Olisiko tässä apu?

Olen itse diagnosoitu vakavasti masentuneeksi ja jotain muitakin diagnooseja löytyy. Lääkkeet ei auta eikä myöskään terapia.Ohi tämä ei ole menossa sillä mieliala vain laskee, on laskenut jo vuosia. Olen alkanut itse kehitellä jotain keinoa millä saisi elämän kunnialla loppuun asti (koska tuntuu ettei vaihtoehtoja oikein ole muuhun). Ja lopulla tarkoitan luonnollista kuolemaa. Itsemurha toki pyörii minullakin mielessä ja melkein toteutustasolla, mutta eihän yhteiskunta ja lähimmäiset sitä anna tehdä. Jotenka muuta on keksittävä.

Masennuksen syyksihän on pohdittu esimerkiksi suorituskeskeistä yhteiskuntaa. Sitä että ollaan koko ajan vain suorittamassa työtehtäviä, kilpailemassa paremmuudesta ja tienaamassa rahaa jotta voisi elää ja pitää elintasoa yllä. Samalla on hirveästi työttömiä. Molemmat ääripäät kärsii: työttömien elintaso tuottaa stressiä ja työllisillä se pärjääminen. Jos ihmiset tekisivät lyhyempiä työpäiviä (esim.6h tai vielä vähemmän), työtä riittäisi useammalle taaten turvallisuuden tunteen.

Samalla ihmisille tulisi lisää vapaa-aikaa. Kuvitelkaapa tilanne, ettei tarvitsisikaan elämän pyöriä työn ympärillä, vaan työ olisi se pieni osa ja vapaa-aika suurempi. Ihmiset voisivat tosissaan toteuttaa itseään, harrastaa ja nähdä muita ihmisiä. Velvollisuuksien painoarvo vähenisi ja elämästä nauttimiseen saisi edes mahdollisuuden.

Totta kai lyhyemmät työpäivät tarkoittaisivat tulojen pienenemistä. Mutta entä jos suomalaiset vihdoin luopuisivat tästä omiin oloihinsa eristäytymisestä ja alkaisivat muodostaa sosiaalisia verkkoja? Käytännössä se voisi tarkoittaa sitä, että yleistettäisiin kimppakämppiä. Vuokria ja muita kuluja jaettaisiin, ja lisäksi ympärille voisi muodostua oikea sosiaalinen piiri. Yksinäisyyshän on myös iso tekijä henkisessä pahoinvoinnissa. Eristäytyminen ja sosiaalisen tuen puute pahentaa masennusta, sehän on ihan yleisesti tiedossa. (Myös tutkimustuloksia, joita en jaksa juuri nyt kaivaa esille, löydätte kyllä jos haette tietoa yksinelävien suuremmasta masennusriskistä)

Vapaa-aika, mahdollisuus rentoutua ja toteuttaa itseään sekä sosiaalinen tuki. En sano että masennus katoaisi näillä keinoilla, mutta voisiko silti kuitenkin ympäristön ja olosuhteiden muutos edes helpottaa ihmisten elämää? Ainakin siinä tapauksessa, kun traumat on selvitelty ja kaikki konstit on käytetty ja pitää silti kyetä elämään päänsä kanssa. Toki tämä suorituskeskeisyyden väheneminen auttaisi myös ei-masentuneita.

Läheiseni sanoivat ettei ole mitään keinoa, ettei yksi ihminen pysty mitään muuttamaan vaan täytyy vain sopeutua jollain tavalla. Mutta on pakko olla jokin tapa. Onko teillä muilla ehdotuksia, jotka voisi toimia?