kyllä sä ymmärrät sen

Mistä päättelet ettei hän ole vapaa?

17:02 kirjoitti:

Mistä päättelet ettei hän ole vapaa?

Aikaa on kulunut ja hyvännäköinen mies tuskin vapaa?.. En kerro tänne, että miksi näin päättelin.
Itse olen kyllä nykyisin vapaa.

...jos tää oli miulle niin sanon, että voi olla etten sitten ymmärrä rakkauesta mitään, mut ehkä ymmärrän kuitenkin elämästä sen verran enemmän. Mistä sinä tiedät mitä on ihmisten vaakakupissa valintoja tehdessä? Oikeasti mieti työtöntä ja vaikka kävisi töissäkin niin tiukoilla on taloudellisesti ihan varmasti yksinhuoltajaaä, joka ihastuu (pysytään tässä ajatusleikissa nyt suomen sisäpuolella) toisella puolella maata asuvaan todella mukavaan ja ihastuttavaan ihmiseen, jonka kanssa haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta, mutta toteuttaakseen edes tuon halunsa hänen tulisi olla tekemisissä tuon ihmisen kanssa ja siihen tarvitaan rahaa. Sen kummenmmin kuin sitä ihmistä itseään niin satasen seteliä on hyvin vaikea puolittaa saati sitten jakaa kolmen osaan ostaakseen kahden viikon ruuat, pukea lapset ja itsensä, ostaa vielä ne kurahousut tai kärjestä rikkoutuneiden popojen tilalle uudet sekä vielä matkustella. Siinä tilanteessa on ihmisen pakko tehdä valintoja. Ja ihan sama tilanne on vaikka ei olisikaan lapsia jos ei ole rahaa niin milläs matkustat, koska ruokaa se on syötävä sen yksinasuvankin.

Joku voi sanoa, että onhan sitä olemassa nämä nettisysteemit ja kaikki ,joissa voi ilman kuluja olla yhteydessä ihmiset keskenään, mutt ei se ole sama kuin kohdata konkreettisesti ja voin vakuuttaa, että kun oikeesti kolahtaa niin jos on jossain yhteydessä niin ei se pysty jäämään siihen siinä vaiheessa kun oikeesti tykkää vaan on saatava myös koskettaa ja siinä sitä sitten ollaan ongelman edessä äkkiä milloin tuut tänne ja milloin meen sinne ja millä hiivatilla sitä omaa ahteriaan taas siirtää sinne ja tänne.

Ja usko vaan tiedän, että tuollaiset ratkaisut sattuu sydämeen ja hetkittäin kovaakin. Ehkä sitä kipua sydämessa lisää myös se tunne siitä kun miettii kuinka paljon se satuttaa toisen sydämeen vaikka kuinka se toinen ymmärtäisikin. Ei me aikuiset olla toisten tunteista vastuusta, mutta silti se painaa jos miettii onko aiheuttanut omalla itsellään on sille toiselle pahaa oloa (tunnetta ei kuitekaan pidä sotkea syyllisyydentunteeseen koska se on enemmänkin vastuuntuntoa kuin syyllisyyttä) ja varsinkin jos tunteet merkitsee itselle niin paljon, että ymmärtää ettei välttämättä toinenkaan osaa lentää kukasta kukkaan ilman oikeita tunteita. Siinä sitä sitten roikutaan tyhjiössä puolin ja toisin tai käytetään korvikkeita ilman todellisia tunteita tai tunteiden kohteita.


Joku voi sanoa, että voihan sitä odottaa ja tietysti vaikka kuinka kauan, mutta onks kaikilla ihmisllä aikaa odottaa vaikka tahtoa löytyiskin, niin sitähän meistä ei kukaan etukäteen tiedä.

