Ongelmani on todellinen painajainen.
Haluaisin purkaa sydäntäni tässä ja nyt. Kertokaa omia mielipiteitänne seuraavasta asiasta.
Ongelma liittyy ääneeni. Olen 23-vuotias mies, jolla on paha puhevika, ja korkea naisellinen ääni. Olen kuunnellut haukkuja äänestäni lukuisat kerrat. Nyt kuitenkin asia on alkanut vaivaamaan joka minuutti, aamusta iltaan.
Olin töissä eräässä kaupassa vuoden, ja useat asiakkaat väittivät minua ulkomaalaiseksi ääneni perusteella. Äännän sanat kuulemma oudosti. Myös silloinen työnantajani vinoili päin mm. matkimalla ääntäni ja lässyttämällä, sekä mainitsemalla homohäistäni 10 vuoden kuluttua jne..en ole kuuna päivänä homo. En ole seurustellut koskaan, ja minulla ei ole ystäviä paljonkaan. Monet ystävistäni ovat naisia. He ovat ymmärtäväisiä ja arvostavat minua juuri sellaisena kuin olen. Toisessa työpaikassani yksi 18-vuotias poika alkoi nälvimään ääntäni, ja komenti minua puhumaan eri tavalla. Olin hänen mielestään hinttimäinen mies.
Sydämeni on särjetty. Miten minun pitäisi jatkaa eteenpäin?
Hyväksyisittekö minut vai nälvisittekö päin naamaa? Voiko kaltaisteni kanssa ystävystyä koskaan? Saanko koskaan perhettä?
Kaikki vähät ystäväni, vanhempani, kaksi parasta työkaveriani ja sukulaiseni väittävät minun olevan täysin normaali, ja kiistävät lievän s-viankin. Mitä siis ajattelette? Miten minun pitäisi suhtautua asiaan? Ketä uskon, ketä en?
Onko vika minussa vai muissa? Olen kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista!
Haluaisin purkaa sydäntäni tässä ja nyt. Kertokaa omia mielipiteitänne seuraavasta asiasta.
Ongelma liittyy ääneeni. Olen 23-vuotias mies, jolla on paha puhevika, ja korkea naisellinen ääni. Olen kuunnellut haukkuja äänestäni lukuisat kerrat. Nyt kuitenkin asia on alkanut vaivaamaan joka minuutti, aamusta iltaan.
Olin töissä eräässä kaupassa vuoden, ja useat asiakkaat väittivät minua ulkomaalaiseksi ääneni perusteella. Äännän sanat kuulemma oudosti. Myös silloinen työnantajani vinoili päin mm. matkimalla ääntäni ja lässyttämällä, sekä mainitsemalla homohäistäni 10 vuoden kuluttua jne..en ole kuuna päivänä homo. En ole seurustellut koskaan, ja minulla ei ole ystäviä paljonkaan. Monet ystävistäni ovat naisia. He ovat ymmärtäväisiä ja arvostavat minua juuri sellaisena kuin olen. Toisessa työpaikassani yksi 18-vuotias poika alkoi nälvimään ääntäni, ja komenti minua puhumaan eri tavalla. Olin hänen mielestään hinttimäinen mies.
Sydämeni on särjetty. Miten minun pitäisi jatkaa eteenpäin?
Hyväksyisittekö minut vai nälvisittekö päin naamaa? Voiko kaltaisteni kanssa ystävystyä koskaan? Saanko koskaan perhettä?
Kaikki vähät ystäväni, vanhempani, kaksi parasta työkaveriani ja sukulaiseni väittävät minun olevan täysin normaali, ja kiistävät lievän s-viankin. Mitä siis ajattelette? Miten minun pitäisi suhtautua asiaan? Ketä uskon, ketä en?
Onko vika minussa vai muissa? Olen kiitollinen kaikista asiallisista kommenteista!
Vastaukset 7
Vanhimmat
olla välittämättä. Aina löytyy ihmisiä jotka tykkäävät huomautella jostakin toiselle ihmiselle, vaikka ei mitään huomautettavaa olisikaan. Nämä tyypit ovat joko tyhmiä taikka sitten niiden itsetunto on 0, taikka molempia. Ei kannata kuunnella kaikenlaisia narisijoita. Fiksu ihminen ei huomauttele toiselle hänen vioistaan, vaan hyväksyy toisen sellaisena kuin tämä on.
Jumala loi ihmisen sellaiseksi kuin tämä on ja se on sitten kestettävä jollei sitä pysty muuttamaan. Mutta tyhmien ihmisten kommentit toisen ihmisen ulkomuodosta taikka persoonallisuudesta, osoittavat vain sen kuinka typeriä he itse ovat. Se onkin lähinnä heidän oma häpeänsä, ei sen jolle huomautellaan jostakin, kuten nyt esimerkiksi sinulle on tehty.
Vaikka olisikin puhe- tm. vika, niin ei ole normaalia että jopa työpaikan pomokin on huomautellu ko. asiasta. Riippuu työpaikan henkilökunnasta millasta porukkaa siellä on. Ei ole aikuismaista huomautella toisen vioista tai ulkonäöstä tms. Mitä olen vuosien varrella kuullut, niin kaupassa nyt yleensäkin on töissä semmosia jotka puhuu ainakin selän takana paskaa.
Mulla on joskus ollu s ja r vika oon ollu niitten kautta puheterapeutilla ja r:n kans on vieläkin joskus ongelmia erityisesti huomaan sen kun laulan niin jätän sen vaan pois jostain syystä..eiks puheterapeutin pitäs auttaa puhevikaankin? en mää sillä etten hyväksyis puhevikaa,mut jos se sua ittees häirittee niin paljon nii kannattaa ottaa selvää siitä.
