuotta, ja tuntuu, että olen aina ollut vähän epävarma suhteesta. Alussa en todellakaan kuvitellut, että oltaisiin näinkin pitkään yhdessä, mutta jotenkin aika on vaan mennyt ja yhdessä kuitenkin pysytty.

Poikaystäväni on maailman ihanin ihminen; kukaan ei ole koskaan ollut niin hyvä mulle tai kohdellu mua niin hyvin. Silti itteä mietityttää, riittääkö se. Tuntuu, että joku tunne vaan puuttuu, vaikka kuitenkin uskon rakastavani häntä. Hän ei missään nimessä haluaisi erota.

Tuntuu siis, etten uskalla erota. Mietin, että tekisinkö siinä elämäni virheen, jos heittäisin niin hyvän miehen pois. Ja mitä jos en sitten enää koskaan löydäkkään ketään muuta. Ja on todella vaikea ajatella, että edes pystyisin olemaan enää kenenkään muun kanssa. Myös ajatus hänestä jonkun muun kanssa on ihan hirveä. Toisaalta taas mietityttää, jäisikö minua loppuiäksi vaivaamaan, etten uskaltanut erota, vaikka suhde ei tunnu täydelliseltä tai on kuitenkin tunne, että tässä ei ole kaikki mitä haluan.

:(

Teidän viestit on aivan kun suoraan mun ajatuksista.. Ollaan oltu yhdessä neljä vuotta.. Viimeiset kaks vuotta enemmän ja vähemmän on-off meiningillä. Monta kertaa olen ahdistunut ja halunnut erota mutta mies ei päästä irti, aina puhuu minut ympäri tai ottaa mut takaisin ku itse alan miettiä että mitä jos ero onkin virhe ja me kuulutaankin yhteen. Nyt on tosin sovittu että seuraavan kerran kun sama ahdistus mulle tulee niin tämä loppuu tähän. mutta loppuuko se silloinkaan?
Kaks ensimmäistä seurusteluvuotta meni hyvin, muita miehiä ei ajatuksissani ollut kuin vain tämä yksi. Sitten kun muutimme yhteen kaikki muuttui. Tuntui kuin olisin vain joku piika, huolehdin kämpästä ja nalkutin kun mies ei tehnyt mitään minkään eteen. Viikonloppuisin piti olla aina miehen kaverit kylässä, koskaan ei voitu olla kaksin tai selvinpäin.
Alettiin seurustella suht nuorena, täysikäisyyden kynnyksellä ja nuorenahan sitä merkkaa toiset asiat enemmän ku toiset. suhteelta kaipaa nyt aivan eri asioita. oon miehelleni joskus sanonutkin että jos nyt tavattais niin ei varmasti ainakaan mun puolelta alettais seurustelemaan. Tuntuu että mitään ensihuumaakaan mulla ei meidän suhteen alussa ollu.. kaikki meni vaan omalla painollaan.
Mun mies on ihana, ei pettäis mua ikinä, luotan häneen mutta en itseeni.. Oonko mä vaan niin vaativa ihminen etten oo tyytyväinen mihinkään?
Me ollaan myös tosi erilaisia, ainakin mun mielestä. Mies taas sitä ei aina myönnä, hänen mielestä on myös hyvä juttu ettei olla samanlaisia. Mies tykkää juoda lähes joka viikonloppu ja itse tykkään juoda vähän silloin tällöin. Harrastuksiltani ja töiltäni minulla ei ole aikaa juhlimiseen. Eikä se kyllä haittaa yhtään. Itse myös urheilen paljon, mieheni taas ei. Meillä ei ole paljoa yhteistä tekemistä, aina kun haluaisin ulkoilemaan mieheni ehdottaa sisällä loikoilua. Pelkään että hänen elämäntyylinsä vetää minutkin mukaansa ja minusta tulee samalainen laiskimus. Olen ja miehenikin on vielä nuori joten olisi kiva nähdä ja tehdä asioita yhdessä. Ja mielestäni en kuitenkaan hamua kuuta taivaalta?
Olen hyvin helposti asioista stressaava ihminen, joten tällainen tilanne todella syö minua. Vanhempanikin huomauttavat usein että minusta näkee että kaikki ei ole hyvin vaikka mielestäni olen ihan "normaali".
Moni ystävä on minulle yrittänyt sanoa että jos vähänkin on sellaisia tuntemuksia että suhde ei toimi ja tunnu hyvältä niin silloin on parasta erota.
En tajua mikä tässä on niin vaikeaa. Tällainen jojoilu ei ole kummankaan mielenterveydelle hyväksi.. Tuntuu vain että jotain puuttuu..

auttakaa muakin. Mä olen seurustellut mun poikaystävän kanssa n. 3 vuotta. Asuttu yhdessä ollaan sen lähes pari vuotta.
Meillä on ollut suhteen alusta asti jos minkälaisia ongelmia. Omalta osalta paljon mustasukkaisuutta ja olen valehdellut hänelle. Osan valheista tietää mutta kaikkea ei tiedä.
Meillä on ollut paljon hyviä hetkiä mutta en vaan näe tulevaisuutta meidän suhteelle. Toisaalta koen, että pitää miettiä vielä kauan, koska ollaan oltu yhdessä niin kauan... mutta oon päivittäin miettiny monta kuukautta jos pitäis erota...
mua pelottaa erota koska mun poikaystävä on luopunu mun takia paljosta.(muuttanu toisesta maasta suomeen mun takia... nyt opiskelee täällä. yms. paljon muuta)ja tää asunto on mun nimissä ja pelottaa lähtee ja erota.. en tiiä mitä se keksis tehdä.. levittää musta jotain pahaa sanaa.. haukkua huoraks yms... ei varmaan vois puhua mitään ku suuttuis niin paljon, koska hän ei haluu erota siis ....

oon vähän vihjaillu ja sanonu et must tuntuu ettei tää toimi mut ei keskustelu etene mihinkään....

mä pelkään ja ahdistaa.. en voi tehdä mitään.. koen et mun kädet ja suu on solmittu.... :(((

Joo...eroaminen on tekoja, ei tunteita. Tunteet kypsyttää eroon, mutta lopulta pitää vaan ryhtyä toimeen.

Ei siinä mitään ihmeellistä ole, käytännön asioita. Suurin virhe on dramatisoida eroa. Se ei ole (välttämättä) lopullista eikä järisyttävää. Aina voi palata yhteen jos siltä tuntuu. Usemmiten menneeseen ei palata, mutta ei sitä erotessa tarvitse ajatella.

Tulenko eroamaan sun puolesta kun et itse pysty? Olen aika hyvä siinä

Olet siis päättänyt erota. Se on sinusta järkevää. Miksi? Mitä hyötyisit erosta? Et halua kertoa ongelmista, mutta uskot, että niille ei voisi mitään. Toki teillä voi olla nyt todella monimutkainen vyyhti suhteessanne, mutta jos ongelmia on voinut muodostua, niin aivan yhtä hyvin ne voivat lakata olemastakin jonain päivänä, ilman eroa.

Olisi kyllä erittäin hyvä, jos olisit maininnut ne seikat, mitkä mielestäsi tekevät parisuhteesta huonon. Olisin voinut ainakin ehkä sinua auttaa. Itse näkisin, että vaikka ongelmia joinain hetkinä olisikin paljon, on varmasti ollut joskus hyvääkin - joten valehtelisin, jos väittäisin ongelmien tekevän suhteesta yksinomaan huonon.

Jos nämä ongelmat, mitä ikinä ne nyt onkaan, ratkeaisivat, voisitko olla suhteessa? Mitä sinä odotat, että pitäisi tapahtua voidaksesi olla onnellinen?

