Ruotsalaiset nimet suomalaisille

No eiköhän meillä jokaisella ole oikeus nimetä lapsemme sellaisilla nimillä kuin itse haluamme. Päältäpäin katsottuna mekin olemme perhe, jossa "täysin suomenkielisten" vanhempien lapsilla on "ruotsinkieliset" nimet. Onhan niin minun tyttönimeni kuin miehenikin sukunimi suomenkieliset. Kotikielikin on suomi.

Lastemme nimet kuitenkin tulevat suvusta. Ruotsinkielinen sukunimi sammui siihen, että minun sukuhaarassani kyseisen sukunimen kantaja oli nainen, isomummini Ida. Isomummini kotikieli oli ruotsi, ja myös hänen lapsensa puhuivat ruotsia kiitettävästi. Koska mummu oli tärkeä hahmo äitini elämässä, halusin kunnioittaa tätä hienoa, vahvaa naista, antamalla lapsilleni nimet hänen ja hänen sisarustensa mukaan. Eli äkkivilkaisulla, minun sukutaustaani tuntematta minuakin voisit väittää tällaiseksi trendipelleksi, vaikka minulle nimitrendeillä ei ole mitään väliä. Ennen äitini toivetta esikoisemme (5v) nimeksi oli tulossa aika tavallinen suomalainen nimi, Jenni Eveliina.

Ymmärtäisin, jos voisit jostakin tarkistaa jokaisen suomalaisen koko sukutaustan, ja siten väittää, että joku on "100% suomalainen", mutta tuskimpa näin teet. Syytöksesi ovat siis turhia. Ja kuten sanoin, eiköhän meillä jokaisella ole oikeus nimetä lapsemme kuten haluamme.

Lakatkaa hyvät ihmiset yleistämästä ja keskittykää omien lastenne kasvattamiseen, älkää muiden. Suomi on vapaa maa, myös lasten nimien osalta.

Ehkä ne kuulostavat joittekin korvissa hienommilta ja siksi pitää antaa sellainen nimi.

meillä on Sara Lovisa, vaikka sukunimi onkin luokkaa "Möttönen". mutta miksi ei saisi olla ?! Sara on kaunis, kansainvälinen nimi ja Lovisa taas tulee isoäidiltäni

Olisi mukava tietää, mitä nimiä aloittaja tarkoittaa, en ole itse erityisesti törmännyt tuohon Sven-nimeen. Monet ruotsinkielisiltäkin kuulostavat nimet voivat olla alunperin skandinaavista tai germaanista alkuperää ja niillä on siten historiaa enemmänkin kuin vain ruotsalaisina niminä.

Ja niin kuin tässä ketjussa on jo mainittu, niin niitä ruotsinkielisiä nimiä voi löytyä suvusta, kuten ruotsinkielisiäkin.

Miksi muuten ruotsinkielisten nimien antaminen on ärsyttävää, mutta englanninkielisten tai muun maalaistenkin vaikeaääntöistenkin nimien antaminen taas on "hienoa"?

No paljonkos sitä ruotsia sitten pitäisi perheessä ja suvussa puhua että arvon tuomaristo sen ruotsinkielisen nimen hyväksyisi?

Itse olen kotona oppinut ruotsin, mutta olen kuitenkin äidinkieleltäni suomenkielinen. Vanhempani ovat äidinkieleltään suomenkielisiä, mutta ovat molemmat lapsuudesta asti ystäväpiirissään puhuneet ruotsia ja myöhemmin päivittäin työelämässä. Myös minun kaveripiirissäni on paljon ruotsinkielisiä.

Kotona kuitenkin puhumme lasten kanssa vain suomea. Lapset ymmärtävät ja puhuvat sekä suomea että ruotsia.

Minulla on ruotsalainen nimi.
Lapsilla on ruotsalaiset nimet.
Tyttönimeni on täysin suomenkielinen. Lasten sukunimi kuulostaa ruotsinkieliseltä, mutta on täysin suomalainen suku.

Hienoa että joku muukin on huomannut tämän ns. nimitrendin olemassaolon ja avoimesti haastaa sitä. Tottahan se on että vanhemmilla on vapaus antaa nimet lapsilleen, tiettyjen lakiin perustuvien pelisääntöjen rajoissa, mutta myös vastuu siitä että lapsi kantaa sitä nimeään ainakin sen 18 vuotta. Pitää siis ymmärtää muitakin seikkoja kuin trendejä ja ulkomuotoisia ns hienosteluseikkoja. Vaikka vieraskieliset nimet kuulostavat eksoottisemmilta, niiden käyttäjän eli omistajan omaa elinympäristöä ja taustaa tulisi myös arvioida nimeä valittaessa.

