Ylilyövä osoittaminen ja manipulaatio

"Tää on inhottavaa, inhottavan yksityisasioita pohtiaa, häiritsevää läheisyydellä ja lähimmäisyydellä, inhottavaa läheisten intimiteetin loukkaamista, ja yksinolemisen ja läheisten yksityisyyden luomaa, intimiteettihygienian pohtimista."

Mikä muuten tässä on vikana?
Kerronpa ....
"Kodistani, keittiön ikkunasta valheellisesta näystä,joka näkyi myös viereisestä makuuhuoneesta."

"- Voi miten mä voin olla niin tympeä?
-"Säkin olet mulle tärkeä." Samaan aikaan mietin, että miten Aune oli mulle tärkeä. No. Alexander-tekniikan kautta.
-"Heitetään Aune meneen ja muuta säkin meille."
- Asuuko teillä muitakin?
-Tietysti sisaren isä, koska hän on vajaamielinen. Aunen huoneessa oli viherkasveja. Olin siis uimakouilussa Alexander-tekniikalla.
-Koko tekniikalla.... ?
-Joo....
Myös Alexander-tekniikka oli mulle tärkeä, olin oppinut sen J--- pääsiäisenä.Hän oli varmaan tilannut toisen isäni siihe. Se toinen isä, jonka perheessä asun, ei ollut päässyt poliisiksi tai autokoulun opettajaksi. Hän oli kävellyt ohitse, ilmeen ja empatia-inhon kanssa, joka sääteli terveitä kasvoja, terveitä tunteita ja tervettä mieltä kasvohermoilla.
-Haluatteko soittaa poliisit, kun ei osaa empatia-inhon osoittamista? Ihan siitä ikkunasta, ajatellut mun parasta, ja käynyt shoppailemassa pörssissä, mulle... Heti mut nähdessään, hyvin voimakkaaseen paranoidiin tilaan, kuten esim. avioliitto, tai psykologia ympäristö-sana rengastuksena, yleisemmin empatia-inho. Joo, nyt mä voin mennä hänenkin kanssaan naimisiin...
-Mä tuota haluaisin, ettei näin tehdä tai edes keskustella tästä.... Tai keskustellaan sittenkin se on mun ammatti. Isi, se toinen isä, joka on opettanut mut seisomaan ja kävelemään, jolla on mun kanssa edes joitakin yhteisiä behavioristisia aivoitoimintoja, ehkä vieläkin jäljellä, kognitiivisesti katsottuna ja ajateltuna, yhteisen näön ja yhteisten aivojen kautta. Ihan varhaislapsuudesta.... Mun kanssa, mun isä.... Joka oli joutunut tulemaan heilumaan, mun kanssa jopa perheeksi saakka. Tämä uimaopettaja oli tosi rauhallinen, hän paneutui täysiä mun silmien piilolinssin kuviointiin, joka kaartui suuresti, kuin Alfred J. Kwak oikealle päin.
- Mitä siellä tapahtuu?
- "Mä en saisi olla paljoa tämän tytön kanssa. Mulla voi napsahtaa..." Olikohan hänellä napsahtanut jo?
- "Ole sitten mulle asiallisesti, älä käyttäyty epäasiallisesti." Pääasiassa ajattelin suuttumista....
- Jaa, mää en pääsekään tästä...
- Joo, et. Voi että, miten mä vihasinkaan noita merkkejä mun silmissä, jotka löysin juuri tällä kertaa. Ne oli tarkoitettu täysin vajaamielisen hoitoon, täysin mielisairaan ohjailemiseen. Silmiin asetettuja "meriittejä", oikealle kaartuvia tasapainoa luovia, jonka päässä oli nuolenkärki, kokonaan tumma. Eräs mies ohjasi sitä, ihan vain yksi tuttu, joku perhetuttu, ehkä perheen yhtiökumppaneita. Kun se hieman poikkesi siitä normaalista uimakoulusta, niin hän ohjasi sitä onnen ja vapauden tunnetta. Olin ollut aikaisemmin suunnattoman rakastunut häneen.... "

Mulle on asettauduttau väärään asemaan, ja sulla ei ole oikeutta puuttua tähä.
-Tämä maailma on sellainen, ettet saa olla eläimellisesti poikkeava.
- Anna mun tulla lähelle...