Mikään ei ole parempaa.

Onhan sulla 2 kainaloa ja yksi voi tulla siihen sun päälle makoilemaan :))

sopu sija antaa kirjoitti:

Onhan sulla 2 kainaloa ja yksi voi tulla siihen sun päälle makoilemaan :))

Hölmö,se oli varmaan naiselta tuo siis ,että kenet kolmesta valitsee

varmaanki kirjoitti:

Hölmö,se oli varmaan naiselta tuo siis ,että kenet kolmesta valitsee

Mulla on sen verran pulleat purjeet ja vielä peräsinkin mahtava, että kyllä tuossa kolmekin mahtuu sätkimään.

Pitäähän sitä sillon olla ilman, jos ei saa sitä kenet haluaa.
Itselle ei ainakaan kuka tahansa käy. Pitää olla tunne mukana.
Ja voihan sitä tosiaan ihmisraunioksikin muuttua, jos tarpeeksi
kauan joutuu ilman olemaan ja kaipaamaan... ;-)

ei naurun asia kirjoitti:

Pitäähän sitä sillon olla ilman, jos ei saa sitä kenet haluaa.
Itselle ei ainakaan kuka tahansa käy. Pitää olla tunne mukana.
Ja voihan sitä tosiaan ihmisraunioksikin muuttua, jos tarpeeksi
kauan joutuu ilman olemaan ja kaipaamaan... ;-)

Sama täällä. Ei siltikään voi ketä tahansa ottaa vaikka joutuisi olemaan kuinka kauan yksin ja ilman.
Ihana läheisyys juuri tällä hetkellä tekisi niin hyvää, mutta kun ei niin ei.
Kauhea kaipaus ja ikävä...

elämä on kirjoitti:

Sama täällä. Ei siltikään voi ketä tahansa ottaa vaikka joutuisi olemaan kuinka kauan yksin ja ilman.
Ihana läheisyys juuri tällä hetkellä tekisi niin hyvää, mutta kun ei niin ei.
Kauhea kaipaus ja ikävä...

Lohduttavaa tietää, että löytyy sentään muitakin kaltaisiani.
Tosiaan vaikka kuinka raastavaa on yksin olla, niin pakko se on jos
ei ole vaihtoehtoja. Ja etenkin kun tietää että se yksi oikea on tuolla
jossain, muttei valitettavasti tunne samoin...
Ja miten se ikävä voi tuntua ihan fyysisenä kipuna, päästä varpaisiin
sellainen vihlova kipu. Sitä ei oikeasti usko sellainen, joka ei ole sitä
kokenut. Välillä ajattelee, että onko kaikella tällasella oikeesti joku
tarkotus vai ei...

No niin, pitäskö tässä lohduttaa itseään tässä ties kuinka monennen jälkijäristyksen raunioilla, että mitä kauemmin olen yksin, niin sitä
kauniimmaksi tulen, heh... ;-)

ei naurun asia kirjoitti:

No niin, pitäskö tässä lohduttaa itseään tässä ties kuinka monennen jälkijäristyksen raunioilla, että mitä kauemmin olen yksin, niin sitä
kauniimmaksi tulen, heh... ;-)

Kyllä maa on täälläkin järissyt. Ei jaksaisi enää.
En varmasti koskaan voi ymmärtää miksi tämä viimeinen kärsimys piti vielä kaiken jo koetun jälkeen mun kokea. Olisi riittänyt jo.

No voisi todellakin miettiä miten sen varmuuden saisi, ei olisi kauhean vaikeaa selvittää, kun vain haluaa todella selvittää sen ja jaksaa nähdä vaivaa niin selvyyden saisi. Ei sitä täällä kannata miettiä.

Kaikki naiset tietävät ettet heidän vuokseen täällä pyöri. Olemassaolosi on muistutus siitä ettei juuri minua/meitä täällä kukaan noin intensiivisesti kaipaa.