Hei kerronpa meidän tarinan. Olemme vähän vajaa 3-kymppinen pariskunta (mies ja nainen, minä se jälkimmäisempi siis) Nurmijärveltä, josta olemme myös molemmat kotoisin.

Saimme esikoisemme, kaksospojat loppuvuodesta 2009. Raskaus oli hankala ja sekin pelotti että tuli kaksi samaan aikaan. Mutta kaikki meni hyvin.
Sitten mietimme kovasti lapsille nimiä eikä se ollut helppoa. Vietin päiväkausia tietokoneen ääressä selailemassa eri sivustoja ja tein yli sadan nimen pituisen listan, jota lähdimme sitten purkamaan.

Melko pian aloin tulla siihen aatokseen että valitaan nyt pojille ruotsinkieliset nimet, koska niitä rummutettiin joka puolella netin keskustelupalstoilla, myös täällä Suomi24:ssä. Kun luin Hesarista syntymäilmoituksia, törmäsin jatkuvasti ihanan oloisiin suloisiin poikien kuviin joilla oli ruotsinkieliset nimet annettu. Aloin sitten hiillostamaan miestäni asian taakse, joka oli alkuun hyvin jyrkästi sitä vastaan.

Olemme molemmat ns. patasuomalaisia, ja ainakaan minulla ei ole tutkitustikaan (minun puolen sukututkimus vuodelta 2004) käytännössä mitään ruotsinkielistä sukutaustaa, ainakaan viimeiseltä 130 vuodelta jota on pengottu. Me emme kumpikaan osaa hädintuskin sanoa sen enempää kuin "sku daa", koska emme ole ruotsinkieltä tarvittu ainakaan työn tai harrastusten takia lähinnä koskaan. Tukholmassa on käyty parilla viikonloppuristeilyllä ja se siitä. Emme tunne yhtäkään suomenruotsalaista ihmistä lähipiiristämme.

Siitä huolimatta päätimme antaa, mieheni lopulta taivuttua tahtooni, pojille täysin ruotsinkieliset nimet. Alvar Daniel Erik ja Johan Kim Tomas. Aluksi nämä olivat mielestäni mitä ihanimmat nimet suloisille poikavauvoille, mutta melko pian aloin tulla toisiin ajatuksiin.

Nimittäin meidän perhe- ja tuttavapiiri otti nämä nimet vastaan todella negatiivisesti. Mieheni vanhemmat jopa katkaisivat välinsä meihin vähäksiaikaa, koska eivät voineet kertakaikkiaan hyväksyä näin radikaalia vaihtoehtoa, onhan sukunimemme sentään tyypilliseen suomalaiseen tapaan V-alkuinen ja nen-loppuinen.

Lasten nimiäiset olivat katastrofi. Osa vieraista poistui lähes saman tien kun nimet oltiin kerrottu, ja syyksi kerrottiin jälkikäteen työkiireet yms. Myöhemmin osa tutuista katkaisi meihin yhteyksiä, onneksi sentään appivanhempani ottivat meihin myöhemmin yhteyttä ja lupasivat edes yrittää lastenlapsiinsa tutustumista.

Lisää ongelmia tuli, kun mieheni ei ollut tajunnut että Johan ei lausuta kuten kirjoitaan, vaan se pitäisi lausua "Juuhhan". Hän ei kertakaikkiaan hyväksynyt sitä että joutuu kutsumaan lastansa ruotsalaisittain, sillä hän ei tosiaan osaa edes laskea yhdestä kymmeneen ruotsiksi.

Lopulta noin vuosi sitten sitten päätimme siihen että lasten nimet pitäisi vaihtaa. Aloitimme prosessin ja lopulta päädyimme muuttamaan molempien poikien nimet ns. patasuomalaisiksi nimiksi, joita nyt en kuitenkaan tietoturvasyistä kirjoita tänne. Mutta molemmat ovat nyt nimetty uusiksi ja yhteydet lähipiiriin on palautettu melkoisen hyvälle tolalle.

Miehenikin on tyytyväinen ;)

Olin tulossa kommentoimaan samaa kuin edellinen kirjoittaja: todella uskottava kirjoitus joopajoo;)

Tässä kommentoi suomenruotsalainen. Minusta kuulostaa aivan hirveältä, kun vanhemmat lausuvat oman lapsensa nimen täysin väärin. En itse olisi koskaan antanut lapsilleni suomalaisia nimiä, sillä oma suomenruotsalainen taustani ja kulttuurini ovat minulle tärkeitä. Toivon, että myös suomalaiset ovat yhtä ylpeitä omasta alkuperästään ja antavat lapsilleen nimiä, jotka sopivat heidän omaan kieleensä ja kulttuuriinsa. Tai ainakin opettelevat lausumaan valitsemansa nimet oikein..