empiristi/rationalisti

Esimerkiksi tilanne voisi olla seuraava:

Fyysikon tekemät mittaukset osoittavat, etteivät matemaatikon laskelmat vastaa tunnettua Maailmankaikkeutta mutta matemaatikon mukaan numerot eivät valehtele, joten joko mittausten tai Maailmankaikkeuden täytyy olla väärässä.

Nämä ovat vaan sanoja, löysiä, puuttellisesti määriteltyjä käsitteitä.
http://fi.wikipedia.org/wiki/Rationalismi_(tietoteoria)
http://fi.wikipedia.org/wiki/Empirismi

Niinkuin LW toteaa, filosofian on huono kieli ja sen vielä huonompi käyttö. Filosofian ongelmat ovat kielen ongelmia. Muun tyyppisiä ongelmia tuskin onkaan.

Se ettei logiikkaa ja matematiikkaa voi tutkia luontoa havainnnoimalla tarkoittaa ennen kaikkea sitä, että matematiikka tutkii ilmiöitä joita luonnossa ei välttämättä ole lainkaan. Ajattele vaikka lukua 2, onko luonnossa oikeastaan olemassa kahta? Meillä voi olla vaikka kaksi omenaa, mutta mitä on se kaksi? Todellisuudessa luonnossa on vain omenoita yksilöinä, kaikki ovat täysin erilaisia. Mutta silti ymmärrät että pöydällä olevia omenoita on kaksi. Siis tieto omenoiden lukumäärästä syntyy jollain tapaa aivoissamme. Logiikka, järki ja matematiikka ovat kieltä jolla kuvataan sitä mitä havaitsemme ja ymmärrämme. Mutta logiikka ja kieli myös ylittää todellisuuden. Jopa luonnontiedekin on täynnä käsitteitä joille ei ole mitään vastinetta luonnossa, siitä huolimatta että luonnontiede hurskaasti väittää tutkivansa luontoa ja saavuttaa sitä koskevaa muka tosiasia tietoa. Itse uskon, että on olemassa puhtaaseen järkeen perustuvaa tietoa, ja yritän jotenkin todistaa sitä näin: lukujen lukumäärä on tiettävästi ääretön, joka tapauksessa lukuja on äärettömän paljon enemmän kuin koko universumiin mahtuu atomeita. Olettakaamme, että yhteen atomiin voidaan tallentaa yksi luku. Järjelläni voin kuvitella lukuja olevan paljon enemmän, joita koko universumin kokoiseen kovalevyyn voidaan ikinä tallentaa.

Ihminen on rationaalinen - luonto ei sitä ole.

Descartes oli hukassa koko elämänsä. Niin oli Immanuel Kant myös siihen asti kunnes viimeinkin tajusi olevansa höperö. Olkoot objektiivinen tai absoluuttinen totuus, molemmat mahdottomia tiloja saavuttaa, etenkin intuitiivisesti. Tästä juontanee juurensa dogmaattisen suuntautumisen ääriesimerkit, ateismi ja teismi

En tiedä, mihin viittaat Sokrateksella, mutta hän löysi tavoittelemansa totuuden itsestään, koska sitä ei muualta voi löytää.

The Reason kirjoitti:

Descartes oli hukassa koko elämänsä. Niin oli Immanuel Kant myös siihen asti kunnes viimeinkin tajusi olevansa höperö. Olkoot objektiivinen tai absoluuttinen totuus, molemmat mahdottomia tiloja saavuttaa, etenkin intuitiivisesti. Tästä juontanee juurensa dogmaattisen suuntautumisen ääriesimerkit, ateismi ja teismi

En tiedä, mihin viittaat Sokrateksella, mutta hän löysi tavoittelemansa totuuden itsestään, koska sitä ei muualta voi löytää.

