Olen ihmetellyt uutta trendiä, että vain tyttölapset tuntuvat olevan toivottuja. Itsellä on yksi poika, toinen tuloillaan ja ihmiset suunnilleen pahoittelevat että voi voi, ei tullut tyttöä.. jo esikoista odottaessa huomasin vastaavaa, eli mielestäni tämä ei johdu siitä että olisi kaikkein parasta saada poika JA tyttö perheeseen.
Myös netin keskustelupalstat ovat täynnä aloituksia kuinka saada tyttövauva, ja suunnilleen terapiaan pitää mennä jos poikaa odotetaan. Miksi? Onko tytöt niin paljon ihanampia lapsia? Vai onko tyttöjä vain kivaa pukea ym. söpöstelyä?
En voisi kuvitellakkaan rakastavani enemmän jotain toista lasta kun poikaani. Hän on herkkä, hellä, empaattinen, iloinen poika. Nämä luonteenpiirteet eivät mielestäni ole sukupuolisidonnaisia. Lapset ovat lapsia, arvokkaita ja rakkaita meille vanhemmille sellaisenaan kun ovat. En haluaisi enää kuulla yhtään sellaista kommentia että "no yritättekö vielä jos saisitte tytön seuraavaksi"? Vastaus on, "ei yritetä, olemme onnellisia juuri näin".
Myös netin keskustelupalstat ovat täynnä aloituksia kuinka saada tyttövauva, ja suunnilleen terapiaan pitää mennä jos poikaa odotetaan. Miksi? Onko tytöt niin paljon ihanampia lapsia? Vai onko tyttöjä vain kivaa pukea ym. söpöstelyä?
En voisi kuvitellakkaan rakastavani enemmän jotain toista lasta kun poikaani. Hän on herkkä, hellä, empaattinen, iloinen poika. Nämä luonteenpiirteet eivät mielestäni ole sukupuolisidonnaisia. Lapset ovat lapsia, arvokkaita ja rakkaita meille vanhemmille sellaisenaan kun ovat. En haluaisi enää kuulla yhtään sellaista kommentia että "no yritättekö vielä jos saisitte tytön seuraavaksi"? Vastaus on, "ei yritetä, olemme onnellisia juuri näin".
Vastaukset 37
Vanhimmat
Minusta tuntuu että on olemassa jonkinlainen uskomus että tyttölapset ovat helpompia kasvatettavia kuin pojat. Tytöt ovat kittejä, hiljaisia, vanhemman tahtoon alistuvia ym. Sellaisia pieniä prinsessoja röyhelömekoissaan ja enkelikiharoissaan. Mutta kahden pojan ja yhden tytön ätinä sanon että poikien kanssa olen päässyt paljon, paljon helpommalla kuin tytön kasvatuksessa. Onhan tytöt söpöjä, tytöllle on ihania vaatteita ym. mutta kun tytöt kasvaa niin he ovat sanavalmiimpia, kierompia ja manipuloivampia kuin pojat. Toki tämä on vain minun näkemys asiasta mutta koen tosiaan niin että poikien kanssa on huomattavasti helpompi elää kuin tyttöjen. Tytöt ovat salakavalia toisiaan kohtaan, kielenkäyttö salakavan pirullista jopa ilkeää, tänään ollaan kaveri ja huomenna pahin vihamies. Pojat ottavat yhteen jos tarve vaatii mutta asia on sen jälkeen sovittu ja ollaan taas kavereita. Selän takana pojat eivät "piruile" vaan sanovat päin naamaa mitä mieltä asioista ja kaverista ovat.
Olen toki onnellinen kaikista lapsistani, niin tytöistä kuin pojistakin. Poikien kanssa olen vain päässyt huomattavasti helpommalla läpi lapsuuden ja murrosikän karikoiden. Mutta toki joku toinen on kokenut asian toisit.
No monet vain sattuu haluamaan sekä tytön että pojan, joten siinä mielessä en ymmärrä miksi kysymys yritättekö tyttöä vielä olisi paha.. Mutta jos jo esikoista on surkuteltu, koska poika niin on todella törkeää..