Tässä nyt oli yksi esimerkki siitä mikä vaakakupissa voi esimerkiksi painaa ja niitä voisin vetää tähän pitkän rivin lisää ihan elävästä elämästä eikä mitää hatusta temmattuja juttuja. Elämä ei oikeasti ole kaikille helppoa eikä siksi pitäisi tuomita ihan mitään tietämättömänä toisten ihmisten ratkaisuja vaikka ne ei välttämättä olisikaan omiin näkökantoihin siististi istuvia.

mie ainakin ymmärrän kirjoitti:

...jos tää oli miulle niin sanon, että voi olla etten sitten ymmärrä rakkauesta mitään, mut ehkä ymmärrän kuitenkin elämästä sen verran enemmän. Mistä sinä tiedät mitä on ihmisten vaakakupissa valintoja tehdessä? Oikeasti mieti työtöntä ja vaikka kävisi töissäkin niin tiukoilla on taloudellisesti ihan varmasti yksinhuoltajaaä, joka ihastuu (pysytään tässä ajatusleikissa nyt suomen sisäpuolella) toisella puolella maata asuvaan todella mukavaan ja ihastuttavaan ihmiseen, jonka kanssa haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta, mutta toteuttaakseen edes tuon halunsa hänen tulisi olla tekemisissä tuon ihmisen kanssa ja siihen tarvitaan rahaa. Sen kummenmmin kuin sitä ihmistä itseään niin satasen seteliä on hyvin vaikea puolittaa saati sitten jakaa kolmen osaan ostaakseen kahden viikon ruuat, pukea lapset ja itsensä, ostaa vielä ne kurahousut tai kärjestä rikkoutuneiden popojen tilalle uudet sekä vielä matkustella. Siinä tilanteessa on ihmisen pakko tehdä valintoja. Ja ihan sama tilanne on vaikka ei olisikaan lapsia jos ei ole rahaa niin milläs matkustat, koska ruokaa se on syötävä sen yksinasuvankin.

Joku voi sanoa, että onhan sitä olemassa nämä nettisysteemit ja kaikki ,joissa voi ilman kuluja olla yhteydessä ihmiset keskenään, mutt ei se ole sama kuin kohdata konkreettisesti ja voin vakuuttaa, että kun oikeesti kolahtaa niin jos on jossain yhteydessä niin ei se pysty jäämään siihen siinä vaiheessa kun oikeesti tykkää vaan on saatava myös koskettaa ja siinä sitä sitten ollaan ongelman edessä äkkiä milloin tuut tänne ja milloin meen sinne ja millä hiivatilla sitä omaa ahteriaan taas siirtää sinne ja tänne.

Ja usko vaan tiedän, että tuollaiset ratkaisut sattuu sydämeen ja hetkittäin kovaakin. Ehkä sitä kipua sydämessa lisää myös se tunne siitä kun miettii kuinka paljon se satuttaa toisen sydämeen vaikka kuinka se toinen ymmärtäisikin. Ei me aikuiset olla toisten tunteista vastuusta, mutta silti se painaa jos miettii onko aiheuttanut omalla itsellään on sille toiselle pahaa oloa (tunnetta ei kuitekaan pidä sotkea syyllisyydentunteeseen koska se on enemmänkin vastuuntuntoa kuin syyllisyyttä) ja varsinkin jos tunteet merkitsee itselle niin paljon, että ymmärtää ettei välttämättä toinenkaan osaa lentää kukasta kukkaan ilman oikeita tunteita. Siinä sitä sitten roikutaan tyhjiössä puolin ja toisin tai käytetään korvikkeita ilman todellisia tunteita tai tunteiden kohteita.


Joku voi sanoa, että voihan sitä odottaa ja tietysti vaikka kuinka kauan, mutta onks kaikilla ihmisllä aikaa odottaa vaikka tahtoa löytyiskin, niin sitähän meistä ei kukaan etukäteen tiedä.

Tässä nyt oli yksi esimerkki siitä mikä vaakakupissa voi esimerkiksi painaa ja niitä voisin vetää tähän pitkän rivin lisää ihan elävästä elämästä eikä mitää hatusta temmattuja juttuja. Elämä ei oikeasti ole kaikille helppoa eikä siksi pitäisi tuomita ihan mitään tietämättömänä toisten ihmisten ratkaisuja vaikka ne ei välttämättä olisikaan omiin näkökantoihin siististi istuvia.