Tyttärelläni oli paha puhevika ja se saatiin korjattua puheterapeutilla. Harjoitukset ovat säännöllisisä myös yksintehtäviä, mutta helppoja. Luulisin, että terveyskeskuksen kautta saa apua.
Monissa poliitiikoissa on henkilöitä, joiden puhevikoja on korjattu. Ainakin Rafael Paasion poika Pertti tulee mieleen ja on useita muitakin.Kansanedustaja, varatuomari Vuori puhuu syöpänsä vuoksi vaikeasti ja erikoisella äänellä,mutta ei häpeile tv-esiintymisiä eikä julkisuutta.
Minua ei häiritse yhdenkään ihmisen puhevika. Monesti sellainen on vain mukava yksityiskohta. En usko, että vaikuttaa naimasuunnitelmiisi sitä tai tätä kun oikea osuu kohdalle.
Tuolaiset moukkakriitikot jätäisin omaan arvoonsa .kyllä pääset asian yli. Kiukuttaahan tuollainen jonkin aikaa.Kyllä on paljon typeryksiä maailmassa, se täytyy sanoa. Onnea sinulle.Meissä on kuule kaikissa jos jonkinlaista pientä vikaa, jos tarkkoja aletaan olemaan.
Minulla oli työkaveri joka puhui todella huonosti.
Hän alkoi ottaa oopperalaulaja tunteja ja puhe parani todella hyväksi. Hänellä oli surkastuneet äänihuulet.
Tämä on tapahtunut jo -60 luvun lopussa.
Tuttavapiirissä (liikunta harrastus) on änkyttäjä ja juuri tuota mainitsemaasi kiusaamista on ja säännöllisesti.
Tosin nämä matkijat ja "imitoijat" herättävät minussa ensin sääliä ja sitten inhoa.
Sinuna koittaisin puheopetusta.
Toteat itse alussa, että sinulla on "paha puhevika".
No, jos niin on, se ei ole sinun syysi. Meillä monella on erilaisia "vikoja", syntymästä saakka tai myöhemmin ilmenneitä, muodostuneita.
Mutta, täytyy todeta, että pahempia vikoja on heillä, jotka ovat sinua nälvineet.
Tekstistäsi voi todeta, että ainoa vikasi lie on se puhevika, jos sellainen siis on olemassa.
Usko itseesi. Ystäviä ei tarvitse olla "paljonkaan".
Olet todennäköisesti ihmisenä normaalimpi kuin moni jota pidät normaalina.
Ja tuo käsite "normaali", sehän tietysti on vähän vaikeasti määriteltävä. Jos ihmisellä on ominaisuus, jota harvemmalla on, se kaiketi on normaalista poikkeavaa, mutta eihän sekään ole välttämättä negatiivinen asia. Itsensä hyväksyminen, sen taito on todellinen taito.
Ystävällisesti,
"normaali", aikuinen, ominaisuutensa hyväksynyt mies.
Luulen pystyväni ymmärtämään, kuinka hirveä tilanteesi on. Itsellä on ollut ennen huono itsetunto laihuuteni vuoksi (183/60), nyt olen kuitenkin päässyt ylitse huonosta itsetunnostani, ja en häpeä laihuuttani enää, vaan olen onnellinen siitä mitä olen. Kirjoitin aiemmin asiasta lihavuus foorumilla, joten en asiasta enempää nyt tarinoi...Tämä minun (ex)ongelmani ei nyt ole kovinkaan vaikea verrattuna sinun ongelmaasi, eikä edes samankaltainen, mutta kyllä sinäkin voit siitä selvitä (ymmärrän kyllä, että tällaiset kirjoitukset eivät paljon lohduta...). Vika ei todellakaan ole sinussa, vaan niissä idiooteissa, jotka sinua arvostelevat. On tietenkin todella masentavaa, jos satut aina törmäämään juuri niihin idiootteihin. On kuitenkin olemassa todella paljon sekä miehiä että naisia, jotka eivät arvostele ihmisiä heidän ulkonäkönsä, äänensä tai muunkaan ulkoisen seikan perusteella. Kyllä sinäkin heitä löydät, tai he löytävät sinut. Usein juuri sellaisiin ihmisiin, joilla on/on ollut ongelmia tämän kaltaisissa asioissa, on helppoa/turvallinen tutustua, koska he tuskin arvostelevat toisia ihmisiä heidän ulkoisista ominaisuuksistansa. Enkä nyt tarkoita, että muut ihmiset eivät voisi ymmärtää (ettei rupea tuntumaan yleistykseltä).
Ole vain oma itsesi, ja ylpeä siitä. olethan erilainen, minä ainakin haluan olla erilainen, ja siinä olen kyllä onnistunut, no joo, kaikki ihmisethän ovat erilaisia, joten siis pysykää omina itsenänne. Kuten jo siellä toisellakin foorumilla sanoin, niin kaikki saavat olla ja tehdä mistä ikinä pitävätkään, eikä siinä pitäisi olla kenelläkään valittamista (kunhan siitä ei aiheudu kenellekkään/millekkään mitään pahaa). No joo, menipäs taas aika selitykseks...
Meidän koulussa on muuten juuri kyseisen korkean naisellisen äänen omaava (perheellinen) miesopettaja. Hänestä ei ainakaan näy, että hän jotenkin "vierastaisi" ääntänsä, vaan on todella mukava ja rento. Itse kunnioitan häntä todella, että on valinnut tuollaisen ammatin, kun tuntuu, että jos itselläni olisi tuollainen ongelma, niin opettajan ura olisi varmaan se viimeinen vaihtoehto. Ota ihan rennosti vaan, kyllä sinäkin siitä selviät, ja yritä olla välittämättä idioottien kommenteista (vaikeaahan se on, mutta kai hekin viälä iän myötä oppivat ymmärtämään).