Tutustuin reilu vuosi sitten nykyiseen avopuolisooni. Suhde on ainakin henkisellä tasolla toiminut hyvin. Sänkykamarin puolella tilanne on kuitenkin se, että kumppani haluaa seksiä aniharvoin. Nainen kertoo seksin olleen ongelma jo aiemmissakin suhteissaan. Suhteet ovat olleet pätkittäisiä ja lähes kaikki ulkomaalaisten miesten kanssa. Itselläni takana viiden vuoden avoliitto muita vuoden parin suhteita.
Kumppanini kertoo haluavansa itse seksiä ehkä vain kerran kuukaudessa, mutta ei silloinkaan ikinä tee aloitetta. Kaikenlainen muu läheisyys häntä kyllä kiinnostaa, mutta seksi ei. Nainen lisäksi painottaa, että vika ei kuulemma(?) ole minussa. Nainen on vaihtanut pillereitäkin, käynyt lääkärillä asian suhteen, mutta ei tähän oikein löydy parannusta.
Synkkänä kautena (kyllä, olen nimennyt nämä) hän syyllistää itseään, lukee kasapäin erilaisia seksiopuksia, naistenlehtiä, keskustelee asiasta kavereiden kanssa, syö jotain luontaistuotenappeja, joiden uskoo parantavan seksihaluja...
"Kiukkukautena" hän puolestaan syyttää haluttomuudesta miehiä ja tätä koko seksististä yhteiskuntaa, joka ei korosta tarpeeksi pehmeitä arvoja. Hänen sanojensa mukaan halukkaat naiset ovat yleensä "aivottomia kanoja" ja "bimboblondeja" yms.
Siis.. Mitä teen? Oikeasti? Tuntuu, että tilanne vain pahenee koko ajan. Varon itsekin vonkaamasta liikaa, etten vaan aiheuta turhaa stressiä. Kun asiasta sitten keskustellaan, niin yritän rauhoitella kumppaniani, että nämä ongelmat poistuvat kyllä ajan kanssa.
Todellisuudessa olen aivan loputtoman vittuuntunut tähän jatkuvaan "keskusteluun", joka ei johda mihinkään.
Nyt alkaa olla jo luovutusfiilikset päällä. Onko tähän oikeasti mitään muuta ratkaisua, kuin että etsimme itsellemme sellaiset kumppanit, joiden kanssa seksihalut ovat samalla tasolla?
Kumppanini kertoo haluavansa itse seksiä ehkä vain kerran kuukaudessa, mutta ei silloinkaan ikinä tee aloitetta. Kaikenlainen muu läheisyys häntä kyllä kiinnostaa, mutta seksi ei. Nainen lisäksi painottaa, että vika ei kuulemma(?) ole minussa. Nainen on vaihtanut pillereitäkin, käynyt lääkärillä asian suhteen, mutta ei tähän oikein löydy parannusta.
Synkkänä kautena (kyllä, olen nimennyt nämä) hän syyllistää itseään, lukee kasapäin erilaisia seksiopuksia, naistenlehtiä, keskustelee asiasta kavereiden kanssa, syö jotain luontaistuotenappeja, joiden uskoo parantavan seksihaluja...
"Kiukkukautena" hän puolestaan syyttää haluttomuudesta miehiä ja tätä koko seksististä yhteiskuntaa, joka ei korosta tarpeeksi pehmeitä arvoja. Hänen sanojensa mukaan halukkaat naiset ovat yleensä "aivottomia kanoja" ja "bimboblondeja" yms.
Siis.. Mitä teen? Oikeasti? Tuntuu, että tilanne vain pahenee koko ajan. Varon itsekin vonkaamasta liikaa, etten vaan aiheuta turhaa stressiä. Kun asiasta sitten keskustellaan, niin yritän rauhoitella kumppaniani, että nämä ongelmat poistuvat kyllä ajan kanssa.