Jos oikeasti välität siitä ihmisestä, niin muuta sinne missä hän on. Onni on paljon muuta kuin materiaa.

mie ainakin ymmärrän kirjoitti:

...jos tää oli miulle niin sanon, että voi olla etten sitten ymmärrä rakkauesta mitään, mut ehkä ymmärrän kuitenkin elämästä sen verran enemmän. Mistä sinä tiedät mitä on ihmisten vaakakupissa valintoja tehdessä? Oikeasti mieti työtöntä ja vaikka kävisi töissäkin niin tiukoilla on taloudellisesti ihan varmasti yksinhuoltajaaä, joka ihastuu (pysytään tässä ajatusleikissa nyt suomen sisäpuolella) toisella puolella maata asuvaan todella mukavaan ja ihastuttavaan ihmiseen, jonka kanssa haluaisi tehdä lähempää tuttavuutta, mutta toteuttaakseen edes tuon halunsa hänen tulisi olla tekemisissä tuon ihmisen kanssa ja siihen tarvitaan rahaa. Sen kummenmmin kuin sitä ihmistä itseään niin satasen seteliä on hyvin vaikea puolittaa saati sitten jakaa kolmen osaan ostaakseen kahden viikon ruuat, pukea lapset ja itsensä, ostaa vielä ne kurahousut tai kärjestä rikkoutuneiden popojen tilalle uudet sekä vielä matkustella. Siinä tilanteessa on ihmisen pakko tehdä valintoja. Ja ihan sama tilanne on vaikka ei olisikaan lapsia jos ei ole rahaa niin milläs matkustat, koska ruokaa se on syötävä sen yksinasuvankin.

Joku voi sanoa, että onhan sitä olemassa nämä nettisysteemit ja kaikki ,joissa voi ilman kuluja olla yhteydessä ihmiset keskenään, mutt ei se ole sama kuin kohdata konkreettisesti ja voin vakuuttaa, että kun oikeesti kolahtaa niin jos on jossain yhteydessä niin ei se pysty jäämään siihen siinä vaiheessa kun oikeesti tykkää vaan on saatava myös koskettaa ja siinä sitä sitten ollaan ongelman edessä äkkiä milloin tuut tänne ja milloin meen sinne ja millä hiivatilla sitä omaa ahteriaan taas siirtää sinne ja tänne.

Ja usko vaan tiedän, että tuollaiset ratkaisut sattuu sydämeen ja hetkittäin kovaakin. Ehkä sitä kipua sydämessa lisää myös se tunne siitä kun miettii kuinka paljon se satuttaa toisen sydämeen vaikka kuinka se toinen ymmärtäisikin. Ei me aikuiset olla toisten tunteista vastuusta, mutta silti se painaa jos miettii onko aiheuttanut omalla itsellään on sille toiselle pahaa oloa (tunnetta ei kuitekaan pidä sotkea syyllisyydentunteeseen koska se on enemmänkin vastuuntuntoa kuin syyllisyyttä) ja varsinkin jos tunteet merkitsee itselle niin paljon, että ymmärtää ettei välttämättä toinenkaan osaa lentää kukasta kukkaan ilman oikeita tunteita. Siinä sitä sitten roikutaan tyhjiössä puolin ja toisin tai käytetään korvikkeita ilman todellisia tunteita tai tunteiden kohteita.


Joku voi sanoa, että voihan sitä odottaa ja tietysti vaikka kuinka kauan, mutta onks kaikilla ihmisllä aikaa odottaa vaikka tahtoa löytyiskin, niin sitähän meistä ei kukaan etukäteen tiedä.

Tässä nyt oli yksi esimerkki siitä mikä vaakakupissa voi esimerkiksi painaa ja niitä voisin vetää tähän pitkän rivin lisää ihan elävästä elämästä eikä mitää hatusta temmattuja juttuja. Elämä ei oikeasti ole kaikille helppoa eikä siksi pitäisi tuomita ihan mitään tietämättömänä toisten ihmisten ratkaisuja vaikka ne ei välttämättä olisikaan omiin näkökantoihin siististi istuvia.

Tai sitten toisin . . . käyttää mielummin rahansa viinaan ja huumeisiin, haluaa elää vapaasti ja ajattelee että toinen rajoittaisi häntä. Siinä käsityksesi rakkaudesta, joten älä selittele!

Tunteella, ei järjellä kirjoitti:

Jos oikeasti välität siitä ihmisestä, niin muuta sinne missä hän on. Onni on paljon muuta kuin materiaa.