Meillä on poika ja nyt odotan toista, ei tedetä kumpi tulee. Itse haluaisin vielä saada toisen pojan sekä edes yhden tytön. Molemmat sukupuolet ovat silti yhtä rakastettuja. Ei mekään ruveta tekemään kymmentä lasta vain jotta saataisiin tyttö, "vaan tehdään sen verran lapsia kuin on meille hyvä luku". Ei mielestäni ole mitään väärää toivoa, että saa kummatkin kunhan kohtelee ja arvostaa molempia sukupuolia tasapuolisesti :)
Meillä miehen suku on ollut miesvalaista ja hekin sanoivat, että olisi kiva jos on tyttö, mutta eipä me tuosta olla loukkaannuttu ja poika on otettu avosylin vastaan. Eli vaikka joku toivookin toista sukupuolta, niin ei tarkoita etteikö olisi rakastettu :)
Minä taas olen aina halunnut vain poikia, ja esikoinen osoittautuikin ultrassa pojaksi ja olin iki-onnellinen. Toinen mahdollinen lapsi olisi kiva, jos olisi myös poika, mutta tyttö ihan yhtä rakas olisi. Siis aivan sama kumpi tulee, kun minulla tuo poika jo on!
Haluaisin tyttöjä, koska poikalapset ovat ärsyttäviä. Toisaalta ovat sitten vanhemmalla iällä siedettävämpiä kuin usein liian turhamaiset tytöt. On se vaikeaa
Olen jo itsekin mummi, kahden tytön äiti. Toisen tyttäreni synnyttyä oma äitini sanoi, että olisihan se voinut olla poika. Kun loukkaantuneena kysyin miksi, äitini sanoi, että tytöt ovat aina niin alttiita vaaroille. Se on tietenkin totta.
Tyttärelleni syntyi tyttövauva neljä vuotta sitten, ei olisi voinut onnellisempaa isää olla. Kysymys oli vain siitä, että se oli hänen ensimmäinen ja todella toivottu lapsensa, eikä merkillä väliä. Kaksi viikkoa sitten syntyi poikavauva heille, aivan yhtä odotettu ja rakastettu kuin ensimmäinenkin. Molemmat vanhemmat ja isosisko yhtä hullaantuneita.
Puhut jostain trendistä tyttölapsiin, en ole kuullut, ei kai sellaista voi olla...ihan omituista.
Meillä on kaksi tyttöä ja olen vastaavasti kuullut myös kuulemasi asiat vain päinvastoin. "Teettekö kolmannen, jos saisitte vielä se pojan.." tai "oliko isä pettynyt, ettei saanut poikaa.." Ajattelen lähinnä että nuo tollaset ihmiset on moukkia, sivistymättömi idiootteja. En siis välitä. Mulkasen vaan ikävästi!
Mulla on kaveri jolla kaksi tyttöä, kolmannesta toivoi kovasti poikaa ja kun paljastui että on taas tyttö oli kommentit luokkaa "kai tästä pettymyksestä ennen synnytystä toipuu". Nyt kun aikaa on hiukan kulunut ja laskettuaika lähellä ostelee sinisiä vaatteita että jos se nyt kuitenkin olisi poika. Mun mielestä hiukan häiriintynyttä olla noin fiksaantunut sukupuoleen. Kiva syntyä maailmaan valmiina pettymyksenä.
Meillä oli yksi poika ennen kuin rupesimme odottamaan toista, minulla oli ennen ultraa vahvasti tyttö olo. Ultrassa selvisi, että tuleekin toinen poika. Voi sitä pettymyksen määrää! Meinasi itkukin päästä, se tunne meni onneksi nopeasti ohi. Soitin äidilleni ultran jälkeen ja kuulin pettymyksen äänestä, että taasko poika. Mutta tuskin hänkään enää poikaa tytöksi muuttaisi ;D Poika vasta 5kk ikäinen, mutta en millään voisi kuvitella häntä tytöksi. Emmekä enempää lapsia tee, 2 poikaa on hyvä. Onhan se näin "helpompikin", ovat toistensa kavereita varmasti enempi, menee samat lelut ja vaatteet, sama huone käy vielä pitkään jne. 2 ihanaa poikaa on meille suotu ja niistä olen ikionnellinen. Kysymyksiä toki on sadellu myös tänne, että vieläkö tytön teette.
