Rajat - mikä on Suomen linja?
Pähkinä suussa
780
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Turvaa tilisi vahvistamalla puhelinnumerosi. Voit silloin palauttaa unohtuneen salasanan tekstiviestillä.
Ketjusta on poistettu 1 sääntöjenvastainen viesti.
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 7
Vanhimmat
Kukin voi tahollaan kuvitella ne rajat mihin tahansa haluaa. Yhtä todellisia ne ovat joka tapauksessa, onpa kyseessä sitten ryhmäkuvittelu tai ihan vaan soolosuoritus.
Kysyjän ehkä itse tajuamatta oikein hyvä kysymys.
Venäjään tutustunut professori Timo Vihavainen esitti eräässä artikkelissaan, että esim. Suomen ja Venäjän raja on Karjalan metsiä pitkin kulkiessaan "epäluonnollinen" - mikään maantieteellinen eroavaisuus ei erota maita toisistaan, samannäköistä metsää puolin toisin.
Selkeää onkin, että pitkälti 1800-luvulle asti rajalinja kulki ihmisten mielessä uskontorajaa myöten: idässä Venäjän ortodoksit ja lännessä Ruotsin katolilaiset/luterilaiset.
Kielestä tehtiin kansakunnan tunnusta vasta 1800-luvun nationalismin myötä, ja sekin oli aluksi yhteiskunnan ohuen oppineen yläkerroksen puuhastelua, josta rahvas ei piitannut.
Täten vielä viime sodissa vetoaminen kotiin, uskontoon ja isänmaahan ei ollut vailla pohjaa - olkoonkin, että idän oikeauskoiseen kirkkoon samaistuminen oli Neuvostoliitossa korvautunut uskollisuudella yhteiskuntaluokalle ja luokkasodan nostamalle työläisten ja talonpoikien valtiolle.
Vaikka ortodoksikirkko onkin Venäjällä taas saanut nostaa päätään, on vaikea kuvitella paluuta selaiiseen uskontoerojen lietsomaan railona aukeavaan rajaan, joka vallitsi Ruotsin vallan aikana Venäjän vastaisella rajalla. Sama uskontoraja oli ehkä tätäkin rajumpi katolisen Puolan ja ortodoksi-Venäjän välillä 1600-luvulla.
Vaikka ortodoksisuus onkin Venäjällä nousussa osana kansallista itseymmärrystä, sellaiseen pois sulkevaan itseriittoisuuteen, jota maa harrasti vielä 1600-luvulla, ja jota ns. "vanhauskoiset" pitkään jatkoivat, ei varmasti ole paluuta. Nyky venäläiselle ei ole vaikeaa liikkua katolisessa Italiassa, islamilaisessa Egyptissä, buddhalaisessa Thaimaassa tai protestanttisissa Pohjoismaissa, vaikka ortodoksiaa tunnustaisikin.
Siis: jos rajapinnat kulkivat 1600-1700-luvuilla uskontokuntien ja 1800-luvulta 1900-luvulle yhtä yhtenäistä kieltä puhuvien kansakuntien välillä, minkä mukaan ne rajat joista mahdollisesti riitelemme kulkevat tulevaisuudessa, kun sekä uskonnot että kansallisvaltiot ovat menettäneet entistä itseriittoisuuttaan?
Hyvä kysymys.
Mikä on se vihollinen, se "toinen", jota kohti kiväärien piiput seuraavaksi käännetään?
Ja miksi?
Ryhmää ihmisiä on helpompaa ohjailla, kun niille älykääpiöille rakentaa jonkin viholliskuvan. Vaikka miten naurettavan, ja miten naurettavin perustein tahansa, yleensä se silti toimii. Ulkoinen vihollinen on paras sisäistä homogeniaa ajatellen.
Vaihtoehtoisia vastakkainasetteluskenaarioita:
EU-maat vs. ei-EU-maat
NATO-maat vs. ei-NATO-maat
euroa yhteisvaluuttana käyttävät vs. muut valuutta-alueet
maallistunut Länsi vs. islamilainen maailma
Länsi islamilainen maalma vs. "Kiinan uhka"
"Pohjoinen" vs. "Etelä"
rikkaat vs. köyhät
Me vastaan ne muut. Mä justiin kuvittelin tohon ulko-oven kynnyksen kohalle sellasen rajan, että siitä ei kannata minkään armeijan kätyrin tai värvärin tulla yli, tai voi olla että tapan sen. Voi muutenkin olla että vielä siirtelen näitä rajoja myöhemmin, aina kulloisenkin tarpeen mukaan.
Ketä kiinnostaa ylläpitää jotain rajoja henkensä kaupalla? Aivopestyjen fanaatikkojen lisäksi. Ihan kuin haluaisi oman henkensä kaupalla ylläpitää jotain vankilaa. Tosin moni on laitostunut.
Ei kukaan täysipäinen niin tee, mutta kun ihmiset systemaattisesti sairastutetaan uhkakuvilla ja kansallismielisellä roskalla.