Se, että ette pysty puhumaan, on sekin ehkä vähän liian kärjistettyä. Jollette ole mykkiä, varmasti pystytte kommunikoimaan. Eri asia on, tapahtuuko se kummallekin miellyttävällä tavalla. Kommunikaationne saattaa toki tällä hetkellä olla toisillenne epäsopivaa, mutta sitä voi kyllä kehittää - eli onko se nyt sinusta hyvä syy eroon? Eihän se vielä koko suhteesta tee huonoa, jos on kummallakin omanlaisensa tavat keskustella.

Syyttely on reaktio jollekin. Voisit ehkä yrittää viedä keskustelua syvemmille vesille kysymällä syytä sille, jos hän jotenkin hyökkää sinua vastaan, tai muuten vie keskustelua aiheesta. Todennäköisesti hän pelkää jotain. Menetystä, huonolta näyttämistä tai jotain. Sen te voisitte varmaan yhdessä pohtia. Ja sitäkin, että miksi sinä olet eropuheet aloittanut. Onko sekin reaktio jollekin?

Voi että, kun minä niin haluaisin auttaa teitä saamaan yhdessä paremman suhteen, kerta teillä on tunteitakin toisianne kohtaan. Eikö olisi sääli heittää se hyvä, mitä teillä on parhaimmillaan ollut, menemään vain sen uskomuksen tähden, että ette muka saisi suhdettanne enää paremmaksi. Olette kuitenkin oppimiskykyisiä, ettekö vain. Ja vaikka tuntuu, että selvittelyyn ei olisi voimia, niin eikö se kuitenkin myöhemmin kostautuisi ihanalla, positiivisella tavalla, jos vain pääsisitte tämän vaiheen läpi voittajina? Että sitten olisi se toinen siinä vierellä, johon voisi luottaa ja jonka kanssa uskoisi pääsevänsä ihan mistä vaan yli. :)

Täällä myös yksi epätoivoinen. Yhdessä oltu 2,5 vuotta ja asuttu saman katon alla vuosi.
Suhtessa ollut paljon hyviä hetkiä, mutta myös huonoja, jotka toistuvat säännöllisesti kuukauden välein.
Tunteet molemmilla on tai niin ainakin uskotellaan. Itse tosin olen miettinyt onko niitä ollenkaan kummallakaan vai onko se yksinjäämisen pelkoa.
Edelliset riidat saatu sovittua ja puhuttua ja nekin menee niin et toinen ryyppää päivän pari kotona ja lähtee sen jälkeen ryyppäämään muualle eikä ota yhteyttä. Joka ainoa kerta olen ollut se osapuoli kun on aloitteen tehnyt sovitteluun. Muutamia kertoja hän on viettänyt öitään ex-seksi kumppaneittensa luona.
Itse olen ollut lojaali ja uskollinen kertonut menemiseni ja tekemiseni hänelle, mut toinen menee omia menojaan. Viimeisin yhteenotto tuli, kun kävin työhaastattelussa. Hänen mielestään olen harrastanut siellä seksiä, koska meidän harrastaessa seksiä 2 päivää myöhemmin värkistäni vuosi hänen mielestään toisen spermaa. En ole koskaan toista pettänyt en ennen enkä nyt ja olen miettinyt onko syyttely toisen osapuolen pettämisen tulos.
Viimeisen ravintola reissun, joka tehtiin yhdessä hän hävisi yhtäkkiä eikä vastannut puhelimeen, kun tunti siitä myöhemmin ja ilmoitti olevansa kotona, kun tulin kotiin löysin hänet nukkumasta housut toisen jalan nilkassa. Nyt ryyppyputki jatkunut 5 päivää. Puhumaan hän ei kykene kun huutamalla ja silmiin on vaikea katsoa. Sovittiin suhteen alussa pettämisestä peli poikki kerrasta, koska sitä ei kumpikaan hyväksy.
Itselläni on itsetunto aika alhaalla enkä tiedä mitä tehdä. Kaikille kenen kanssa olen näistä riidoista pystynyt puhumaan niin neuvovat eroamaan, mutta keneltäkään en ole tukea saanut sen enempää.
Tunnen olevani kodinhoitaja enkä puoliso. Kaikki kotityöt sun muut arkiset askareet olen yksin hoitanut ja pyytänyt apua, mutta sekin on silloin minun pillin mukaan tanssimista.
Jos haluan hellyyttä, läheisyyttä, seksiä tjms. niin aina pitää pyytää mitään hänen puoleltaan ei tule pyytämättä. Olen kysynyt eiköhän halua noita asioita, ei hän välitä muista asioista niin paljoa kuin seksistä.
Hän ehdotti aikoinaan parisuhdeterapeuttiakin, jossa kävimme. Koska sieltä saisin kuulla hänen mielestä et kaikki vika on minussa, harmi vaan et se jäi kesken poikani sairauden takia ja seuraava aika olisi vasta syyskuussa.
Minut syyllistetään kokoajan milloin jaksamattomuudesta ja väsyneisyydestä ( hoidan poikaa 24/7 ja herään öisin monta kertaan tekemään tarpeelliset ja vaativat hoitotehtävät pojalle), en huomio häntä tarpeeksi, en tee suhteen eteen mitään vaan hän tekee kaiken ( tietokoneella pelaillen, sängyllä maaten ja juomalla), tunne on kuin kodinhoitajalla joka saa maksun luonnossa kun muistaa pyytää.
Olemme olleet yhdessä ekan kerran monia vuosia sitten jolloin erosimme ulkoisista tekijöistä.
Toinen viettänyt aika railakasta elämää sillä välin.
Luonteeltani olen arka, ujo, nykyään enemmän sisäänpäin kääntyvä vastaavasti toinen päin vastainen ja antaa kaikkien kuulla kun suuttuu minulle.
Mitä tehdä, alan olee aika loppu ja päätä särkee ja väsynyt kaikkiin syytöksiin.
Vai olenko tosiaan niin vittumainen ihminen kuin toinen antaa ymmärtää.

Takanani on ennestään pari 9 v:n suhdetta ja aina on syy ollut minussa toisen mielestä ja sama on nykyisessäkin suhteessa.

Täältähän löytyy kohtalotovereita. Meillä takana kohta 9 vuotta. Nyt olen miettinyt kans jo muutaman vuoden ajan onko tällä suhteella tulevaisuutta... Mies on kerran lyönyt minua ja joskus töninytkin. Tavaroiden heittelyä ja hajottamista on myös ollut. Kiristystä oli joskus muutamia vuosia sitten. Jatkuvaa haukkumista ja nöyryyttämistä tuntuu olevan vaan koko ajan enemmän ja enemmän. Miks silti on niin vaikee tehdä päätös suhteen lopettamisesta? Tai sen jatkamisesta. Puhumisesta ei tuu mitään, aina menee huutamiseks, syyttelyks ja ovien paiskomiseks. Mulla on ollut sellanen tunne jo jonkin aikaa etten voi olla oma itteni :( Ennen olin mielestäni hauska ja puhelias. Nyt en enää kumpaakaan... Tuntuu niin kamalan pahalta itsen ja toisen puolesta, koska ei kuitenkaan haluaisi ketään satuttaa. Nyt vaan pitäisi saada asioista puhuttua jollakin ilveellä. Oon oottanu sopivaa hetkeä, kun nyt pari päivää mies on vaan paiskonut taas ovia niin eipä siinä viitsi alkaa yrittää virittää keskustelua... josko tänään sitten.

-Miksi rakkaus ei voi riittää vaan siihen pitää ongelmia liittää? Sydän särkyy tässä pelissä, miks on niin vaikeeta poistua ja kiittää?- Mariska

Mulla on samanlaista ongelmaa. Tai olen "taas vaihteeksi" päättänyt pysyä lopullisesti miehestä erossa, jonka kans tuli tuhlattua 8 vuotta. Yhdessä on/off, 2 eri kertaa kihloissa, 2 eri kertaa asuttiin yhdessä..