Meillä on ainakin toiveissa poika esikoiseksi, vaikka toki tyttö olisi aivan yhtä rakas. Poika siksi, että olemme lähipiiriämme seuraamalla havainneet, että isoveljet ovat kiltimpiä sisaruksilleen kuin isosiskot. Itsekin olisin lapsena halunnut isoveljen, mutta olin itse esikoinen, isosisko.
Loppupeleissä meille on siis aivan sama, saammeko tyttöjä, poikia va molempia, mutta olemme sen verran sopineet että neljä on meille maksimi.
Eräs ystävä odotti vauvaa ja ultrassa selvisi että lapsi on poika...oli silminnähden hyvin pettynyt ja ilmoittikin että e yrittävät lasta niin kauan kunnes tulee tyttö... noh, poika kun syntyi niin se on heille rakkain ja tärkeinja uskon ettei heille enää ole mitään väliä kumpaa sukupuolta mahdollinen seuraava lapsi on...
Minä itse toivoin jostain syystä ekasta lapsesta tyttöä, poika tuli ja olen itsekkin myöhemmin kauhistellut reaktiotani..21-vuotiaana kakarana, olin todella yllättynyt kun mies sanoi että poika tuli..en pystynyt sitä käsittämään, olin ilmeisesti jotenkin ajatellut että se myös on tyttö..ja en kokenut mitään äidinrakkautta synnytyksen jälkeen kuten useimmat äidit..vaikka lapsi oli haluttu ja ihana, niin liekö olleet hormoonit sekaisin, mutta sairaalassa joutuivat melkeen pakottamaan minut ottamaan lapsen yöksi minun kanssa.. mutta äidinrakkaus syttyi kyllä heti kun kotiin oltiin päästy ja hän on mulle niin maailman rakkain poika ettei mitään järkeä!
Toinen lapsi kun ilmoitti tulostaan, oli jo ihan sama kumpi sieltä tulee..poika jos tulisi, oli helppoa vaatteiden ja tavaroiden kanssa ja kivaa esikoiselle mutta jos taas tulisi tyttö niin..noh, olisi kummatkin sukupuolet...ja tyttöhän sieltä tuli...ehkä jo kokeneempana ja jo yhden äitinä, tyttö oli kanssani ensihetkestä alkaen ja äidinrakkaus oli häntä kohtaan heti...en siis kyllä usko että tämä johtui sukupuolesta vaan omasta kypsyydestä... mutta sen voin sanoa, kun joku mainitsi että tyttölapset onhelmpompia...että juu ei ole...sivusta olen seurannut ystävieni lapsia ja omaani niin voi sitä DRAAMAN MÄÄRÄÄ! Kyllä poikalapset on helpompia kasvattaa ...ne ei turhasta pillahda itkuun,eivät mökötä puolta tuntia kädet puuskassa, heille yleensä kelpaa ne vaatteet mitkä annetaan..villejä ovat kyllä joo, mutta niin ovat useimmat tytötkin..lapset saa olla :) tämä siis omasta kokemuksesta katsottuna :)
Meillä on kolme poikaa ja neljättä odottaessa kysyimme sukupuolen... Myönnetään, silloin olisi synnytyssalissa harmittanut, jos poika olisi tullut. Saimme kuitenkin sen pienen prinsessan.
Kaikki ovat minulle yhtä rakkaita, mutta noita poikien helppous-juttuja en kyllä allekirjoita. Kyllä meillä mökötetään ja kiukutellaan.
eli meillä on vanhin poika ja nyt jo täysi-ikäinen mutta asuu vielä kotona,on armeijassa ja sitten on kaksi tyttöä joista keskimmäinen 15v ja allekirjoitan tässä elämänvaiheessa että poika on ollut triljoona kertaa helpompi:):)juuri viime yön valvonut tytön takia :)
Kaikki ovat toki yhtä rakkaita enkä ketään vaihtaisi,mutta onneksi se ensimmäinen oli poika,vai olisiko ollut helpompi käydä ensimmäisen kanssa nämä jutut läpi että sitten toisten kanssa osaisi,en tiedä,mutta.....:)
Itse en ole törmännyt sellaiseen että ensimmäiseksi lapseksi haluttaisiin nimenomaan tyttö tai poika,pääasia että terve lapsi,mutta sitten kyllä olen kuullut että on se kaiken ihanuuden keskellä ekstraa jos on luoja luonut molempia sukupuolia perheeseen...