Lue lisää

Niin, itse pidän Sokratesta ennen kaikkea rationalistina, joka ymmärsi hyvin, että totuus ei koskaan perustu havaintoihin, vaan siihen mitä ITSE ajattelemme maailmasta, siis hän löysi totuuden itsestään, ei meitä ympäröivästä luonnosta, josta koko luonnontieteen maailma yrittää sitä nimenomaan etsiä.

Arrakis kirjoitti:

Niin, itse pidän Sokratesta ennen kaikkea rationalistina, joka ymmärsi hyvin, että totuus ei koskaan perustu havaintoihin, vaan siihen mitä ITSE ajattelemme maailmasta, siis hän löysi totuuden itsestään, ei meitä ympäröivästä luonnosta, josta koko luonnontieteen maailma yrittää sitä nimenomaan etsiä.

Lue lisää

Sanot: "Niin, itse pidän Sokratesta ennen kaikkea rationalistina, joka ymmärsi hyvin, että totuus ei koskaan perustu havaintoihin, vaan siihen mitä ITSE ajattelemme maailmasta"

Tässä ilmenee ristiriita. Sanot, että totuus ei koskaan perustu havaintoihin, vaan omaan ajatteluumme. Mistä meidän ajatuksemme sitten koostuvat? Väitätkö, että ajatukset ovat itsenäisiä ja riippumattomia havainnoista?

The Reason kirjoitti:

Sanot: "Niin, itse pidän Sokratesta ennen kaikkea rationalistina, joka ymmärsi hyvin, että totuus ei koskaan perustu havaintoihin, vaan siihen mitä ITSE ajattelemme maailmasta"

Tässä ilmenee ristiriita. Sanot, että totuus ei koskaan perustu havaintoihin, vaan omaan ajatteluumme. Mistä meidän ajatuksemme sitten koostuvat? Väitätkö, että ajatukset ovat itsenäisiä ja riippumattomia havainnoista?

Lue lisää

Oikeastaan tarkoitin, että totuus ei suinkaan ole se, että uskonnollistamme jonkin itsemme ulkopuolisen asian. Luonnontiede hakee totuutta luonnosta, sen mukaan luonto on totuus jolla selitetään ihmistä. Vaikka asia on oikeastaan aina päinvastoin: ihminen selittää luontoa.

En väitä, etteikö havaintoja tarvita. Mutta ihmisen ajattelu voi kohdistua myös kaikkeen sellaiseen mitä itseasiassa ei edes ole olemassa. Ihminen voi haaveilla ja suunnitella tulevaa. Arkkitehti suunnittelee ja samalla ajattelee jotain sellaista mitä ei ole olemassa. Väitätkö ettei hän ole rationaalinen, kenties siksi ettei voi vielä havaita luonnossa sitä rakennusta joka hänellä on piirustuspöydällä?

Arrakis kirjoitti:

Oikeastaan tarkoitin, että totuus ei suinkaan ole se, että uskonnollistamme jonkin itsemme ulkopuolisen asian. Luonnontiede hakee totuutta luonnosta, sen mukaan luonto on totuus jolla selitetään ihmistä. Vaikka asia on oikeastaan aina päinvastoin: ihminen selittää luontoa.

En väitä, etteikö havaintoja tarvita. Mutta ihmisen ajattelu voi kohdistua myös kaikkeen sellaiseen mitä itseasiassa ei edes ole olemassa. Ihminen voi haaveilla ja suunnitella tulevaa. Arkkitehti suunnittelee ja samalla ajattelee jotain sellaista mitä ei ole olemassa. Väitätkö ettei hän ole rationaalinen, kenties siksi ettei voi vielä havaita luonnossa sitä rakennusta joka hänellä on piirustuspöydällä?

Lue lisää

Ensinnäkin haluan täsmentää, että rationalismilla tarkoitan sitä, että henkilö uskoo ulkopuoliseen totuuteen. Jos näin ei olisi, niin empirismi = rationalismi.