Mutta ei niin ei. Mies saattaa tänään sanoa: "Rakastan sua yli kaiken, ollaan aina yhessä!" ja aloittaa sit heti seuraavana päivänä syystä tai toisesta muutaman vuorokauden mykkäkoulun. On muka kiirettä (toki, hällä on 2 työtä ja harrastejoukkueen joukkueenjohtajan hommat, sopimusten sitomisia ja harjoituksia jne jne), mutta minä olin joka kerta sijalla 100. Tai jotain sinne päin.

En siis ollutkaan tarpeeks rakas. Ja uskokaa pois, ite tunnen tehneeni jo kaiken minkä voin; puristanu viimesetkin rippeet ulos.. mutta hankalaahan tuo on, kun toinen ei tee samoin. Tai tekee, kun TARVITSEE minua. Välillä tuntunut, että tarviiko tuo muuhun kuin sekstailuun. No, joka tapauksessa.

Enää ei olla yhdessä. Toivon, että mun pääni myös pitää. Kokemuksesta voin sanoa, että viimestään huomenna - jos vanhat merkit paikkaansa pitää - mieheltä tulee tekstaria tyyliin "Ajattelen sinua, ikävä sinua" tvast. Ja koska MINÄ RAKASTAN, olen ollu joka kerta niin säälittävä, että olen antanut periksi.

NYT en voi enää antaa periksi. Eilisen keskustelun pohjalta mies ei olisi halunnut erota, tai no, miten sen kommentin ottaa. "Jos sinä olet sitä mieltä niin sitten .."

Huokaus. Harmittaa, että tuhlasin aikaa näin paljon.. ja omaa mielenterveyttäni. Tää oli vain pintaraapasu, mitä nyt kirjotin, ois tullu melkonen Puhdistus osa II jos olisin kaikesta maininnut..

Mutta ehkä mainitten myöhemmin. Jään seuraamaan tätä ketjua. Kokemuksista osa oli pelottavalla tavalla just kuin itelläni.

Nainen35v

Mulla myös hankaluuksia lähteä suhteesta.. kumppani ei ole valmis eroamaan ja pitää kiinni täysillä. Sanoo aina, " annetaan vielä mahdolisuus" tai " sun täytyy vaan yrittää lujemmin". Hän on todella hallitseva persoona, josta on vaikea irrottautua. Toisaalta hänessä on myös todella ihana puoli, josta en haluaisi luopua. Se lienee pohjimmainen syy, miksi kestää hankalat puolet ja yhteentörmäykset.
Yhdessä ollaan oltu pian 15 vuotta, joten sekin tietysti syynä. Kokoajan olen hidastellut etenemisessä.

Vaikeaa!

Itse haudoin eroa vuosia. Oli tosi paha olla, olin fyysisesti sairas ja minulla oli paha olo koko ajan. Tein ensin kaikkeni muuttaakseni parisuhteen paremmaksi. Olen lukenut jostain, että on parempi olla, jos voi katsoa itseään peilistä ja sanoa, että on ITSE ainakin tehnyt kaikkensa parisuhteen pelastamiseksi. Ilmoitin miehelleni kun aloin hakea asuntoa. Hän ei reagoinut asiaan mitenkään. Muutin pois lasten kanssa. Olemme asumuserossa. Minun on paljon parempi olla ja mitä enemmän aikaa kuluu, sitä vähemmän kaipaan miestäni. Tuntuu, että ainoat asiat mitä mieheni on oppinut tästä on: oppinut käyttämään tiskikonetta ja pesukonetta. Pitää varmaan itseään niin hyvänä ihmisenä, että ajattelee minun menettäneen tässä jotain :-). Avioero on edelleen hakematta. Erilleen muutto sovussa on paras ratkaisu jos on paha olla. Silloin voi rauhassa arvioida tilannetta ikäänkuin olematta siinä. Pystyt lähtemään kun olet VALMIS siihen. Minäkin pystyin, kolmen pienen lapsen kanssa.

Mun tilanne poikkeaa teistä muista siten, et mun suhde on päällisin puolin oikein hyvä. Mies on ihana, tekee kotitöitä ja pitää kuin kukkaa kämmenellä. Ja silti musta tuntuu, et haluaisin erota. Ollaan oltu yhdessä 5 vuotta. Ehkä se on vaan jotain piristystä elämään, mitä haluan. Tuntuu, että haluan vielä tapailla uusia ihmisiä ennen kuin vakiinnun lopullisesti. Mutta toisaalta taas tiedän, etten varmasti tule ikinä löytämään yhtä täydellistä miestä kuin nykyiseni. Mikä mussa on vikana, ku en vaan voi tyytyä tähän melkein täydelliseen suhteeseen? Luultavasti kadun loppuelämäni, jos nyt eroan, mutta silti tuntuu, etten jaksa nyt olla suhteessakaan. Onko muita samassa tilanteessa?

Se sattuu, mutta tee päätös miltä itsestäsi tuntuu. Vaikka rakastaa, joskus on pakko päästää irti. Toimi päätöksesi mukaan äläkä kadu. Selviät ja lopulta parempi olo, itseään ei kannata pettää. Aina se ei riitä, että rakastaa.

turhaa Akat eroatte :D Te olette hävinneet pelin :D Myyjä ehti jo ensin! Mä vinkkasin koko ajan täällä, * vink vink* pitäiskö tehdä asioille jotain ;) Soittttttttakaaaaaaa sille Kysykäääääää mitä hevihelvettiääääääääääää. Dumpatkaa jo insimiehenne johonkin syvälle ********* sinne :D Hellanduudeli teitä.

Ihan ensinnä jään kiinni noihin sanoihin "huono suhde" ja toiseksi " tekemisiin ja tekemättä jättämisiin" ja sitten tuolla kalskahti esiin " mitä toivon suhteen olevan".

Mikä on huono suhde, mitä sellaista siinä on, joka sen aiheuttaa?
Mitä ovat nuo tekemiset ja tekemättä jättämiset?
Mitä sitten toivot suhteelta?
Hauaisittko todellakin marionetin puolisokseksesi. Jota pyörität aivna oman tahtosi mukaan, sanelet kaikki, eikä hänellä saa olla minkänlaisia omia ajatuksia, tekoja , vaan kaiken haluat määrittää ja tietää.

Täydellistä suhdetta ei tule koskaan olemaan kenelläkään, aina on asioita, jotka eivät sovi toiselle. Tääsä tarvitaan sitä taitoa laittaa asiat paremmusjärjestykseen ja tehdä kompromisseja siitä, mitä vaaka näyttää. Joskus ne möykyt tuntuvat pudottavan sen vaaan kokonaan, eli niistä on kasvanut elefantteja siellä ihan omassa pääkopassasi, todellisuudessa ovat vain pieniä asioita. Et enää kaikkea sitä hyvää mitä teillä on sen möykyn takaa.

Kun pysyt joksikin aikaa pistämään asiat ihan hyllylle, etkä ota niitä jatkuvasti esiin, saattaa olla, että asia silloin hoituu aivan itsestään.

Kun tuolla vielä luin, että jokin asia palaa joka kuukausi pilaamaan elämän, eittämättä tulee mieleen, että sen aiheuttaa kukautiskierron vaihe, sillä on jokin lyhennekin, en muista nyt. Mutta tuo asia on hoidettavissa gynegologin kanssa, sinun tarvitsee kertoa, että elämä muuttuu liikaa ja aiheuttaa kitkaa tuossa vaiheessa ja saat oikeanlaiset ohjeet lääkket asiantilan parantamiseen.
Tuo on niin yleistä, että ei todellakaan kannata hävetä ottaa puheeksi, enemmin kannattaa hävetä että ei ota puheeksi ja antaa moisen asin rikkoa elämänänsä.

