Kuinka opettaa mies pitämään hyvänä?

No nyt olisi hyvä , että tapaatte perheenä toisianne , vertailematta ja ilman kateutta . Niinhän se menee , että ihminen peilaa toisesta omaa käyttäytymistään ja tuossa naapuriperheessä teille olisi myönteinen peili . Sinun ei tarvitse sanoa näitä hyviä ominaisuuksia ääneen miehellesi vaan hänen tulee itse ne huomata ja imeä omaan käytösmalliinsa , jos hoputat , että katso nyt miten ne elää ja on , saat vaan huonoa aikaan .. odota rauhassa .

Kotona opittuja mallejakin voi poisoppia ,kun vain tahtoo . Voit itsekin tehdä jotain typerää , mikä teillä oli tapana ja saada miehesi silmät avautumaan .

Anna aikaa hänen muuttua ja huomata . Huolehdi itsestäsi .
Mitä jos sopisitte kerran kk ssa vaihtavanne naapurin kanssa hoitovuoroja ja menisitte puolisoina jonnekin kahdestaan ... onko lapsenne sen ikäiset , että tulisivat juttuun ..

Tämä minun viestini kuulostaa varmaan roisilta ja radikaalilta,mutta kerronpa kuitenkin.

Aloin tuntea itseni itsestäänselvyydeksi oltuamme yhdessä kahdeksan vuotta.Mieheni normaalit hellyydenosoitukset hiipuivat päivä päivältä.Onneksi tartuin kuitenkin heti asiaan ja huomauttelin,että missäs herran suukot ja pikkuhiplaukset oikein luuraavat?Mies sanoi,ettei ole kiinnittänyt asiaan huomiota ja että onko sillä niin suurta merkitystä kun tässä nyt kuitenkin ollaan kasvotusten joka päivä.Vastasin,että ON!!Sanoin myös,ettei piparille ole asiaa jos tässä kerran aletaan pelleilemään ,etteikö muka arkihellyyttä tarvita kun sitä on aiemminkin ollut.Pidin sanani.

Olin todella tuskissani koska olisin niin halunnut rakastella ,mutta päätin näyttää etten ole mikään itsestäänselvyys.Tätä kesti kuukausitolkulla.Ukko ihmetteli,että mikäs nyt.Sanoin vaan aina sängyssä lähestymisyrityksen tapahduttua,että hänhän ITSE sanoi,ettei arkihellyydellä ole enää mitään merkitystä.Että mennään sitten miten herra haluaa .Ollaan ilman.Hän oli väliin pahoillaan,mutta turha siellä vällyn alla oli alkaa vikisemään,myöhäistähän se.

Kävihän siinä niin,että ajan kuluessa miehellä alkoi palaa pinna kun ei saanut.Kehtasi sitten vielä alkaa huutamaan,ettei häntä kiinnosta teenkö mä hänelle ruuat,töihin eväät ja siivoan kotia ,sillä hän haluaa seksielämän takaisin.
Ahaaaaaa!Siis häntä ei kiinnostanutkaan aiemmin niin arvostamansa panokseni hänen ruokkimiseensa ja kotitöihin.
Eihän siinä mitään.EI TODELLAKAAN tarvinnut pariin seuraavaan kuukauteen odottaa pestyjä pyykkejä,hyviä ruokia(makkaraahan sai ostettua päivittäin kaupasta,heh).Kysyinkin häneltä useaan kertaan,etteikö vaimon hyvinvointi vieläkään askarruta eikä TODELLAKAAN kiinnosta,ei edes leipä ja makkarapaketin äärellä vaikka ties kuinka monetta viikkoa??Että onko hän valmis menettämään kaiken vain siksi,ettei hän muka viitsi muutaman kerran päivässä halata ja pussata ohimennen,NIINKÖ??

Me riitelimme loppujen lopuksi tästä kaikesta melkein kaksi vuotta,voitko kuvitella.
Kerran haettiin jo avioeropaperitkin,joita ei kuitenkaan koskaan täytetty.

Joten,sen tuhannennen riidan jälkeen kysyin vielä kerran häneltä,että TAHTOOKO hän rakastaa ja kunniottaa minua?Tahtooko hän arvostaa MINUN tarvettani tulla hellityksi ja kosketetuksi arjessa.Tahtooko HÄN saada minulta rakkautta,seksiä,hyvää ruokaa ?VAI,haluaako luopua kaikesta siitä?
Hän vastasi,ettei halua luopua.

Lopun varmaan ymmärrätkin;hän vihdoinkin tajusi,kuinka pienestä asiasta,pelkästä huomiotta jättämisestä,lähti liikkeelle tällainen lumipalloefekti.Avioeron partaalle,voi hyvänen aika!

Nyt suhteemme on kunnossa,rajujen oppituntien kautta.Moni olisi luovuttanut.

En anna tätä mallia mitenkään ohjeeksi kenellekään,mutta radikaaleilla teoilla voi saada aikaan ihmeitä.Jokainen soveltakoon omansa.

Tarina on tosi.

mua ärsyttää kans sama miehessä. ja sitten kans toi että miestä pitää opettaa tekemään asioita joiden pitäs olla itsestäänselvyyksiä.
vai miten joku vois sanoa, että suhteessa ei ole itsestäänselvyys pitää toista hyvänä jos toisesta kerran välittää?