Descartes (rationalismi) juuri sanoo, että on olemassa absoluuttinen totuus, joka on ihmisestä riippumaton. Näin tietenkin on helppo kuvitella, sillä se on intuitiivisesti järkeenkäypä. Kun joku henkilö kuolee, me voisimme objektiivisesti hänen puolestaan sanoa, että maailmassa edelleenkin pätee samat voimat hänen kuolemansa jälkeen. Tähänhän tiedekin perustuu. Se, mikä pätee kaikille meille, uskotaan kaikkein totuudenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi ja mallinnetaan teorioilla. Tämä ei suinkaan ole ristiriidassa empirismin kanssa, sillä näitä teorioita verrataan koko ajan aiempiin havaintoihin. Se, mikä ei intuitiivisesti ole selitettävissä, ei yleensä ole teorianakaan kovin vahvassa asemassa.

Rationalismi olettaa, että totuus on se, jota tiede tutkii tai toisaalta rationalismi voi johtaa teismiin, eli ulkopuoliseen luojaan. Rationalismi on vaarallinen suuntaus, sillä se ei kyseenalaista totuuden olemassaoloa, minkä vuoksi se voi saada useita eri vaihtoehtoja toisin kuin empirismissä, jossa totuus löytyy ainoastaan itse ajattelijasta, tämän ajatuksista ja lopulta havainnoista.

Vaikka kuvittelisimme, että jotain asiaa ei ole luonnossa vaan mielessämme, koostuu tämä asia aiemmista havainnoistamme, joiden käytön meidän muistimme mahdollistaa. Arkkitehdin luomus paperilla koostuu muodoista, materiaaleista, väreistä jne. Jokainen muoto koostuu viivoista, materiaali tiilestä tai vastaavasta, värit silmin havaituista eri väreistä. Jokainen viiva on suora tai kaareva. Intuitio antaa meille mahdollisuuden muokata havaitsemiamme asioita ja luoda niistä erilaisia yhdistelmiä. Mutta olennaista on, että ne luodut asiat ovat uusia vain kokonaisuuksina, joiden peruspalikat ovat kaikki ennestään tuttuja, havaittuja asioita.

Kaiken tämän perusteella voin kuvitella, että Sokrates oli luonteeltaan empiristi, eikä rationalisti. Kuten aiemmin sanoin, en näe oleellista fundamenttia empirismin ja rationalismin välillä, jos itse rationalismin sisällä on sellainen fundamentti, jotka empiristien kannalta on kaikkein keskeisimmässä asemassa.

Ja Sokrateen lause "Tiedän sen, etten tiedä mitään" perustuu juuri empirian ytimeen. Jos on olemassa absoluuttinen totuus, siihen voi havaintojen perusteella vain uskoa. Kaikki ns. puhtaat tieteetkin, kuten matematiikka ja fysiikka ovat siis uskon tieteitä. Me uskomme, että ne pätevät kaikille vaikka sitä ei voi koskaan tietää.

The Reason kirjoitti:

Ensinnäkin haluan täsmentää, että rationalismilla tarkoitan sitä, että henkilö uskoo ulkopuoliseen totuuteen. Jos näin ei olisi, niin empirismi = rationalismi.

Descartes (rationalismi) juuri sanoo, että on olemassa absoluuttinen totuus, joka on ihmisestä riippumaton. Näin tietenkin on helppo kuvitella, sillä se on intuitiivisesti järkeenkäypä. Kun joku henkilö kuolee, me voisimme objektiivisesti hänen puolestaan sanoa, että maailmassa edelleenkin pätee samat voimat hänen kuolemansa jälkeen. Tähänhän tiedekin perustuu. Se, mikä pätee kaikille meille, uskotaan kaikkein totuudenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi ja mallinnetaan teorioilla. Tämä ei suinkaan ole ristiriidassa empirismin kanssa, sillä näitä teorioita verrataan koko ajan aiempiin havaintoihin. Se, mikä ei intuitiivisesti ole selitettävissä, ei yleensä ole teorianakaan kovin vahvassa asemassa.