Minä ymmärrän hyvin tuon "rakastan- mutten rakasta" tunteen.
Olen ollut poikaystäväni kanssa nyt nelisen vuotta, ja siitä ajasta olen puolet miettinyt eroa.
Olen viime päivinä alkanut ymmärtää, että rakkauteni häneen ei ole ehkä niinkään romanttista, kuin platonista. Hän on kuin paras ystäväni. Hänestä luopuminen on kammottava ajatus, mutta hän ei ole kuitenkaan se, jonka haluan puolisokseni.

Tunteet ja järki voisivat toimia kyllä paremmin yhteen... :/

Yleensä eroon kasvetaan ja erotaan kun on siihen valmis. Sanovat.

Ensin kuitenkin minun mielestä pitäisi erotella miksi ei eroa vaikka on huonossa suhteessa.
Suurin syy mikä ei saa ihmistä eroamaan, on Mitä eron jälkeen?-pelko.
Tällä tarkoitetaan ettei poislähtevä tiedä eroa miettiessään, miten hän tulee pärjäämään yksin suhteen jälkeen.

Itselläni aika samanlainen suhde.. vaikeaa on kokoajan. Ollaan poikaystäväni kanssa seurusteltu/on/off siitä lähtien kun olin 13v. (nyt 20v.) Ei asuta yhdessä, koska ei siitä mitään tulisi.. Poikaystävälläni liikaa ongelmia (masennus, päihteet, peliriippuvuus, agressiivisuus, väkivaltaisuus, saamattomuus, koulu kesken yms.. näitä vaikka kuinka paljon. Itse käyn töissä ja olen valmistunut koulusta, kaikki elämän perusasiat kunnossa. Olen yrittänyt kaikin puolin puhua sekä saada häntä hakemaan apua itselleen. Mikään ei auta, ei yksinkertaisesti mikään. Kokee terapian ja kaikki mahdolliset apukeinot siten, että eivät ne mitään auta. Kukaan ei kuulemma ymmärrä. Olen neuvoton, en todellakaan tiedä mitä pitäisi tehdä.. erota vain? Mutta sekin on vaikeaa.. Olen niin epävarma ja kiinni huonossa suhteessa, etten kestä päivääkään erossa kun epämukavat tunteet sekoittavat pääni ja lopuksi kuvittelen jotain ihan omiani. Järki sanoo, että lähde.. mutta en vain uskalla. Pohjalla varmaan ajatus hänestä jonkun toisen kanssa, joka tekee minusta omistushaluisen. En väitä että olisin itse täydellinen tyttöystävä, mutta alan olemaan ihan loppu. Omien vanhempieni kanssa en ole missään tekemisissä, koska he eivät hyväksy tätä suhdetta. Ystävänikään eivät ymmärrä miksi edes olemme yhdessä. Joo, tiedän.. mietin sitä itsekin usein että tätäkö haluan elämältä ja enkö muka ansaitse parempaa.. On meillä hyviäkin hetkiä paljon, mutta en vain tiedä miten voisin saada hänet lopettamaan päihteiden käytön.. kun se halu lopettaa täytyy tulla omasta tahdosta. Olemme eronneet niin monta kertaa ja molemmilla ollu uudet suhteet välissä ja aina palattu yhteen, pitkän ajankin jälkeen, että en tiedä onko kyse enemmänkin tottumuksesta ja siitä ns. ensimmäisestä rakkaudesta kun on niin vaikeaa päästää irti.

Lueskelin näitä viestejä täältä ja huomasin paljon samankaltaista ongelmaa itselläni. En ole seurustellut kuin vasta vuoden ja naisystäväni muutti luokseni jo 5kk jälkeen, meillä alkoi melkein heti muuton jälkeen ilmestymään isompia riitoja ja huomasin ettemme todellakaan kuulu yhteen. Hänelle jäi oma asunto vielä muutamaksi kuukaudeksi ja koitin sanoa hänelle että olisi kuitenkin parempi asua erillään kun meillä siihen oli mahdollisuus, mutta hän ei kuuleviin korviin ottanut. Hän myi huonekalunsa pilkka hinnalla kiirellä pois vaikka olisi voinut vanhemmilleen viedä varastoon joten en edes enään kehdannut ehdottaa eroamista koska hänellä ei ollut enään edes huonekalujaan. Meillä on edelleen asiat omasta mielestäni yhtä huonosti enkä edes usko rakastavani häntä ja ajattelin eroa taas mutta hän ilmoittaa kuinka juuri joutui katkaisemaan nettiyhteytensä vanhasta asunnostaan ja maksamaan siitä 500€ koska oli määräaikainen. Taas sama tilanne haluaisin erota mutta omatunto ei anna periksi tässä tilanteessa. Hän asuu minun omistamassa asunnossa joten en voi itse lähteä kälppimään. Mitä minun pitäisi tehdä tässä tilanteessa? Niin ja sanotaan vielä tämä että kun olemme keskustelleet asiasta niin hän ehdottaa minulle parisuhdeterapiaa mutta itse en näe sitä ratkaisuksi koska suhteemme on kuitenkin vielä melko nuori joten en usko että sekään auttaa. olemme vain eri planeetoilta eikä sitä terapia muuta.

http://www.youtube.com/watch?v=i98zFFcQkyA

Ollaan oltu 8 vuotta yhdessä ja nyt itsestäni tuntuu siltä, että tämä suhde on tullut tiensä päähän. Muutamaan kertaan ollaan asiasta jo keskusteltu, mutta mies pitää niin tiukasti kiinni, haluaa jatkaa ja yrittää uudelleen ja uudelleen.. En tunne häntä kohtaan enää romanttisessa mielessä rakkautta, tietty välitän hänestä edelleen mutta ehkä se on enemmän "kaverirakkautta".

Tiedän olevani liian kiltti, en uskalla sanoa suoria sanoja vaikka satutan asiaa pitkittämällä vain itseäni ja toista. Tuntuu niin hankalalta kun joudumme asumaan saman katon alla siihen asti kunnes saisin oman asunnon. Ei ole mahdollisuutta mennä kenenkään kaverin tai sukulaisen luo siksi aikaa..:/

http://www.iltasanomat.fi/seksi-parisuhde/art-1288646667494.html

Ihan aluks pitää puhuu! se on avain kaikeen mitä ikinä seuraakaan. pitää rohjeta ottaa kaikki arat ja vaikeatkin asiat esille, sellaisena kun ne on. Se että kommunikaatio ei toimi, ei edistä tai suojaa mitään. se vaan tekee pahaa. ota tavotteeks jutella vaikka tänään jos on aikaa ellet oo jo tehny niin. katso miten asiat lähtee etenemään.

