Olen kärsinyt pakko-oireista melko pitkään, varmaan lähemmäs 10 vuotta tosin enää ne eivät ole yhtä voimakkaita kun aikanaan, mutta edelleen esiintyy mm. pakonomaista tarvetta symmetriaan ja kiusallisia esim. seksuaalisuuteen liittyviä ajatuksia toisinaan. Mitään häiriötä ei minulla ole diagnosoitu, mutta lapsesta saakka olen kuitenkin näitä oireita potenut. Nyt mukaan onkin sitten tullut ahdistuksen tunnetta erityisesti aamuisin: tuntuu monesti aamulla herätessä, ettei saisi henkeä ja hengitys tuntuu raskaalta ja vaivalloiselta. Joskus tulee myös sellainen tunne kun olisi ikään kuin pala kurkussa. Onko muilla esiintynyt vastaavaa ahdistukseen viittaavaa?
Pakko-oireinen häiriö ja ahdistus
Ahdistusta
6284
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Joskus on saattanut tuollainen samantapainen ahdistus tulla, kun joutuu tekemään tarkistuksia jatkuvasti, niin siinä ei millään tahdo polla kestää...
oletko minkä ikäinen? mä olen 24 v , ja pienestä pitäen kärsinyt pakko oireista, nyt aikuisena tuntunut pahenevan oireeni.
Olen 18... Mulla ei niinkään ole oireet pahentuneet, tuo ahdistus vaan on lisääntynyt
meneekö ahdistuksesi tunne miten nopeasti ohite?
Se vähän riippuu... joskus menee tunnissa tai parissa ja joskus sitä saa potea miltei iltaan saakka... yleensä menee viimeistään siinä vaiheessa ohi kun alkaa puuhaamaan jotain jossa ajatukset täytyy keskittää täysin muualle, mutta eipä se aina niinkään helppoa ole. Ennen kaikkea kumminkin siis tämä ahdistus tulee ilmeisesti silloin, kun yrittää torjua niitä pakkoajatuksiaan.
kaikki mitä päivän mittaa virtaa ulkopuolelta lävitsesi, voi laukaista pakko-oireet. Esim. jatkuvat pahat uutiset lehtien otsikoissa (raiskaukset, murhat.)
Itse taidan olla niin täynnä "seksikeskeistä", pinnallista, väkivaltaista ja sairasta kulttuuria, että voisin oksentaa kaiken ulos. Olenkin jo suunnitelmallisesti eristäytynyt "normaalista" elämäntyylistä. Luovuin jo telkkarista, en tahdo muodostaa uusia ihmissuhteita sen syvällisemmin. En vihaa ketään, mutta minulla on aivan sama, mitä kukin tekee, toivottavasti tekevät edes jotain elämässään oikein ja epäitsekkäästi.
Ikävää kun olet haluamassa eristäytyä ahdistuksesi vuoksi, ei kenenkään ole hyvää olla yksin pakko oireiden tai ahdistuksien kanssa, pystytkö hyvin kertomaan sukulaisillesi ongelmistasi?
Niinhän ne ahdistukset tuppaa tulemaan kun yrittää torjua pakko ajatuksiaan, pelkäätkö niissä pahoissa uutisissa,että sulle tapahtuisi kuten joillekin on tapahtunut?