Rationalismi olettaa, että totuus on se, jota tiede tutkii tai toisaalta rationalismi voi johtaa teismiin, eli ulkopuoliseen luojaan. Rationalismi on vaarallinen suuntaus, sillä se ei kyseenalaista totuuden olemassaoloa, minkä vuoksi se voi saada useita eri vaihtoehtoja toisin kuin empirismissä, jossa totuus löytyy ainoastaan itse ajattelijasta, tämän ajatuksista ja lopulta havainnoista.

Vaikka kuvittelisimme, että jotain asiaa ei ole luonnossa vaan mielessämme, koostuu tämä asia aiemmista havainnoistamme, joiden käytön meidän muistimme mahdollistaa. Arkkitehdin luomus paperilla koostuu muodoista, materiaaleista, väreistä jne. Jokainen muoto koostuu viivoista, materiaali tiilestä tai vastaavasta, värit silmin havaituista eri väreistä. Jokainen viiva on suora tai kaareva. Intuitio antaa meille mahdollisuuden muokata havaitsemiamme asioita ja luoda niistä erilaisia yhdistelmiä. Mutta olennaista on, että ne luodut asiat ovat uusia vain kokonaisuuksina, joiden peruspalikat ovat kaikki ennestään tuttuja, havaittuja asioita.

Kaiken tämän perusteella voin kuvitella, että Sokrates oli luonteeltaan empiristi, eikä rationalisti. Kuten aiemmin sanoin, en näe oleellista fundamenttia empirismin ja rationalismin välillä, jos itse rationalismin sisällä on sellainen fundamentti, jotka empiristien kannalta on kaikkein keskeisimmässä asemassa.

Ja Sokrateen lause "Tiedän sen, etten tiedä mitään" perustuu juuri empirian ytimeen. Jos on olemassa absoluuttinen totuus, siihen voi havaintojen perusteella vain uskoa. Kaikki ns. puhtaat tieteetkin, kuten matematiikka ja fysiikka ovat siis uskon tieteitä. Me uskomme, että ne pätevät kaikille vaikka sitä ei voi koskaan tietää.

Lue lisää

Aiemmin sanoin virheellisesti: "Olkoot objektiivinen tai absoluuttinen totuus, molemmat mahdottomia tiloja saavuttaa, etenkin intuitiivisesti"

Tarkoitan, että totuuden voi intuitiivisesti saavuttaa, mutta se juuri johtaa teismiin, ateismiin ja kaikkeen mahdolliseen muuhun totuuteen. Mutta se ei välttämättä (jos koskaan) johda absoluuttiseen totuuteen, vaan uskoon absoluuttisesta totuudesta.

The Reason kirjoitti:

Aiemmin sanoin virheellisesti: "Olkoot objektiivinen tai absoluuttinen totuus, molemmat mahdottomia tiloja saavuttaa, etenkin intuitiivisesti"

Tarkoitan, että totuuden voi intuitiivisesti saavuttaa, mutta se juuri johtaa teismiin, ateismiin ja kaikkeen mahdolliseen muuhun totuuteen. Mutta se ei välttämättä (jos koskaan) johda absoluuttiseen totuuteen, vaan uskoon absoluuttisesta totuudesta.

Lue lisää

puhalla sinä taantumuksellinen porvarisfilosofi vanhan huo ran vit tuun

LaD kirjoitti:

puhalla sinä taantumuksellinen porvarisfilosofi vanhan huo ran vit tuun

Mielummin puhallan kuin nuolaisen kuten sinä. Olet järkesi perusteella saamasi sieltä löytänytkin, nimittäin, autuaan ja pohjattoman kitkerän elämäsi.