Mullakin on samantyylinen tilanne kuin monella täällä. Piti lukea koko ketju. Ollaan oltu 7 vuotta yhdessä. Mies on minua jonkin verran vanhempi ja hänellä on ollut "aikaisempaa elämää", minulla ei juurikaan. Olen ollut epävarma suhteestamme jo varmaan vuosia. Erosta ollaan jonkin verran puhuttu, useastikin, mutta minä taidan olla enemmän sen kannalla kuin hän. Jos alan vielä kerran asiasta puhumaan niin sen täytyy olla viimeinen, tai se ei olisi enää reilua häntä kohtaan. Minua ahdistaa nykyään aivan tasaisin väliajoin. Ihastun myös välillä joihinkin ihmisiin esim baarissa jutellessa, ja sen jälkeen olen hyvin ahdistunut. On aivan sietämätöntä, kun en voi tehdä asialle mitään. Haluaisin maistaa itsenäistä elämää ilman rajoituksia, miettiä mitä itse haluan elämältä. Mulla on joku ikäkriisikin, tuntuu että elämä loppuu kesken (oon 25, eli en kovin vanha oikeasti :D). Miehessäni ei ole varsinaisesti mitään vikaa. Tai no, minä hoidan kodin ja muun pääasiassa ja hän on vähän laiska, mutta ei muuta. Hän on kohtelias, ystävällinen, turvallinen. Mutta minusta alkaa tuntua että olemme yhdessä tottumuksesta. Tuntuu myös, että tuhlaan oman aikani lisäksi hänen aikaa. Minusta tuntuu että minä kohtelen häntä jo huonosti ja olen epäreilu, myrkkyihminen. Onko oikein jos voi tuosta vaan ihastua tuntemattomaan ja haaveilee siitä viikkoja? En tiedä, uskallanko lähteä. Ja pelottaa, että katuisin. Ja että se olis elämäni virhe. Hän menisi pian jonkun kanssa naimisiin ja saisi lapsia, minä jäisin ikuisesti yksin ja vanhaksi piiaksi. Hän on kosinutkin minua, jo vuosi sitten, mutta olin silloin niin epävarma etten myöntynyt. Sekin vaivaa, että minulla ei edelleenkään ole sen varmempi olo.. En kyllä tiiä miksi tämän tänne kirjotin, mutta tulipahan purkauduttua.

Itse olen tässä miettinyt että kuinka kauan pitää olla suhteessa epävarma että voi olla varma eron kannattavuudesta? Alan olla aika varma etten voi olla onnellinen hänen kanssaan ikuisuudenkaan päästä.. Mutta on tämä niin vaikeaa.

jos suhde ahdistaa, eikö se ole jo iso merkki siitä mitä pitää tehdä? ekaksi tietysti mietintä onko se ahdistuksen syy juuri se suhde vai jokin toinen asia elämäsä ja jos se on se suhde - ei kannattaisi kauan mietiskellä.

Lyhyessä TODISTUS voi olla suurta apua sinulle tai naapurista. Hyvä ja ota aikaa ja lukea ....


En ole koskaan uskonut internet oikeinkirjoituksen pyörät tai spiritisti kunnes tapasin tohtori Solo viisas. Itse aion jatkossakin antaa kiitokseni ja lausua todistukseni koko maailmalle. Nimeni on Adina Gilbert, älä tuomitse minua, mutta olen vain yrittänyt jakaa hyvää työtä tohtori Solo Wise on tehnyt minulle. Olen todella kiitollinen hänelle, koska olin melkein hulluksi, kun mieheni jätti minut ja lapset ilman syytä. Käytämme elää onnellisina kunnes hänen asenteensa meitä kohtaan alkaa vaihtua. Pyysin häntä kertomaan minulle, mitä on tapahtunut ja syy hänen äkillinen muutos, mutta hän pitää sanoa mitään ja hän aina kertoo minulle, että kaikki oli kunnossa. Mutta tämä asenne mieheni jatkui ja se satutti lapseni ja minä. Olin niin hämmentynyt ja en ole koskaan tiennyt, mitä tehdä. Eräänä päivänä hän jätti talon ja ei koskaan tullut takaisin. Ohh tämä oli huonompi ja olen melkein sekosi. Sain monta loitsu pyörät internetistä, mutta kaikki he voisivat tehdä oli ottaa rahani ilman tulosta. Tulin kyllästynyt ja tuntui tappaa itseni, mutta jouduin STY elossa vuoksi lapsemme.
Yksi viikonloppu olin menossa läpi internetin olen nähnyt erilaisia ​​todistuksia, miten tietty mies auttoi eri ihmisille. Minua pelotti antaa hänelle oikeudenkäynnin takia menneisyydestäni kokemusta näistä ns loitsu pyörät. Mutta tämä viimeinen kerta, kun olen päättänyt antaa tämän miehen oikeudenkäynti hänen Sähköposti: [email protected] Ohhh ja se kesti vain 72 tuntia, 3 päivää tämän suuren miehen tohtori Solo viisasta saada mieheni takaisin. Hän kertoi minulle, että mieheni oli lumoissa toisen naisen, mutta hän pystyi auttamaan minua rikkomaan oikeinkirjoituksen ja toi mieheni takaisin taloon. Ohh voit kuvitella ilon ja onnen minussa, siksi aion jatkossakin puhua hyviä töitä tämän suuren miehen. Ja tämä ei koskaan ottanut rahaa minulta hyväksyn vähän rahaa jostain, jotka hän vaati minun täytyy olla se, joka antaa rahaa, niin että hänen uhrinsa voisi työskennellä minulle. Nyt mieheni rakastaa minua enemmän kuin koskaan ennen ja sain edistänyt minun työpaikalla. Kaikki on vain menee hyvin ja sopii perheelleni.
En koskaan lakkaa jakamalla tämä hyvä uutinen, koska se voi olla sinulle hyötyä tai henkilön lähellä sinua. Tohtori Solo Wise on Jumala lähettänyt. Hän kertoi minulle, hän voi ratkaista mitä tahansa ongelmia, kuten:

(1) Jos haluat ex takaisin.
(2) jos sinulla on aina pahoja unia.
(3) Haluat edistää omassa toimistossa.
(4) Haluat naiset / miehet juosta jälkeen.
(5) Jos haluat lapsen.
(6) Haluat olla rikas.
(7) Haluat pitää miehesi / vaimo on
sinun ikuisesti.
(8) Jos tarvitset taloudellista tukea.
(9) Herbal hoito
(10) Jos et pysty tyydyttämään vaimosi
sukupuoli halu takia
alhaiseen erektio.
(11) jos kuukautiset tahdo tulla
ulos päivä se
Oletetaan tai virtoja.
(12) jos kieltäytyi maksetaan, ihmiset koska te ?.
(13) ratkaista maakysymyksen ja saada se takaisin.
(14) Onko perheesi Denny teitä
eikö?
(15) haluavat ihmiset tottelemaan sanoja ja teen
haluavat.
(16) Onko teillä alhainen siittiöiden määrä?
(17) huono lucks
(18) HIV CURE-
Anna tämä suuri mies kokeiluversio tänään ja voit olla iloinen teit. [email protected]

TODISTUKSENI

Kiitos artikkeli! Se koskettaa syvästi sydäntäni, koska olen viime aikoina käynyt läpi jotain vastaavaa asiassa. Nimeni on Anna Anderson Iso-Britannia, en koskaan usko rakkauteen loitsuja kunnes koen tohtori Samuel Oduduwa temppeliin, ja kun hän heittää rakkauden loitsu minua, minun Ex aviomies, joka jätti minut ja 2 lapsemme on 3 vuotta kutsui minut anteeksi kipu, että hän on aiheuttanut minulle ja tähän päivään asti elämme onnellinen perhe, jos tarvitset oikea paikka ratkaista ongelmasi i neuvoja voit ottaa yhteyttä DR ODUDUWA SAMUEL on oikea valinta. Hän on hieno mies, joka on loitsuja vuosien kokemuksella, ja hänen loitsu on ehdottomasti haittaa ilmaiseksi. hän loitsuja eri tarkoituksiin, kuten:

(1) Jos haluat ex takaisin.
(2) jos sinulla on aina pahoja unia.
(3) Haluat edistää omassa toimistossa.
(4) Haluat naiset / miehet juosta jälkeen.
(5) Jos haluat lapsen.
(6) [Haluat olla rikas.
(7) Et halua sitoa miehesi / vaimo olla sinun ikuisesti.
(8) Jos tarvitset taloudellista tukea.
(9) Herbal hoito

Ota hänet tänään: [email protected]

Ystävällisin terveisin,
Anna Anderson.
[email protected]