...Joo, oli siinä oma lehmä ojassa tuossa tekstissä eikä ollut ihan pelkkä esimerkki, mut ei nyt ihan suoraan tuollai kuitenkaan. Ja siksi tähän kommenttiin en voi vastata kuin, että ai jättäisin omat lapset tänne? Ehkä ne pärjäisi ilman minuu, mut pärjäisinks mie onkin jo sitten vaikeampi kysymys pohdittavaksi. Ja entäs lapsenlapset?

Ja totta on elämässä onni on ihan muuta kuin materiaa, sillä se on tunne sisimmissä siitä että on oikeasti hyvä olla. Mut on vaikea tehdä päätöksiä kun ei tiedä voiko sen onnen saavuttaa luopumalla jostakin sellaisesta mikä tekee onnelliseksi, sillä onni koostuu kuitenkin niin monesta pienestä murusesta, jotka yhdessä isossa möykyssä tekee sydämeen sen tunteen, jonka aivot registeröi erittäin positiiviseksi olotilaksi.

No ehkä siellä sinne muuttaessa saisi jotain sellaisia murusia siihen omaan möykkyynsä, joita ei täällä olisi mahdollista saada, mut vaikeeta on päättää ja ainakaan pelkästään sillä perusteella, että heittää tuollaisena ajatuksensa tänne ja joku yllyttää syöksemään suin päin suden suuhun tietämättä tuon taivaallista mistä on edes kyse.

mie ainakin ymmärrän kirjoitti:

...Joo, oli siinä oma lehmä ojassa tuossa tekstissä eikä ollut ihan pelkkä esimerkki, mut ei nyt ihan suoraan tuollai kuitenkaan. Ja siksi tähän kommenttiin en voi vastata kuin, että ai jättäisin omat lapset tänne? Ehkä ne pärjäisi ilman minuu, mut pärjäisinks mie onkin jo sitten vaikeampi kysymys pohdittavaksi. Ja entäs lapsenlapset?

Ja totta on elämässä onni on ihan muuta kuin materiaa, sillä se on tunne sisimmissä siitä että on oikeasti hyvä olla. Mut on vaikea tehdä päätöksiä kun ei tiedä voiko sen onnen saavuttaa luopumalla jostakin sellaisesta mikä tekee onnelliseksi, sillä onni koostuu kuitenkin niin monesta pienestä murusesta, jotka yhdessä isossa möykyssä tekee sydämeen sen tunteen, jonka aivot registeröi erittäin positiiviseksi olotilaksi.

No ehkä siellä sinne muuttaessa saisi jotain sellaisia murusia siihen omaan möykkyynsä, joita ei täällä olisi mahdollista saada, mut vaikeeta on päättää ja ainakaan pelkästään sillä perusteella, että heittää tuollaisena ajatuksensa tänne ja joku yllyttää syöksemään suin päin suden suuhun tietämättä tuon taivaallista mistä on edes kyse.

Varmaankin kaksi aikuista toisistaan välittävää ihmistä pystyy sopimaan asioista. Lapset on maailmaan saatettu ja heistä pidetään huolta, se on heidän etuoikeutensa, mutta lapsetkin kasvavat ja elämäntilanteet muuttuvat. Se oikean ihmisen kanssa asiat voi saada toimimaankin, mutta joustamista tarvitaan molemmilta. Jospa se toinen osapuoli voisi muuttaa, ja asioista tietämättä tämäkin ajatus.

Välillä musta kyllä tuntuu että hän vaan pelleilee mun kustannuksella ja saa jotain hupia siitä kun mä nolaan itseni..

en tiedä mitä ajatel kirjoitti:

Välillä musta kyllä tuntuu että hän vaan pelleilee mun kustannuksella ja saa jotain hupia siitä kun mä nolaan itseni..

Ei varmaan näin.

Ai nyt sä oisit sit ollut siellä, kun mä kerrankin jätin menemättä´koska aattelin etttet sä kuitenkaan siellä ole.. no niinpä tietenkin..

niin tää' llä menee*
kun ei näe kuule...ja rak-
kautta voi olla vain elävässä hetkessä;
toisaalta tuntemattomina mahdollisuus selvitä...