The Reason kirjoitti:

Ensinnäkin haluan täsmentää, että rationalismilla tarkoitan sitä, että henkilö uskoo ulkopuoliseen totuuteen. Jos näin ei olisi, niin empirismi = rationalismi.

Descartes (rationalismi) juuri sanoo, että on olemassa absoluuttinen totuus, joka on ihmisestä riippumaton. Näin tietenkin on helppo kuvitella, sillä se on intuitiivisesti järkeenkäypä. Kun joku henkilö kuolee, me voisimme objektiivisesti hänen puolestaan sanoa, että maailmassa edelleenkin pätee samat voimat hänen kuolemansa jälkeen. Tähänhän tiedekin perustuu. Se, mikä pätee kaikille meille, uskotaan kaikkein totuudenmukaisimmaksi vaihtoehdoksi ja mallinnetaan teorioilla. Tämä ei suinkaan ole ristiriidassa empirismin kanssa, sillä näitä teorioita verrataan koko ajan aiempiin havaintoihin. Se, mikä ei intuitiivisesti ole selitettävissä, ei yleensä ole teorianakaan kovin vahvassa asemassa.

Rationalismi olettaa, että totuus on se, jota tiede tutkii tai toisaalta rationalismi voi johtaa teismiin, eli ulkopuoliseen luojaan. Rationalismi on vaarallinen suuntaus, sillä se ei kyseenalaista totuuden olemassaoloa, minkä vuoksi se voi saada useita eri vaihtoehtoja toisin kuin empirismissä, jossa totuus löytyy ainoastaan itse ajattelijasta, tämän ajatuksista ja lopulta havainnoista.

Vaikka kuvittelisimme, että jotain asiaa ei ole luonnossa vaan mielessämme, koostuu tämä asia aiemmista havainnoistamme, joiden käytön meidän muistimme mahdollistaa. Arkkitehdin luomus paperilla koostuu muodoista, materiaaleista, väreistä jne. Jokainen muoto koostuu viivoista, materiaali tiilestä tai vastaavasta, värit silmin havaituista eri väreistä. Jokainen viiva on suora tai kaareva. Intuitio antaa meille mahdollisuuden muokata havaitsemiamme asioita ja luoda niistä erilaisia yhdistelmiä. Mutta olennaista on, että ne luodut asiat ovat uusia vain kokonaisuuksina, joiden peruspalikat ovat kaikki ennestään tuttuja, havaittuja asioita.

Kaiken tämän perusteella voin kuvitella, että Sokrates oli luonteeltaan empiristi, eikä rationalisti. Kuten aiemmin sanoin, en näe oleellista fundamenttia empirismin ja rationalismin välillä, jos itse rationalismin sisällä on sellainen fundamentti, jotka empiristien kannalta on kaikkein keskeisimmässä asemassa.

Ja Sokrateen lause "Tiedän sen, etten tiedä mitään" perustuu juuri empirian ytimeen. Jos on olemassa absoluuttinen totuus, siihen voi havaintojen perusteella vain uskoa. Kaikki ns. puhtaat tieteetkin, kuten matematiikka ja fysiikka ovat siis uskon tieteitä. Me uskomme, että ne pätevät kaikille vaikka sitä ei voi koskaan tietää.

Lue lisää

En tiedä mitä tarkoitat absoluuttisella totuudella. Mutta huomauttaisin, että läpi koko historian ihmiset ovat ajatelleet rationaalisesti ja käytännöllisesti. Järki on kohdistettu ennen kaikkea parantamaan ihmisen omaa elämää. Järki on ollut hyödyllistä (ja ihmiset ovat vain uskoneet jumalaan tai jumaliin perimmäisenä totuutena, huomaa paino sanalla USKONEET). Samalla ihmiset ovat uskoneet olevansa oman elämänsä seppiä ja itse päättäneet mitä elämässään haluavat.