Ero on yllättävän vaikea asia, onko se vain ripustautumista vai muuta pelkoa miksi sitä ei tule tehtyä. Tuskin rakkaudesta on enää kysymys kun toinen on pettänyt lähes joka asiassa. Viimeinen niitti on täysin avoin suhde kaveriin, jonka kanssa viettää useamman päivän kerralla yöpyen hänen luona vannoen, että se on vain kaverillista vaikka tiedän todellisuuden. Lisäksi nämä kaksi päättävät kuinka me vietämme aikaa, lomailemme. Olen kolmas pyörä omassa avioliitossa. Kuinka vaikeaa on vannoa puhelimessa rakkautta kun tietää toisen olevan vieraissa vällyissä samaan aikaan? Se tuska turruttaa ja tuntuu pahalta. Normaali toiminta olisi heittää tämmöinen puoliso tavaroineen välittömästi pihalle, mutta en pysty. Toivon muutosta, mutta ei sitä ole tullut koskaan, vaan alusta saakka olen elänyt valheiden verkossa ja olen kiinni. Tuntuu, että tarvitsen apua pakkaamiseen ja lähtemiseen, minun pitäisi vain lähteä, kävellä ulos eikä tulla koskaan takaisin.

Mitä alkuperäiselle kirjoittajalle ja näille muille tänä päivänä kuuluu?
Itse olen suunnitellut eroa nyt noin puoli vuotta, asunto on etsitty ja olen ottanut eron käytännön asioista selvää. Nyt ei ole enää muuta kuin sen kertominen puolisolle. Mitenkä tämä on niin vaikeaa? Puolison reaktioita en osaa edes arvata, onko hän esim agrrssiivinen. Niin huonosti hänet tunnen yli 20 vuoden yhdessäolon jälkeen. Mitään muuta ratkaisua en näe mahdolliseksi ja ero pitäisi tehdä nyt. Emme keskustele mistään, emme sovi riitoja, olemme välivuoden päässä toisistamme. Jos yritän puhua eilisestä riidasta, mies alkaa huutaa siihen päälle tai yoisella tuulella ollessaan vaikka laulaa kovaäänisesti puheeni päälle. Me olemme kuin kämppiksiä, huonoja sellaisia , asummekin käytännössä eri huoneissa. Mies on kuitenki jotenkin kovin riippuvainen minusta, kontrollifriikki ja parasta olisi kun me oltaisiin sina kotona kaksistaan, ei kavereiden tai sukulaisten tapaamisia, eikä mun tarvisi käydä töissäkään, rahaa silti pitäisi saada jostain. Nyt pitäisi vaan irrottautua ja lähteä.

Tuntuu että olisi reilua sanoa asia kasvokkain. Suunnittelin kyllä että pakkaan valmiiksi tärkeimmät asiat, kerron ja kävelen samantien autoon ja lähden. Hän ei ole koskaan uhkaillut minua, tavaroita on hajottanut joskus. Varmasti kyllä vihaa ja halveksuu minua tämän jälkeen, niinkuin kaikkia muitakin ihmisiä pienten tekosten jälkeen, mikä ei ole hänen mieleen. Raskasta on tämä päätösten teko yksin, vaikka on minulla hyviä ystäviä kyllä tukena tässä. Koska mieheni vihaa ja halveksuu juuri näitä ystäviäni, en haluaisi heitä ottaa itse erotapahtumaan mukaan, sd vaan pahentaisi asioita.

Erosin puolisen vuotta sitten tosin vain avoliitto ja koen että ratkaisu oli oikea vaikkakin vaikea. Käytimme apuna parisuhdeammattilaisia koska olimme epävarmoja. Seurakunnilta saa yleensä maksutonta perhe/parisuhdeneuvontaa muutamia kertoja ja jotkut on saaneet parisuhde viikonloppujen, leirien tai kurssien avulla vielä korjattua suhteen. Koin eroseminaarin hyödylliseksi eron jälkeen siitä sain vertaistukea ja palikoita elämään eteenpäin. Eroseminaarissa oli erilaisissa tilanteissa olevia, osa vasta harkitsi eroa, osa oli hiljan eronneita ja joillakin oli erosta kulunut pidemmän aikaa.

Mistä löydän tälläisen eroseminaarin? Miestäni en sinne varmasti saa tä enää haluaisikaan, mutta josko itse menisin.

Olen ollut nykyisessä suhteessa 16 vuotiaasta asti ja oon jo pitempään miettinyt eroa. Asiasta ollaan miehen kanssa keskusteltu monta kuukautta sitten minun aloitteestani. Päätettiin että yritetään vielä. Välillä meni paremmin ja tosi hyvinkin mutta taas olen miettinyt haluanko elämältäni tätä. Haluanko olla loppuelämän tässä suhteessa. Tuntuu että suhde ei etene mihinkään ja elämä jummaa paikallaan. Haluan vielä kokea elämässä paljon ja tehdä asioita joita tämän miehen kanssa ei ole mahdollista. Minua kaduttaisi varmasti myöhemmin jos olisin tuhlannut aikaa tähän väärään mieheen mutta asiasta puhuminen on vaikeaa kun on jo kerennyt rakentaa yhteistä elämää ja kotia.

Mieheni haukkuu huoraksi , kaikilla mahdollisilla sanoilla . En kestä häntä. En voi myöskään erota hänestä sillä menimme naimisiin pari kk sitten. Emme pitäneet häitä emmekä myöskään mitään muuta ku perheen kesken , en saanut edes kukkia! Tultuaan kotiin hän keräsi kamat ja lähti salille . Samana päivänä kun menimme naimisiin .. Hän myös pahoinpitelee minua ja haukkuu kaikilla mahdollisilla sanoilla , huora , koira , olen kanssasi vain koska pakotit minut naimisiin en halua sinua , ei kiinosta vaikka kuolet.
Olen tottunut tähen ja ennen itkin nykyään vai itken koska tiedän asuvani helvetissä. Olen aina halunnut lapsia ja tämä olisi ehkä ainut asia mitä haluan . Hän kertoo kuinka ei halua lapsia kanssani ja ei aijo todellakaan tehdä niitä . Hän myös puhuu rikkaista EX. Vihaan häntä vain enemmäb ja enemmäb

Hän aina yrittää myöhemmin halaila ja pussaila. Välillä annan olla koska en vain jaksa mutta kaikki tämä tuntuu feikiltä . Mikään ei ole todellista.
Tottakai kaikki luulee että olemme iloisia erittäin iloinen pari ... Paskan marjat vihaan häntä ja hän myöski mua .. Vaikka sanoo toisin

Eihän ihmistä ketä rakastaa pysty satuttaa joka päivä enemmän ja enemmän?

Itse en vastaa takaisin haukkuihib , mutta tämä mies on niin paha minua kohtaan mitä teen ? Välillä mietin itseni tappamista , ja melkeen joka yö toivon että huomista en nää.

Olen masentunut enkä syö enään mitään, vaikka ole jo valmiiksi alipainoinen


Koska nykyään puhu hänelle sillä tyyliin että emme elä yhdessä kauan hän huolestuu ja alkaa hokemaan kun saamme lapsia ja vastaan jos me ikinä saadaan :)

Vanha ketju mutta tutunkuuloisia asioita. Ollaan.oltu kolme vuotta yhdessä. Seksi on lakannut kiinnostamasta jo kauan sitten, kolme kk sitten tu nustin että sitä tein vain hänen mieliksi. Voiko olla että toisen energia on myös todella rassaavaa? Tuntuu että toinen elää mun kautta ja en pysty relaamaan kotona. tässä on nyt monta asiaa mutta tulis pitkä teksti. Ei ole energiaa kirjoittaa. Nyt menossa ehkä ystäväni luo viikoksi ottamaan taukoa. Pirun pahaltahan tämä tuntuu kun joka kotiin tullessa toisella punaiset silmät. Hän ei haluaisi erota. Yritän jaksaa erota ajatuksella ett nyt pitäis ajatella itseä. Olen liian empaattinen ja ajattelen aina muiden tunteita ennen omiani.