Itselläni on kyllä aivan päinvastaavia kokemuksia. Varsinkin ensimmäisestä toivotaan poikaa. Ja voi jos sytnyykin neljä kuusi tyttöä ja ei yhtään poikaa.
vai tehdäänkä lapsia sitten kuin muotivillityksenä, ja nyt on sitten tyttätrendi päällä.
suomikaksneljässä on paljon outoja keskusteluja, mutta tämä menee kyllä top-viiteen.
Sitä saa mitä sattuu tulemaan, toivomiset ei paljon puristele. Kunhan olisi (suunnilleen) terve!
En myöskään ymmärrä, että kauhistellaan tätä jos olisi toivonut toista sukupuolta mitä sai. Onhan se normaalia pettyä asioihin, jos ei tulekkaan sitä mitä on odottanut, ihan niinkun noin yleisesti sekä tässä asiassa. Jokaiselle vanhemmalle on aivan varmasti tärkeintä, että lapsi olisi edes terve, sukupuolella ei sen puoleen väliä. Mutta ei se väärin ole kokea pettymyksen tunteita, jos on odottanut tai toivonut jotakin. Ei se kuitenkaan sitä rakkauden määrää vähennä lasta kohtaan, oli se sitten poika, tyttö tai vailla sukupuolta oleva.
Meille on taas surkuteltu ihan toisin. Meillä on pelkästään tyttöjä ja sen vuoksi moni (etenkin mies) sanoi meille pontevasti, että pitäähän teidän vielä poika taloon tehdä jne.
Meillä on yksi poika ja jos joskus meille toinen lapsi suodaan, toivoisin toista poikaa. Minusta tytöt ovat ärsyttäviä kun hieman kasvavat. Haluaisin myös esikollemme kaverin.
Mulla on yksi lapsi ja hän on tyttö, onneksi. En yksinhuoltajana olisi halunnut poikaa, en ole urheilullinen ei kiinnosta jääkiekkot ei jalkapallot eikä mitkään miehiset lajit, eikä mopot eikä autot. Tyttö ratsastaa ja se on hyvä harrastus, josta minäkin pidän vaikka hevosia pelkäänkin. En voisi kuvitella kasvattavani poikaa. Enkä tarkoita että pojissa mitään vikaa sinänsä olisi, mutta mulle on helpompi tytön kanssa, on enemmän yhteistä.
a) kaikki pojat eivät pidä mainitsemistasi asioista ja b) kaikki tytöt eivät halua ratsastaa.. Monet tytötkin nykypäivänä kiinnostuvat autoista.. Jos tyttäresi haluaa itse mennä pelaamaan jalkapalloa, sinä kiellät sen ja lykkäät vaan hevosen selkään?
Eihän se noin mustanvalkoista ole kai sen tiedän kun suku/tuttavillani on poikia sekä tyttöjä. Mun tytär on ihan itse valinnut ratsastuksen, mieluimmin olisin hänelle jonkun muun harrastuksen suonut (pidän lajia vaarallisena)muttei halunnut. Autokouluun menee kun aika on. Tarkoitin yleensä miehisiä perusjuttuja joita mun lapsi ei ole onneksi halunnut harrastaa, kieltänyt en olisi, mutta onnekseni hän ei ole kiinnostunut. Nytkään kun alkaa jääkiekon MM meillä niitä ei kukaan katsele, onneksi.....
Jos edes haluaisin lapsia, niin ehdottomasti poikia. Voisivat sitten mieheni kanssa potkia palloa ja reenata ilmaveiviä.