Tieteen aikakaudella tieteellisestä tiedosta on tullut valtaa ja tiedolla hallitaan ihmisiä. Samalla tiede on muuttanut meidän maailmankatsomustamme - suurin muutos lienee juuri se että ihmistä itseään selitetään jollain meidän itsemme ulkopuolisella totuudella. Nykyään meillä on evoluutiopsykologia, evoluutiofilosofia ja yhtä sun toista evoluutio-alkuista. Tämä siis ei ehkä ole absoluuttista totuutta, mutta valtaa siinä silti käytetään. Nykysysteemin menestyjiä ovat ne keiden oma maailmankuva, tunteet tai arvot eivät ole ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.

Olen esimerkiksi monesti pohtinut sitä, että mitä arvoja ja tunteita liittyy vaikka evoluuutioteoriaan. Itselleni evoluutioteoria ei perustu mihinkään intuitioon, vaan lähinnä pelkkään koulussa päntättyyn tietoon, joka on ollut pakko omaksua päästäkseen läpi bilsan tentistä. Onko asia todellakin niin, että evoluutioon jotenkin intuitiivisesti uskovat ihmiset uskovat olevansa osa jotain itseään suurempaa ainetta tai universumia jonka he uskovat tekevän päätökset heidän puolestaan? No en ehkä oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta sanon asian suoraan näin: Nykyään alkaa näyttää kovasti siltä, että tieteellinen maailmankuva on jakanut kansan selkeästi voittajiin ja häviäjiin. Voittajiin kuuluvat ne joiden Iintuitiivinen maailmankuva, tunteet ja arvot eivät ole ristiriidassa tieteen maailmankuvan kanssa. Osa näistä ihmisistä on talouselämän huippumenestyjiä ja perustelevat omaa menestystään ehkä juuri tieteellisellä maailmankuvalla ja sitten on itseni kaltaisia hölmöjä jotka ovat aina uskoneet tieteen objektiivisuuteen ja ovat nykyään huolissaan ilmastonmuutoksesta sun muusta.

Siis omalla kohdallani tieteellinen tieto ei tee minusta vapaata ja onnellista, vaan ainoastaan kasvattaa ja lisää turhaa painolastia.

Arrakis kirjoitti:

En tiedä mitä tarkoitat absoluuttisella totuudella. Mutta huomauttaisin, että läpi koko historian ihmiset ovat ajatelleet rationaalisesti ja käytännöllisesti. Järki on kohdistettu ennen kaikkea parantamaan ihmisen omaa elämää. Järki on ollut hyödyllistä (ja ihmiset ovat vain uskoneet jumalaan tai jumaliin perimmäisenä totuutena, huomaa paino sanalla USKONEET). Samalla ihmiset ovat uskoneet olevansa oman elämänsä seppiä ja itse päättäneet mitä elämässään haluavat.

Tieteen aikakaudella tieteellisestä tiedosta on tullut valtaa ja tiedolla hallitaan ihmisiä. Samalla tiede on muuttanut meidän maailmankatsomustamme - suurin muutos lienee juuri se että ihmistä itseään selitetään jollain meidän itsemme ulkopuolisella totuudella. Nykyään meillä on evoluutiopsykologia, evoluutiofilosofia ja yhtä sun toista evoluutio-alkuista. Tämä siis ei ehkä ole absoluuttista totuutta, mutta valtaa siinä silti käytetään. Nykysysteemin menestyjiä ovat ne keiden oma maailmankuva, tunteet tai arvot eivät ole ristiriidassa tieteellisen tiedon kanssa.

