Nyt se vasta ikävä on. Mietin vaan, oliko se sun puolelta hätäjättö, kun itse aloin "uhkailla" jättämisellä ja nostin asiat keskusteluun. Viikko on aikaa, kun laitoit sen ratkaisevan tekstarin. Olit soittanut kuitenkin seuraavan aamun aamuyöllä. Olin juuri nukahtanut, kun koko yö meni ajatellessa ja itkiessä tätä meidän suhdetta ja sitä etten todella taida merkitä sulle mitään. Haluaisin vielä selvitellä näitä meidän asioita, en siis itkeä yhdessä loppuitkuja, mutta en rohkene sua lähestyä. Miehen sana on yleensä lopullinen vai onko?
Ikävä eron jälkeen
Uusi yritys
6297
0Äänestä
Muut lukivat myös
Ketjusta on poistettu 2 sääntöjenvastaista viestiä.
Odottaa vastausta
Näihin keskusteluihin ei ole vielä vastattu. Ole ensimmäinen.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Taitaa olla kaikille parempi, että unohdetaan koko juttu. Ei jaksa enää.
Miksi luovuttaa, kun asioista pitäisi keskustella.
mitä sitä jauhamaan ja vatvomaan, jos toiselta on tunteet kuolleet, ei ne puhumalla henkiin herää.
Sepä tässä jäikin vaivaamaan, kun oli muita asioita, jotka hiersi meidän suhteessa, ei ne tunteet. Mulla itselläni ne tunteet edelleen kyllä on, sen huomaan, kun on nyt oltu yli viikko viestimättä tai soittelematta. Mut itseänsähän tässä saa syyttää, kun asiat niin suoraan ilmaisin, en osannut tunnekuohussani olla hienotunteinen. Hauskaa vappua palstalaisille! Toivottavasti ikävä taittuu kaikilla tavalla tai toisella!
Unohdetaan koko juttu. Luovutan.
Mikä sinut sai luopumaan teidän suhteesta? Minulle tuli tunne ettei mies välitä minusta tarpeeksi ja olen hänelle se vähemmän tärkeä. Hän ei jousta asioissa tai tule vastaan niin kuin parisuhteessa yleensä tullaan siis tehdään kompromisseja. Hän olisi halunnut edetä suhteessa pikkuhiljaa ja ehkäpä tuo linja olisikin ollut mulle se sopiva, kun on muutenkin muutosta muussa elämässä tulossa. Kunhan se pikkuhiljaa ei tarkoita montaa vuotta.