Todellisuudessa olen aivan loputtoman vittuuntunut tähän jatkuvaan "keskusteluun", joka ei johda mihinkään.
Nyt alkaa olla jo luovutusfiilikset päällä. Onko tähän oikeasti mitään muuta ratkaisua, kuin että etsimme itsellemme sellaiset kumppanit, joiden kanssa seksihalut ovat samalla tasolla?
Vastaukset 15
Vanhimmat
Minun mielestäni elämänhaluiset ja virkeät ihmiset ovat myös sängyssä virkeitä ja halukkaita. Seksuaalisesti kiinnostumattomat vanhenevat aikaisin ja nyhjöttävät sohvan nurkassa (tyynyt tarjonnevat pehmeitä arvoja).
Hitto kun hyvin sanottu minttu=)
Ihmisten seksihalut vaihtelevat: joku haluaa kerran päivässä, joku kerran kuukaudessa. Jos halukas ihminen yhtäkkiä muuttuu haluttomaksi, tämä on ongelma. Sen sijaan sinä kai olet koko ajan tiennyt sen, että tyttöystäväsi ei ole kovin halukasta tyyppiä. Miksi siis alun perin muutit hänen kanssaan yhteen? Jos seksihalut ovat alusta asti kovin erilaiset, onko järkeä väkisin yrittää muuttaa niitä? Jos kerran kuukaudessa rakastelu on naisellesi normaali rytmi, niin sitten on. Ei siinä paljon seksioppaat tai luontaistuotteet auta. Nyt on vähän turha itkeä sellaisia ongelmia, jotka olisi pitänyt tiedostaa jo suhteen alkuvaiheessa. Jos naisesi on koko ajan ollut samanlainen, niin turha ajatella, että kyllä ne himot jollain poppakonstilla vielä heräävät. Joko sopeudut hänen tahtiinsa tai sitten kannattaa miettiä suhteen lopettamista ja etsiä sellainen kumppani, jonka kanssa seksihalut ovat samalla tasolla.
Olen samaa mieltä. Miettikää jo suhteen alussa kannattaako jatkaa tosimielellä, jos huomaatte, etteivät seksihalut ja mieltymykset ole lainkaan samalla tasolla. Sitä helposti luulee, että kyllä se toinen muuttuu samaan suuntaan kuin itse olen ja että kyllä se yhteinen seksisävel löytyy kohta. Mutta kyllä se vain vaikeaa on. Itse olen nyt naimisissa ihanan naisen kanssa, jonka kanssa olen ollut yhdessä 4 vuotta. Suhteen alusta saakka seksitouhut olivat minulle suuri pettymys, eikä nainen ollut juurikaan seksistä kiinnostunut. Suuseksiä sain hänelle antaa, mutta hän ei ollut kiinnostunut sitä minulle tekemään. Peppupuolelle ei saanut seksissä hipaistakaan ja muutenkin oloni seksissä oli aina, ettei nainen juurikaan siitä nauttinut. Mutta kun kaikessa muussa meillä meni aivan loistavasti, niin jaksoin uskoa, että kyllä se yhteinen seksisävelkin vielä löytyy. No nyt neljän vuoden jälkeen alan olla jo toivoni menettänyt. En voi sanoa, että harmittelisin avioliittoani, sillä periaatteessa olen ihan onnellinen kaikilla muilla tavoilla kuin seksin suhteen. Mutta kun se seksi on aika iso asia suhteessa. Tuntuu, että minusta on tullut varsinainen porno- ja runkkausaddikti tämän suhteen aikana, sillä tuntuu etten saa seksuaalisia tarpeitani purettua avioseksillä. Vieraisiin en silti ole vielä suunnitellut lähteväni. Ja toivottavasti en koskaan siihen joudu menemäänkään. Mutta kieltämättä joskus muistelen kaiholla edellisten tyttöystävieni villiä ja avointa suhtautumista seksiin. Oi niitä aikoja.
> Miksi siis alun perin muutit hänen kanssaan yhteen?