Mitä tarvitaan koko maailma tietää, että suuri ja voimakas profeetta nimeltään dr ratkaisu, hän on auttanut monia ihmisiä koko maailmassa monet ihmiset tulivat eri maista nähdä hänet ratkaisuja, kuten minulle, joka sijaitsee Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska olen sairaus (HIV) i kulkenut Britanniasta Afrikassa nähdä hänet parannuskeinoa ja se ei ota hänelle pilke silmä parantua löin pystyi tarjoamaan kaikki vaatimukset tarvitaan parannuskeinoa, ja olen nyt onnellinen, että olen nyt 1 tänä vuonna, ja miten jota en tavannut tätä dr todistuksen pääoman olisin ollut syvän ja liittyi esivanhempieni tänään ... .thanks dr ratkaisu hänen parannuskeinoa ja armotekonsa hän näyttää minulle ... sähköpostitse profeetta, dr ratkaisu, [email protected] hänen verkkosivuilla on http://drsolution.webs.com/

Mitä tarvitaan koko maailma tietää, että suuri ja voimakas profeetta nimeltään dr ratkaisu, hän on auttanut monia ihmisiä koko maailmassa monet ihmiset tulivat eri maista nähdä hänet ratkaisuja, kuten minulle, joka sijaitsee Yhdistyneessä kuningaskunnassa, koska olen sairaus (HIV) i kulkenut Britanniasta Afrikassa nähdä hänet parannuskeinoa ja se ei ota hänelle pilke silmä parantua löin pystyi tarjoamaan kaikki vaatimukset tarvitaan parannuskeinoa, ja olen nyt onnellinen, että olen nyt 1 tänä vuonna, ja miten jota en tavannut tätä dr todistuksen pääoman olisin ollut syvän ja liittyi esivanhempieni tänään ... .thanks dr ratkaisu hänen parannuskeinoa ja armotekonsa hän näyttää minulle ... sähköpostitse profeetta, dr ratkaisu, [email protected] hänen verkkosivuilla on http://drsolution.webs.com/

Nämä ovat asioita,
1. HERPES
2. lassakuume
3. Tippuri
4. HIV / AIDS
5. LOW Siittiöiden
6. vaihdevuodet TAUTI
7. EPILEPSIA
8. aseptiikan
9.love oikeinkirjoituksen
10. munuainen parannuskeino
11.general oikeinkirjoituksen

Itse olin myös 14v liitossa mikä oli jo aikoja loppunut.Hommasin vuokra asunnon vein tavaroitani sinne kun kaikki oli valmista niin ilmoitin et nyt muutan pois- En kertonut osoitettani hän soitteli ja laitteli viestejä joten puhelimeni oli äänettömällä.Se on vaan sitä kun on tottunut toiseen ja pelkää tulevaisuutta yksinäisyyttä huomasin et tajusin ettei oikeasta rakkaudesta ollut enää ollut kyse pitkään aikaan.Hain ero paperin täytin ja vein sen joten hänelle meni tieto siitä että olen eron laittanut vireille.Muutama kk:si meni kun viestejä tuli ja soittoja mutta en vastannut. Sitten tapasimme kaupungilla kävimme kahvilla hän kertoi et on löytänyt uuden naisen ja et oli jo yhdessä ollessamme tapaillut häntä.No sovimme osituksesta ja veimme eron loppuun.Minä olen onnellinen vailla mitään huolia.Hänen suhde kariutui ehkä jännitys puuttui kun sai vapaasti olla yhdessä kuulin jälkeen päin et oli käry käynyt kun oli pettänyt tätä uutta kumppania.Joten tässä syy miehet pitää kulissia yllä ja pettävät(toki sitä tekee jotkut naisetkin) mut sitten kun se aviopuoliso lähtee jäävät loppujen lopuksi yksin.Minullakin olisi ottajia mut olen huomannut et miehet ei halua sitoutua yhteen kumppaniin vaan ovat valmiita joka naisen mukaan lähtemään jos tilaisuus tulee.Siksi sanonkin et huonoa miestä en huoli olen mieluimmin yksin kun tuhlaan aikaani pelimiehiin

Jotku ihmiset on sellaisia että eivät kestä sitä yksin oloa yhtään ja siksi roikkuvat ihan paskoissakin parisuhteissa ikuisesti. Tuollaisilla ihmisillä pitää ihan aina olla joku, koska muuten ahdistuvat ja kokevat että heidät on hylätty yksin tähän mailmaan. Juuri tuollaisilla ihmisillä onnistuu eroaminen parhaiten, jos tiedossa on joku uusi kumppani heti. Useinmiten suhteet menevät jo päällekäin, ennenkuin erotaan siitä edellisestä parisuhteesta.

Eräs tuntemani juoppopariskunta on juuri tuollainen väkipakolla yhdessäoleva tapaus. Miehellä on pitänyt noin 13 vuotiaasta asti olla ihan jatkuvasti joku ihan sama kuka, kunhan vaan joku on. Jos tuli hetkenkin tauko siihen, että ei ketään naista ollut sillä raukalla, niin hän masentui välittömästi, poltti ketjussa tupakkaa ja tuijotteli apeana surkean yksiönsä ikkunasta vaan pihalle. Säälittävä tapaus. Pariskunnan juoppoakka potee eräänlaista sairaaloista hoivaviettiä, jota sitten saa mielinmäärin toteuttaa juoppomieheensä. Se akka on nyt kohta 25 vuotta hoivannut ja komentanut sitä juoppomiestään ja tavallaan se on ollut ihan hyväkin juttu, koska ilman sitä sen jätkän olis viina täysin vienyt. Sen akkan vapaa-aika koostuu juomalasi kädessä kotona touhottamisesta, ukkonsa/ lastensa/ koiransa jatkuvasta komentamisesta jne. Jatkuvasti pitää jossakin tason päällä olla joku lasi/ tölkki, josta naukkailaan aina ohimennen. Vieraiten aikana esitetään leppoista ja jopa hyväntuulista ihmistä, mutta se on vaan kulissia ja akan karjuminen kuuluu usein rappukäytävään/kadulle asti. Iltaisin se akka sammuu lasi kädessä johonkin sohvalleen ja pieree siinä, vaikka vieraita on paikalla. Hyi saatana. Siten ne vitun juopot kinastelee ja riitelee sekä selvinpäin, että kännissä ihan aina. Juuri sellaista typerää kinaa aina, jota on helvetin rasittava ulkopuolisena siinä vieressä kuunnella. Jos ovat erikseen joskus esim. baarissa, niin molemmat säätävät jonkin verran muiden kanssa. Se puliukolta näyttävä jätkä nyt ei enää nykyään ketään naista juuri saa, mutta yritys on monesti kova. Se juoppoakka taas heiluttaa persettään ukon frendeille baarissa ja tapaa joskus tulla vasta aamulla kotiin reissuiltaan sukkahousut riekaleina nilkoissa. Molemmat haukkuu toisiaan takanapäin muille ihmisille jne. jne.
Ainoa mikä heitä oikeasti yhdistää on se vitun typerä juoppoelämä, josta molemmat tykkää.

Heh, tuo kuvaus juoppopariskunnasta osuu todella hyvin minun tuntemaani pariskuntaan :D
Taitaa olla kyseessä samat tapaukset..

