Erään hepun firma on omalle firmalleni 400 euroa velkaa. Sain tiedon että lopettaa firmansa nyt huhtikuun loppuun. En ole vielä pistänyt velkaa perintään vaikka suunnitelmissa ollutkin. Jos firma lopettaa toimintansa ennenkuin velka on perinnässä niin voiko tuota enää periä? Tai miten ylipäänsä käy laskujen ja velkojen firman lopetettua?
Järjellä ajateltuna velat eivät häviä mihinkään, mutta voiko tuo tyyppi jotenkin luistella maksamasta velkaansa?
Järjellä ajateltuna velat eivät häviä mihinkään, mutta voiko tuo tyyppi jotenkin luistella maksamasta velkaansa?
Vastaukset 9
Vanhimmat
Oy vai henkilöyhtiö? Jälkimmäisen velat on omistajan velkoja
>>Järjellä ajateltuna velat eivät häviä mihinkään, mutta voiko tuo tyyppi jotenkin luistella maksamasta velkaansa?>>
Mikähän yritysmuoto? Toiminimen omistaja on henkilökohtaisesti vastuussa toiminimensä velkasitoumuksista vaikka toiminimi olisi ilmoitettu Kaupparekisteriin lopetetuksi. Eikä Osakeyhtiönkään velvoitteet niin lopu, että sanotaan vain että lopetan firman ylihuomenna, sorry. Kyllä ne säilyy niin kauan kuin firmakin säilyy.
Perintään voit laittaa avoimen (tuoreehkon) laskusi vaikka firma olisi lopetettukin. Turha vartoilla yhtään, vaan laita oma karhulaskusi menemään saman tien heti huomenna. Kerro siinä laskulla että annat asian perintätoimistolle ellei laskua makseta 27.4.2012 mennessä.
Perintä voi toki epäonnistua perintätoimiston tekemänäkin, etkä välttämättä rahojasi saa.
myy lasku saat siten ainakin osan ja voit unohtaa koko jutun
Joo eli yksityinen elinkeinonharjoittaja kyseessä.
Siinä tapauksessa yrittäjä vastaa veloista henkilökohtaisesti, eli ei muuta kuin perintä päälle vaan.
Mutta entäs jos on Oy joka jättää laskut maksamatta niin ne siis jää maksamatta jos ja kun Oy lopetetaan vai onko niin että Oy:ta ei anneta virallisesti lopettaa ennenkuin kaikki on maksettu?
Osakeyhtiöitä lopetetaan joko
a) Ajamalla yrityksen toiminta pikku hiljaa nolliin. Maksellaan laskut ja alvit pois ja lopetellaan toiminta, ja lähetellään jonkin Verottajalle "Ei toimintaa ilmoituiksia". Lopulta koko firma siirtyy pöytälaatikkofirmaksi, ja aikanaan 5 v . jälkeen Kaupparekisteri siivoaa sen pois rekistereistä.
b) Vapaaehtoisen (tai muiden hakeman..) selvitystilamenettelyn kautta. http://www.llr.fi/index.php?page=1194443faa3c21419fdf068fa09d584
Sinun tehtävänäsi molemmissa tapauksissa on valvoa että oma laskusi on tuolla mahdollisessa laskujen selvityksessä mukana.
Jos kaverisi meinaa mennä a-vaihtoehdon kautta, sinun karhulaskusi saattaa olla muiden samanlaisten maksamattomien pinkassa, Verottajan vaatimukset muiden joukossa. Eikä kaveri välitä enää yrittää maksaa ainoatakaan niistä.
Yleensä firmat jotka aikovat toimintaa jatkaa, maksavat laskunsa, tai muuten saavat luottohäiriömerkinnän itsellensä. Mutta jos on lyönyt jo ranttaliksi, niin ei mitään laskuja enää maksella.
Joko otit jonkin perintäfirman mukaan, karhuamaan saataviasi? Ne yleensä tietävät miten menetellä, ja missä vaiheessa tilanne on toivoton. Että 400€ laskun kanssa kannattaisi enää mahdottomia yrittää tehdä, tyhjäksi osoittautuneen pesän ja sikäli ja rauenneen konkurssin kanssa.
Olen ilmoittanut jo ennen tämän ketjun julkaisua että mikäli ei ole maksanut 30.4. mennessä niin siirrän laskun Suomen Perintätoimistolle.
Velallisella on siis Toiminimi.
Sain tässä viikko ennen kuun loppua tiedon että on aikeissa lopettaa toimintansa 30.4. Eli sama päivä kuin olen itse asettanut saatavilleni takarajaksi. Olen käynyt tutkimassa verkkosivujaan ja siellä näyttäisi olevan jonkin verran rahanarvoista tavaraa poistomyynnissä kohtuu edulliseen hintaan. Mahdollisesti koittaa kerätä varoja maksaa velkojaan. Pistin myös viestin että voin ottaa summan myös tavarana kun myymme osittain samaa rompetta, mutta ei ole vastannut.
Kuitenkin kun kyse Toiminimestä niin ei tuossa pitäisi kai olla ongelmaa kun siirrän perintään heti 30.4. jälkeen, jos maksua ei ole kuulunut. Vastaa kuitenkin henkilökohtaisella omaisuudellaan yrityksen veloista.
Pikkurahoja, meillä autotarvikkeessa oli yhdellä korjaamoyrittäjällä 8000 euron piikki. Mitään karhuja en lähetellyt vuosien aikana kertyneestä velasta, hän oli tietoinen velasta ja maksoi sitä aina kahvilla käydessään pienemmäksi. Sitten se kupsahti. Kuolinpesän hoitaja kiisti velan ja asianajajasta huolimatta saamatta jäi se raha. Pienen paikkakunnan kiroja.