Olen esimerkiksi monesti pohtinut sitä, että mitä arvoja ja tunteita liittyy vaikka evoluuutioteoriaan. Itselleni evoluutioteoria ei perustu mihinkään intuitioon, vaan lähinnä pelkkään koulussa päntättyyn tietoon, joka on ollut pakko omaksua päästäkseen läpi bilsan tentistä. Onko asia todellakin niin, että evoluutioon jotenkin intuitiivisesti uskovat ihmiset uskovat olevansa osa jotain itseään suurempaa ainetta tai universumia jonka he uskovat tekevän päätökset heidän puolestaan? No en ehkä oikein osaa selittää mitä tarkoitan, mutta sanon asian suoraan näin: Nykyään alkaa näyttää kovasti siltä, että tieteellinen maailmankuva on jakanut kansan selkeästi voittajiin ja häviäjiin. Voittajiin kuuluvat ne joiden Iintuitiivinen maailmankuva, tunteet ja arvot eivät ole ristiriidassa tieteen maailmankuvan kanssa. Osa näistä ihmisistä on talouselämän huippumenestyjiä ja perustelevat omaa menestystään ehkä juuri tieteellisellä maailmankuvalla ja sitten on itseni kaltaisia hölmöjä jotka ovat aina uskoneet tieteen objektiivisuuteen ja ovat nykyään huolissaan ilmastonmuutoksesta sun muusta.

Siis omalla kohdallani tieteellinen tieto ei tee minusta vapaata ja onnellista, vaan ainoastaan kasvattaa ja lisää turhaa painolastia.

Lue lisää

Absoluuttisella totuudella tarkoitan sellaista totuutta, joka on olemassa ilman ajattelevaa olentoa. Sitä on kuitenkin mahdoton todistaa. Kun Descartes näin väittää, hän väistämättä määrittelee sen subjektiivisesti, miten hän asiat näkee. Siksi juuri sanon, kuten sinä, että tieteeseen ja evoluutioteoriaan uskominen on sama kuin uskoisit ulkopuolisiin jumaliin. Sanotaan, että hullun ja viisaan ero on pieni, mutta niin on myös ateistin (uskoo sokeasti tieteeseen) ja teistin (uskoo sokeasti persoonalliseen jumalaan). Aina on heitä, jotka ovat Jumalien suosiossa, ja aina tulee olemaan heitä, jotka ovat nykytieteen suosiossa. Tyyli vaihtuu, mutta luonne ei muutu.

Järki on ajattelutapa, jolla halutaan selittää maailmankaikkeutta intuitiivisesti ja tuoda luonnon ymmärtäminen lähemmäksi ajattelijaa. Sen halutaan poistavan pelko, jota tietämättömyys ympäristöstä tuottaa. Kuinka paljon ihmisiä on surmattu historian aikana pelkästään pelon vuoksi?

Olet oikeassa, ettei tieteellinen tieto tee ihmisestä vapaata, mutta ei se tieteellinen tieto meille painolastia tuo, vaan tieto toisten ihmisten tiedosta. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että nyky-yhteiskunnassa (täällä Suomessa) on mahdollisuus elää suhteellisen vapaana, vaikka et tiedeyhteiskunnassa pärjäisikään.

The Reason kirjoitti:

Absoluuttisella totuudella tarkoitan sellaista totuutta, joka on olemassa ilman ajattelevaa olentoa. Sitä on kuitenkin mahdoton todistaa. Kun Descartes näin väittää, hän väistämättä määrittelee sen subjektiivisesti, miten hän asiat näkee. Siksi juuri sanon, kuten sinä, että tieteeseen ja evoluutioteoriaan uskominen on sama kuin uskoisit ulkopuolisiin jumaliin. Sanotaan, että hullun ja viisaan ero on pieni, mutta niin on myös ateistin (uskoo sokeasti tieteeseen) ja teistin (uskoo sokeasti persoonalliseen jumalaan). Aina on heitä, jotka ovat Jumalien suosiossa, ja aina tulee olemaan heitä, jotka ovat nykytieteen suosiossa. Tyyli vaihtuu, mutta luonne ei muutu.