IHANA:

Wooow, minä olen Gloria Meyers, haluan jakaa elämäni tarinan maailman kanssa siitä, miten sain mieheni, ennen kaikkea sain onnellani takaisin, tarkoitin yhden dr. Ogundeleen ilmoitusta internetissä siitä, miten hän auttaa naista saan poikaystäväni takaisin, joten minun täytyy ottaa yhteyttä häneen auttamaan minua palauttamaan avioliittoni, aviomies jätti minut viiden vuoden avioliitolle, koska hänen perheensä ja ystävänsä eivät pidä minusta ja he pyytävät häntä saamaan toisen naisen, mutta kun minä ota tohtori Ogundele apua, hän kertoi rentoudakseen, että hän auttaa minua, tohtori Ogundele toi mieheni, joka jätti minut 5 vuodeksi vain 24 tuntia. Tämä on voimakas loitsu, jota en ole koskaan nähnyt elämässäni sellaista, hän toi takaisin mieheni minulle vain 24 tunnissa ja kertoi minulle, että minulla on oma lapsi, tänään minulla on 1-vuotias vauva, tämä mies on hieno, jos joku tarvitsee apua ja haluaa ottaa sinuun yhteyttä, sinä voi tavoittaa hänet seuraavalla osoitteella: Sähköposti: [email protected], Viber-numero: 27638836445. Whats-app Numero: 2349065101630.

Ei ole helppoa lähteä eri teille kun asuu yhdessä, me asumme yhdessä ja harkitsen vakavasti samaa vaikka mies eli avokumppani ei halua erota. Täytyy vaan kerätä voimia ja miettiä mikä tässä elämässä on tärkeintä ja kannattaako roikkua huonossa suhteessa loputtomiin. Eli tsemppiä sinulle , ja tässä suunnittelen vakavasti samaa ja toivottavasti kaikki toteutuu kuin olen suunnitellut

Miten voi erota, kun ei ole työpaikkaa, vammainen lapsi ja mies on ainoastaan kiinnostunut edellisen elämänsä aikuisista lapsista. Hän sponsaa kymmenillä tuhansilla euroilla lapsiaan, minä ja vammainen lapseni saamme ostaa Tokmannilta vaatteet, mitään ylimääräistä ei tipu. Aivan kamalaa. Tapanko itseni vai mitä teen? Inhoan miestä ylikaiken, välinpitämätön, mykkä, istuu kaiken valveillaoloaikansa netissä. Seksiä ei kymmeneen vuoteen ja silloin kun sitä oli, se oli erittäin yksipuolista.

Ja mikä pitää minut kiinni miehessä joka juo joka päivä, on tunne-elämältään vajaavainen (ei osaa kertoa tunteistaan itse), ei muutenkaan kynän terävin kärki (vaikka en ole sitä itsekään), ei huomioi minua tarpeeksi, hellyys loppunut ja se alkuajan kiinnostus toista kohtaan on poissa. Hän itse on poissa henkisesti. Hän on nyt työtön ja omissa ajatuksissaan. Minä olen aina auttanut häntä ja nytkin siivosin hänelle..vastaus oli: "en ole pyytänyt".
Me asumme omissa asunnoissamme.
Hän kait on vähän reppana tmv. koska joku ihme saa minut pysymään hänen rinnallaan. Hän ei anna minulle yhtään mitään vaikka itse annan paljonkin, ostelen kaikenlaista jne. Näistä asioista ei pysty puhumaan.
Mutta nykyisin nautin oikeastaan olla itsekseni mutta joku ihme kuitenkin pistää miettimään mitä hänelle kuuluu jne.
Haluan häntä myös seksuaalisesti mutta hänen halunsa eivät kohtaa tässä asiassa. Miksi voin haluta miestä joka ei pidä edes hammas hygieniastansa huolta? EN siis tajua!!

Voisit nyt vaikka myöntää että "paha olo" josta puhut on vihaa jota lietsot itsellesi kumppaniasi vastaan, syntilistan täyttelyä.

Veikkaisin että kumppanisi on ihan tavallinen ihminen kuten me kaikki olemme, sinulle on vaikea myöntää itsellesi että

a) sinä et halua olla suhteessa oikeasti, hänen kanssaan vaikka vikaa ei oikeasti ole. Et vain halua - ja tämä tarkoittaa että pakoilet vastuutasi ja sitä että sinun pitäisi ottaa vastuuta ja negatiivisessa mielessä olla vain se kusipää.

b) Edellisestä johtuen - rakennat jatkuvasti tilanteita joissa voit pettyä jotta saat "vikalistasan" lisää sisältöä. Tarvitset sitä vitun vikalistaa koska se on se millä "oikeutat" lähtösi kunhan lista on täynnä.

Se miksi lähtö on niin vaikeaa on koska oikeasti ei ole syytä, järkevä ja tunteva puoli sinussa sotii tätä vastaan ja ymmärtää sen prosessin mitä käyt läpi ja näkee sen moraalittomana. Siksi et pysty mihinkään, sinä olet konfliktissa. Sisäisessä konfliktissa.

Todennäköisesti kumppanisi oireilu johtuu siitä että olet kieltänyt häneltä sinut, sinut itsesi. Hänet on jätetty yksin ja hän yrittää omalla tahollaan ymmärtää ja toimia tilanteessa, hakea reittiä luoksesi - ja samalla valmistautua siihen mitä voi olla luvassa. Hän ei ole idiootti, ei pohjimmiltaan - vaan ihminen.

Ukaasini on se että jos nyt kehität tästä toimintatavan suhteessa niin tulet todennäköisesti käyttämään samaa metodiikkaa uusia kumppaneitasi vastaan; tämä on se parisuhdemalli jonka SINÄ teet todeksi. Ja se on aivan perseestä.

Pakkaa kamasi ja katoa - tai ole brutaalin rehellinen ja kohtaa kumppanisi. Mutta lopeta tuo vitun venkoilu ja itse... säälinen? ... paskassamässäily.

Jos te kotkottavat kanat ette näe sitä että tämä viestiketju on vain keskinäistä komppaamistanne varten, sitä että voitte kaikua keskenään pelkkää "naisen näkemystä" asiasta niin olette väärässä. Tämä on vapaa keskustelualue ja minä tuon miehisen näkemyksen asiaan.

Te paskotte omaa ja miehen elämää ja parisuhdettanne. Se on fakta. Teillä on puukko selän takana ja odotatte vain syytä huitoa sillä kaiken paskaksi.

Onko teissä sielua myöntämään että asia on näin? Häh? Te täällä kirjoitatte yksisilmäisen näkemyksenne asiasta ja elättelette sitä totuutena. Se mitä teette EI OLE PARISUHTEEN MUKAISTA. Te kaiutte omaa pettymystänne ja oman käytöksenne ja valintojenne seurauksia. Syy miksi ette lähde on se että miehessä ei ole mitään erikoista vikaa, toinen osa teistä tuntee syyllisyyttä siitä mitä koette - ja täällä varjelette ja jaatte.

Te ette ole suhteessanne osallisena. Te olette jakaneet itsenne kahtia ja ruokitte sitä puolta joka haluaa vittuun suhteesta ja uskotte että tämä ruokkimisprosessi on oikein. Mutta koska tähän prosessiin menee vuosia että saatte tihutyönne tehtyä niin kysymykseni on että eikö sen ajan voisi käyttää myös parisuhdepositiivisesti, rakentamiseen - ei tuhoamiseen?

Juuri siksi aikaisempi tekstini kerjäsi niin paljon kaikenlaista länkytystä "Mutta et tunne tilannetta". Ja vitut, todellakin tunnen. Te haisette suhteen tuhoamiselta, joka ikisellä lausellanne. Se huokuu teistä. Sen näkee kun vain suostuu katsomaan totuutta silmiin.

Minulle ei vittu teeskennellä enää koskaan. Ei rakkaat eikä vieraat, ei tässä asiassa.