Molemmat ovat lapsena ihania, niin tytöt kuin pojatkin. Onni, jos saa perheeseen molempia, Nauttikaa ihmiset lapsistanne, kun he ovat pieniä. ovat sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Mutta katsokaapa tämän päivän murrosikäisiä poikia ja nuoria miehiä. Ongelmia on ihan liikaa. Pojat ovat vaikeuksissa peli- ja nettiriippuvuuksiensa kanssa. Kyllähän tätä esiintyy tytöillä/naisillakin, mutta pääosin pojilla/miehillä. Myös pikavippi-lainojen kanssa vaikeuksissa olevat ovat pääasiassa peliriippuvaisia miehiä. Poikien aikuistuminen on viivästynyt, he asuvat vanhempien luona pitempään kuin tytöt. Syrjäytyminen on myös enemmän poikien ongelma, varsinkin syrjäseuduilla.
Kaikkien lasten vanhemilla on tietty suuri vastuu siitä, minkälainen aikuinen omasta lapsesta tulee, mutta huolestuneena olen seurannut poikien kehitystä ja elämää Suomessa. Ongelmiin tulisi puuttua jo valtiovallankin puolesta ja äkkiä! Lopuksi vielä; on myös poikia /miehiä, jotka elävät hyvää ja kunnollista elämää. Nostin vain esille omat tuntemukseni ongelmaisista pojista.
Ihanaa ihanaa poikalapsi. Minä tykkään poikalapsista pieninä, kouluikäisinä, murrosikäisinä, aina. Poikalapsi on parasta mitä äidille voi tapahtua (ihan tyttöjä vähättälemättä.) Kaikki lapset ovat ihania. Onnea sinulle!!!
hmmm... en usko että kyse olisi siitä etteikö toivottaisi poika lapsia! Tai siitä että nyt olisi joku tyttö trendi meneillää.. Minä itse salaa haaveilin että saisin tytön kun odotin esioistani.. siinä ei ollut mitään pahaa! Vaikka olisin saanut pojan olisin ollut aivan yhtä onnellinen! kyllä sitä saa haaveilla sukupuolesta kunhan ei mene siinäkää asiassa överiksi.. Nyt minulla on aivan ihana 2 vuotias prinsessa ja toinen lapsi tulossa :) sukupuolta emme ole edes kysynneet vaan odotamme jännityksessä loppuun asti.. Ja oli tämä tuleva lapsi sitten suloinen prinsessa tai prinssi, olen aivan yhtä ylpeä ja onnellinen äiti
itse olen aina poikaa toivonut ja yhden pojan jo saanutkin!:)
itse taas olen enemmän huomannut tätä pojan toivomista. Naisilla tuskin on useimmiten paljon väliä, kumpi tulee, mutta tiedän siltikin monia, jotka ovat toivoneet mieluummin poikaa esikoiseksi. Samoin isovanhempia tiedän, joille poika olisi niin tärkeä ja paistaa ihan läpi, ettei tyttö ole "yhtä hyvä". Miehet taas toivovat useinkin poikaa. Itseäni loukkaa muka vitsikkäät voivottelut toisesta tytöstä, ja nyt kun olen raskaana kolmannen kerran, olen usein kuullut, että jos vihdoin olisi poika niin ei tarvitsisi enää yrittää!! Itselläni ei väliä, mutta tottakai olisi kiva saada poika näiden tyttöjen jatkoksi, mutta ei mitään väliä! Toivon että lapsi olisi terve ja kaikki menisi hyvin, oli sitten kumpaa sukupuolta tahansa.
Meillä oli juuri ultra, jossa kysyimme tulevan vauvan sukupuolta ja niin itsekkäältä kuin se kuulostaakin niin koin pienen hetken "pettymyksen" kun kuulin vauvan olevan tyttö. Toki olen nyt onnellinen lapsestamme ja katsellut mekkoja ja tyttöjen juttuja, mutta poikaa olin alusta asti toivonut....