Niin, vielä seurusteluaikana avopuolisoni kertoi haluttomuuden johtuvan siitä, että ei asuta yhdessä. Tavattiin 2-3 kertaa viikossa ja yövyttiin usein erillään. Tavallaan ymmärsinkin tämän, että välttämättä pelkästä seurustelusta ei tule riittävästi yhteenkuuluvaisuuden tunnetta ja haluttomuus johtuisi siitä. Näin ei kuitenkaan ollut. Veikkaisin seksikertojen vain vähentyneet, vaikka piti käydä toisin.
Mutta totta se on, mitä sanot. Joko pitää sopeutua tai sitten erota.
mies haluaa suhteessa yhdessäoloa ja seksiä joten ennenpitkään olet aiiiika kettuuntunut jos jompikumpi asia ei toimi. Valinta on sinun.
Ymmärrän sua täysin!
Meillä samoin, mutta mieheni on se, joka haluaa ehkä noin 2kertaa kuussa.Minä haluaisin vaikka päivittäin, mutta ainakin joka toinen päivä.Tästä tullut useita riitoja, jotka meinanneet ajaa itsetuntoni ja naiseuteni nollaan... Yheistä taivalta kuitenkin takana kolme vuotta ja uskon tähän rakkauteen.En haluaisi vaihtaa miestä, mutta välillä tuntuu henkisesti raskaalta tyydyttää itseä peiton alla miehen nukkuessa...
Olemme jutelleet mieheni kanssa. Hänellä selvästi on työpaineita, mutta myös sanoo olevansa seksielämältään tasapainossa.Sanoo seksitasonsa olevan balanssissa.Näin me ihmiset olemme erilaisi.Minä voisin haluta milloin vain, missä vain, miten vain.....
*huoh*
Ehkä sitä täytyy kunnioittaa vain toista sellaisenaan.Minun täytyy puoleltani joustaa, mutta se, että mieheni puoleltaan joustaisi ja tekisi minulle mieliksi, ei niinkään onnistu... sanoo, että siinä menevät halut ja fiilikset.
Minua on sanottu kauniiksi, olen pitkä ja hoikka, vartaloltani urheilullinen ja kiinteä, rintani tosin saisivat olla isommat.Ei pitäis ulkonäöstä kiinni olla.Ja mies sanoo ettei mistään ulkoisesta eikä sisäisestä, ei mistään muuta kuin hän ei vain TARVI enempää kun saa.1-2krt kuussa riittää....
Tsemmpiä! Meitä on moneksi!
(vai tehdäänkö keskenään vaihtokauppa, muijas saa mun miehen;0)
kohtalotovereita. minulla on takana sellainen suhde missä seksiä oli kahden vilkkaan ihmisen tarpeeseen eli päivittäin, eikä menkkojenkaan aikana ollut taukoa...
Nykyinen vaimoni taas haluaa tyyliin kerran viikossa, minulle sopisi kyllä useammin!
Olen yrittänyt oppia elämään asian kans, mut tuntuu "hullulta" pidätellä halujaan tai purkaa himot yksin...
Viime aikoina olen alkanut harkitsemaan salaista seksiseuraa, naista joka on samassa tilanteessa kuin minä. Suhde muuten kunnossa, mut seksiä liian vähän, liian harvoin...
