niitä ongelmia, joita olisi ratkaistavana, jos päättäisimme kuitenkin kokeilla...
Nyt, tällä hetkellä, kun tiedämme tunteemme, maailma vaikuttaa olevan juuri meitä varten luodulta, kaikki näyttää helpolta.
Miten sitten, kun arki koittaa, kaikessa paskuudessaan?
Nyt, tällä hetkellä, kun tiedämme tunteemme, maailma vaikuttaa olevan juuri meitä varten luodulta, kaikki näyttää helpolta.
Miten sitten, kun arki koittaa, kaikessa paskuudessaan?
Vastaukset 14
Vanhimmat
mitä sitten ?
samalla tavalla se arki koittaa sulle kaikkien niiden muidenkin mies ehdokkaittesi kanssa jossain vaiheessa haloo.
menes nyt typerine selityksinesi siitä nukkumaan kun et osaa mitään järkevää kirjoittaa.
Et ole kenenkään miesehdokas eikä kukaan kirjoittele sinulle täällä aloituksia.
Niinhän se kaikilla muillakin pareilla koittaa..
ensin meidän on selvitettävä voimmeko istua hiljaa sylikkäin tunnista toiseen tuntien toistemme läsnäolon ja vetovoiman. jos se onnistuu, paskasta ei ole väliä.
ei elämä ole aina vaan ihanaa,eikö sen tiedä jokainen :)?
No mutta se on elämää se. Mitä sitten jos tunnustamme tunteemme? Eihän niitä tarvii jokaiselle tunnustaa.. ollaan hetken lapsia eikä kanneta turhia murheita, jos sä tahdot niin...
Tää ei oo mulle kun en tiedä hänen tunteistaan mitään, mutta aina ei todellakaan ole helppoa mikään ei pidäkään olla ainakaan jotkut asiat, mutta jotkin taas voisivat olla helpompia, se riippuu paljolti asioista ja niihin suhtautumisesta. Yksi ongelma ei ole sama kuin toinen niissä on eroja.
Arki koittaa ja ihanuus voittaa
rakkaus pitää sitä yllä
Kokeilla arkea ihanuuden keskellä, haaste seuraavaan päivään?
heh, olen ajatellut ihan jokaista ongelmaa. mikähän tällä hetkellä on todellinen ongelma?
Sama homma, ihan jokainen ongelma on tullut ajateltua. Jotenkin tuntuu, että aloittaja aliarvioi ajatustensa kohdetta.
Jos tää ois miulle niin kysyisin, että arvaa miks oon täällä enkä siellä. Tai no toi nyt oli vähän väärin kysytty kun en nyt ehkä sen takia enää täällä vaan miks silloin tulin tänne tai sitten oon tavallaan vieläkin.
Ja eikä maailma ole todellakaan just meitä varten luotu ellei sitten halua nähdä maailmaa vain sellaisena kuin haluaa sen nähdä ja ummistaisi silmänsä kaikelta nurjuudelta.
Ja lopuksi vielä tähän että et kai kuvittele että luulen itsestäni niin utopista, että olisin näin ihana ihan todellisuudessakin.
Et varm.,mutta sinun kanssa voisi löytää uusia "ulottovuuksia". Oli sulla sitä tempoa asioissa mihin ryhdyit,jouduit vain kaiken tek.yksin ja väsytit suotta itseäsi...ps.avunkin torjuit.
Ei se arki kaikkien kanssa ole samanlaista.
Ongelmatonta elämää ei ole. Arki on arkea. Jos ihmissuhteesta saa tasaista onnea arkeen, voi arkikin kadottaa harmauttaan. Tarvitseeko ihminen oikeasti kovin paljoa?