Äidit toivoo tyttöjä ja miehet poikia. Miksi? Siksi että ihminen on naristinen ja hyvin itserakas. Halutaan omia "kopioita". Totta se on sillä monihan on ihan innoissaan jos lapsi muistuttaa itseään, miksi jollei ole sisimmissään pieni naristi? No...minun elämäni tyttönä on ollut hankalaa. Siksi koen pojan helpommaksi kasvattaa. Olen onnelinen että sain pojan. Tunnen monia jotka toivovat poikaa ennen tyttöä, tiedän monia jotka toivovat tyttöä. näyttää yleensä ottaen siltä, että ihminen toivoo sitä samaa lajia kun on itsekin. Typerää omahyväisyyttähän se vain on...
No en nyt tiedä halutaanko kopiota itsestään. Mies toivoo poikaa jotta voisi sitten yhdessä harrastaa ja tehdä poikien juttuja. Nainen taas tyttöä jotta saisi olla mukana tyttöjen jutuissa.
Itselläni on 2 poikaa, toisesta toivoin kovasti tyttöä, koska mieheni mielestä enempää ei tule. Ihana poikani on jo reilu vuosikas, mutta edelleen mietin, miksi en saanutkaan tyttöä. Haaveilu tytöstä lienee menetetyn äiti-tytär suhteen kaipuuta. Pelkään, että lasten kasvettua olen ulkopuolinen perheessäni, 3 vastaan 1. Miten saan yhteyden poikiini kun he kasvavat ja tekevät poikien juttuja, sillä niistä asioista en ymmärrä mitään. Omat kiinnostuksen kohteet, kun on ompelussa, sisustamisessa, leivonnassa, kaikessa kovin "naisellisessa". Teidän ettei tällaisessa ajattelussa ole juurikaan järkeä, mutta minkä ihminen tunteilleen voi, varsinkin kun "kaikki muut" ympärillä ovatkin saaneet tyttöjä tai vastaavasti tyttö-poika perheen. Tunne olevani jotenkin epäonnistunut, koska en ole saanutkaan tyttöä.
Kuules, kyllä ne pojatkin varmasti leipoo sun kanssa mielellään. :) Kyllä ne pikkupojat yleensä herkkujen perään on ja kun vielä pääsee vaivaamaan taikinaa ja muuta hienoa. Anopillani on neljä poikaa ja vaikka ovat kaikki kovasti autojen perään kuten isänsäkin, kyllä äidin kanssa on selvästi aina paljon puhuttu asioista ja puhutaan edelleenkin. Äläkä nyt hyvä ihminen koe olevasi epäonnistunut, olethan sentään saanut kaksi tervettä lasta! Ja sinähän et siihen sukupuoleen voi vaikuttaa.
Ensimmäinen lapseni on tyttö. Tyttö oli minulle hienoinen pettymys, ei lapsesta itsestään johtuva, vaan pelkäsin, että en osaa antaa oikeaa tytön mallia /(kun en meikkaa ja saatan unohtaa kammata hiukset). Hyvin on tuo tyttö kuitenkin itsestään prinsessaa kasvattanut.
Toinen lapseni on poika synnytyksessä aloin itkemään miehelle, että sillä on kassit.
Kasvatusasiat: poika saa raivokohtauksia, itkee, temppuilee. Ja on kuitenkin helpompi kuin tyttö joka yrittäää kietoa aikuiset pikkusormen ympärille. Mies taas ajatteleetämän asian päinvastoin.
Äiti-tytär suhdetta en ole koskaan kaivannut, koska en ole sellaista kokenutkaan, mutta nyt sellaisen ehdottomasti haluan!!
Ja tais mennä koko teksti vähän aiheen vierestä :)
Onneksi Suomessa ei tehdä keskeytyksiä väärän sukupuolen takia.
Kiinassa yhden lapsen periaate on vääristänyt syntyvien lasten suhteet. Poikia syntyy paljon enemmän kuin pitäisi. Siitä on jo tullut ongelma, koska poikamiehiä alkaa olla liikaa väestössä.
Intiassa kuulemma samaa havaittavissa.
Luonto antaa meille tasapuolisesti kumpaakin sukupuolta, ihan jatkuvuutemme takia. Jokaisen lapsosen syntymä olkoon tervetullut.
Hyvään käytökseen ei todellakaan kuulu kysellä nuorenparin lapsisuunnitelmista. Törkeää pahoitella syntyneen lapsen sukupuolta!