Järki on ajattelutapa, jolla halutaan selittää maailmankaikkeutta intuitiivisesti ja tuoda luonnon ymmärtäminen lähemmäksi ajattelijaa. Sen halutaan poistavan pelko, jota tietämättömyys ympäristöstä tuottaa. Kuinka paljon ihmisiä on surmattu historian aikana pelkästään pelon vuoksi?

Olet oikeassa, ettei tieteellinen tieto tee ihmisestä vapaata, mutta ei se tieteellinen tieto meille painolastia tuo, vaan tieto toisten ihmisten tiedosta. Olen kuitenkin kiitollinen siitä, että nyky-yhteiskunnassa (täällä Suomessa) on mahdollisuus elää suhteellisen vapaana, vaikka et tiedeyhteiskunnassa pärjäisikään.

Lue lisää

Matematiikka on tiedeuskon perusta niinpä kaikki matemaatikot nuo tiedeuskon ylipapit tulisi polttaa roviolla. Elämme todella pimeyden aikoja kun matemaatikkojen sallitaan levittää uskomuksiaan kouluissa pienille lapsille, jotka eivät osaa vielä ajatella kriittisesti vaan nielevät nämä uskonkappaleet totuuksina. He piirtelevät liitutauluille kehäpäätelmiään kuinka jos x = y niin y = x. Miten sellaista hulluutta vastaan voi taistella?

varazombi kirjoitti:

Matematiikka on tiedeuskon perusta niinpä kaikki matemaatikot nuo tiedeuskon ylipapit tulisi polttaa roviolla. Elämme todella pimeyden aikoja kun matemaatikkojen sallitaan levittää uskomuksiaan kouluissa pienille lapsille, jotka eivät osaa vielä ajatella kriittisesti vaan nielevät nämä uskonkappaleet totuuksina. He piirtelevät liitutauluille kehäpäätelmiään kuinka jos x = y niin y = x. Miten sellaista hulluutta vastaan voi taistella?

Lue lisää

Tässä yksi esimerkki ihmisestä, joka tietää uskonsa. "Tietää" asioita, koska muutkin ihmiset uskovat samoihin asioihin. Älkää antako tällaisten häiriköiden vaikuttaa omaan harkintaan, vaan perustelkaa itse lopputuloksenne järkeä käyttäen. y = x jos ja vain jos x = y. Jos x on subjektiivisesti muuttuva ajan funktiona, voi olla hetki, jolloin y = x, mutta se ei välttämättä päde aina. Kaikki riippuu määrittelystä.

Uskon, että unet ovat ainoastaan mielen luomia kuvia havainnoista, joita teemme hereillä ollessamme. Yksi tapa, jolla voi selvittää unen todellisuuden, jonka olen muutaman kerran onnistunut tekemään on seuraava: Jos näet unessa jotain poikkeavaa, mitä et yleensä muualla ole nähnyt, voit valpahtua siitä, ja kritisoida sen paikkansapitävyyttä. Esim. Olen jossain unessa kyennyt lentämään, ja olen "ymmärtänyt" ettei tämä voi olla mahdollista. Sen jälkeen en ole herännyt, vaan päätynyt järkeilyn kautta siihen tilaan, että näen unta ja voin hallita sitä. Pystyn muokkaamaan ympäristöäni haluamallani tavalla ja usein, kun ymmärrän näkeväni unta, keskityn fyysiseen tuntemukseen, yleensä kipuun. Huomaan nopeasti, etten tunne kipua, ja alan kuvitella itseni suurille kanjoneille ja pompin pitkiä loikkia ilman että jalkoihin sattuu alastullessa. Lopulta kuitenkin herään suht pian tajuttuani, että olen unessa. Tämänkaltaista tilaa ei tule, tai ole ainakaan vielä tullut hereillä ollessani. Kaikki toimivat hyvin systemaattisesti ja samalla tavalla sekunnista toiseen. Tunnen, näen, haistan, maistan ja kuulen koko ajan. Uskon, että olen tällä hetkellä hereillä.