Toisinaan tulee tällainen tunne, että on joko tehnyt tai jättänyt tekemättä jotain. Mitäköhän se on tällä kertaa? Kalenterissani ei kuitenkaan ole yhtä ainutta tunnettani vahvistavaa merkintää. Olenhan tietysti voinut unohtaa sen sinne kirjoittaakin tai sitten en vain saa kiireisestä käsialastani selvää. Tällaista se on, kun pitäisi ruveta repeilemään niin moniin paikkoihin - jos ei käytännössä yhtä aikaa, niin ainakin minuuttiaikataululla ja kaiken aikaa tip- ja topkuntoisena eli yötäpäivää sekä tomintakykyisenä että -valmiina.
Kuka, mitä häh?
Mies Hunningolta
3101
0Äänestä
Muut lukivat myös
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 3
Vanhimmat
Kannatas varmaan muuttaa maalle ja elää elonpelossa ilman kalenteria tehen sitä mitä millokin huvittaa. Ja kun on hetkenkää siel ollu ja tarpeeks jos on luppoaikaa siel maal oleskellessa ollu nii ei ehkä enää tekiskää miel nii moneen paikkaan reppeillä kun saattas vaikka huomata miten maalla on mukavaa.
Olen minä maallakin pistäytynyt. En tiedä, johtuuko tuosta vai mistä, että luullaan minun elelevän kuin pellossa konsanaan. No olenhan minä kieltämättä jostain muualtakin kuin havumajasta lähtenyt, mutta siihen on aina ollut perusteltu syy.
Toi nyt oli tuo kirjoitus maalaismaiseman mainospala, mut tottahan se on, että eihän kaikki ihmiset voi asua maalla, eihän maalle edes kaikki mahdu, eikä kaikki halua edes maalla asua. Toiset ihmiset haluaa asua kaupungissa ja vielä mitä suuremmassa sen parempi. Suurkaupungista maalla käyvälle maalaiselämä voi suorastaan tuntua eksoottiselta ja maaseudun rauha rauhottavalta elementiltä, mutt pidemmän päälle ajatellen maalle suurkaupungista muuttavalle nuo samat alussa hyvät asiat voivat alkaa tuntua suorastaan painostavilta ja ahdistavilta ja kaupunkilainen alkaa piakkoin kaipaamaan enemmän elämää ja neonvaloja ympärilleen. Sama ilmiö toisinpäin ymmärretään helpommin maalta kaupunkiin muuttavissa ihmisissä heidän alkaessa kaupungissa kaipaamaan maaseudun rauhaa ja hiljaisuutta, mutta kaupunkilaisen elämänhalukkuus nähdään ennemminkin levottomuutena kuin erilaisena tapana elää.
Mutta ei kai sillä ole niin merkitystä mistä milloinkin on ja miten elelee, kunhan on hyvä itsellä olla siellä missä milloinkin on. Varsinkin jos ajattelee ihmisiä yksikkönä. Perheellisellä sillä tietty on eri tavalla merkitystä missä ollaan ja miten elellään ja tietysti paras paikka se on sillo tietysti siellä missä se perhekin tai ainakin mahdollisimman lähellä perhettä jos ei perhe elele yhdessä paikassa.
Nyt meinaan itse mennä lontustelemaan kylän raittia kohti ärrää jättääkseni miljoonahakemukseni matkalippua varten kohti jollakin tavalla suurempaa elämää