Meillä on kolme tytärtä ja muistan kolmatta odottaessani, että toivoin hartaasti hänestäkin tyttöä. Ensimmäisen kohdalla ajattelin, että lapsi voisi olla poikakin.
Taaperoaika oli tyttöjen kanssa helppo ja he saivat melko "poikamaisen" kasvatuksen. Mekkoa meillä pidettiin vain juhlissa.
Tytöt ovat menestyneet koulussa serkkupoikiaan paremmin, ovat mm. kovempia lukemaan. Naisten "tippaleipäaivot" antavat tytöille etulyöntiaseman ja he pystyvät olemaan kiinnostuneita monesta asiasta yhtä aikaa.
Murrosiän myrskyt ovat olleet sisarusten kohdalla vaihtelevia. Silti luulen, että olen äitinä päässyt jossain asioissa helpommalla, mutta toisaalta vastuu tietyista tyttöjen jutuista on levännyt enemmän minun kuin mieheni harteilla.
Itse en yhtään ihmettele, miksi tyttölapset olisivat "toivotumpia" kuin pojat. Tytöt pärjäävät nyky-yhteiskunnassa poikia paremmin. Se alkaa jo koulussa ja jatkuu työelämässä. Kaikki tyttöpuoliset sukulaislapsemme ovat mm. kesätöissä jo varhain, mutta pojat röhnöttävät kotona tietokoneella ja mamma passaa. (Tämähän on toki kärjistys ja jossain muualla voi asia olla päinvastoin, mutta silti aika mielenkiintoinen havainto, eikö?)
Valmistuttuaan tytöillä on työpaikka valmiina odottamassa - kiitos kesätöiden, mutta pojat etsivät unelmien isopalkkaista työtä, nostaen työmarkkinatukea. Sääli, että työelämässä naisten euro on yhä vain 0,80 euroa. Sen kuuluisi olla toisin päin. ;)
Musta taas tuntuu että poikia halutaan ennemmin kuin tyttöjä.
Kyllä nousee verenpaine kun näitä juttuja lukee.Helpolla on elämässä päässyt
jos ongelma on se onko lapsi poika vai tyttö.
Itse sain aikoinani ainoan lapseni,kehitysvammaisen pojan,jota rakastin
rakastin (rakastan) yli kaiken. Hän kuoli 7 kuukautta sitten
äkillisesti ja en pysty enää saamaan lapsia. Ärsyttää ihan sikana valittajat,
joilla on esim.2 tervettä tyttöä ja sitten vingutaan kun ei ole sitä poikaa.
Olkaa nyt hyvät ihmiset onnellisia niistä terveistä ja elävistä lapsista,koska
he eivät ole mikään itsetään selvyys.
Minulla on esikouluikäinen poika. Olen nyt alkutaipaleella raskaana.
Välillä ärsyttää oma maailman negatiivisin ajattelutapani joka minulla on.
Ensimmäinen lapsemme on ollut ns. helppo ja helppo kasvatettava joka on todella vähän kipeä. Nyt maalailen piruja seinillä tämän raskauden kanssa.
Mietin kaikkia mahdollisia henkisiä ja fyysisiä tauteja/vaivoja tulevalla lapsella voi olla, eihän sitä koskaan tiedä. Miksi en voi vaan olla iloinen että olen raskaana ja katsoa sitten mitä aika tuo tullessaan...
Toivoin tyttöä kun odotin poikaamme. Olin hieman pettynyt kuin saimme tietää että poika tulee. Ehkä tähän vaikutti se että minä ja siskoni olemme läheisempiä äitini kanssa kuin veljeni. Mutta jälkeenpäin sitä on huomannut että miten helpolla sitä on elämässä päässyt verrattuna ystäväpariskuntaamme. Heillä on saman ikäinen tyttö joka on välillä todella ärsyttävä. Koko ajan jatkuvaa näälvintää, marmatusta ja kitinää. Niinkuin 6 vuotias poikamme sanoi: kukaan ei halua kuunnella jatkuvaa valitusta. Mutta niinkuin me kaikki myös lapset ovat yksilöitä ja moni asia johtuu yksinomaan vanhempien kasvatuksesta