>Olemme jutelleet mieheni kanssa. Hänellä selvästi on
>työpaineita,
Niin, työpaineet varmasti vaikuttavat miehiin, tosin se on niin yksilöllistä. Itsellänikin on usein stressaava työ (ohjelmistosuunnittelua), mutta en kyllä anna sen häiritä vapaa-aikaani. Minulle juuri parisuhde ja hyvä seksi on loistavaa palautumista rankasta työstä... tai siis olisi, jos sitä seksiä saisi. ;)
>Minun täytyy puoleltani joustaa, mutta se, että mieheni
>puoleltaan joustaisi
Sama juttu. Joudun yhtä lailla joustamaan jatkuvasti, olla kärsivällinen ja odottamaan "otollista hetkeä", mutta kuitenkaan tätä odotusta ei saisi ikinä tuoda esiin. On käyty keskusteluja, että parisuhteessa on muitakin asioita kuin seksi - okei, on varmasti, enhän minä sitä kiellä. Näiden muiden asioiden pitäisi kyllä nähdäkseni olla tässä suhteessa kunnossa. En karkaile baari-illan jälkeen omille teilleni, vaan yritän panostaa siihen, että kotona olisi hyvä ilmapiiri. En "nalkuta" (kyllä, miehetkin osaavat sen) mistään turhasta. Ja vaikken mitenkään riemusta kiljuen syöksy esim. kotitöiden kimppuun, niin yritän kyllä parhaani. Ei tässä kuitenkaan tiskatut tiskit, hyvä illallinen ja kynttilät paljoa auta asiaa.
>Minua on sanottu kauniiksi, olen pitkä ja hoikka,
>vartaloltani
Jep. Ei minunkaan tarvitse kantaa vatsaani kottikärryssä, mutta silti ei tunnu kelpaavan. Ehkä ihmiset vaan ovat erilaisia. Kait se on pakko uskoa.
>(vai tehdäänkö keskenään vaihtokauppa, muijas saa
>mun miehen;0)
Mielenkiintoinen ehdotus... :P Tsemppiä sinulle jatkossa! ;)
...mutta välillä tuntuu henkisesti raskaalta tyydyttää itseä peiton alla miehen nukkuessa...
Kokeilepa tyydyttää itseäsi aivan avoimesti ja miehesi nähden. Jos tämäkään ei saa häntä "heräämään", sitten hän taitaa olla aika toivoton tapaus...
samoin meillä, vaimo on "suostuvainen" kerran kuussa, mutta myös hän ei tee edes aloitetta silloin, vaan sitä pitää vongata tarpeeksi usein että osuu kohdalle.
Kyllä. Hyvinkin turhauttavaa on myös se, että nainen mainitsee, että "hänellä teki toissapäivänä mieli", mutta ei kuitenkaan tehnyt itse aloitetta...
Akkasi käy vieraissa.
En halua olla ilkeä mutta joku käy hoitamassa sitä paremmin kuin sinä.
Kato joku nainen itsellesi joka on parempi.
Itselläni on vähän sama tilanne, mutta kuitenkin erilainen. Pidän seksistä paljon ja haluan sitä, mutta edellisissä suhteissa olleiden satuttavien seikkojen takia olen uuden suhteen alussa aika varovainen.
En tiedä, mutta luulen että pätkittäiset suhteet ovat voineet satuttaa naistasi. Onko hän herkkä ihminen, onko hänelle tehty jotain "pahaa/satuttavaa"? Seksiin liittyvillä asioilla voi loukata toista pahasti. Hän voi haluta sinua paljonkin, mutta ei uskalla tehdä aloitetta jos hänellä on esimerkiksi kokemuksia, että häntä on arvosteltu seksin aikana tms.
Toisaalta jos tämmöiset asiat ovat haluttomuuden syynä, mutta kumppanisi ei suostu niistä puhumaan niin ratkaisua tuskin on.
Oletteko kokeilleet toisen intiimiä hyväilyä ilman, että sen tarkoitus olisi johtaa aktiin? Hyväileekö nainen sinua oma-aloitteisesti? Jos olette kuitenkin tosissanne, niin ehkä kannattaisi käydä parisuhde neuvojan luona.
Samassa tilanteessa 10 v. eläneenä suosittelen että purat suhteen jos ei ole liikaa sidonnaisuuksia kuten asuntolainaa tai pieniä lapsia. Joskus pillereiden poisjättäminen auttaa haluttomuuteen joten kokeilkaa sitä ensin. Jos se ei auta ota ero muuten turhaudut ja katkeroidut ja jäät ikuisesti haaveilemaan sinua himoitsevasta naisesta.