Kuinka kauan väsymys kestää Lamictalin aloituksessa?

Mulla taas ihan päinvastainen vaikutus. Nyt jo annos menossa 100 mg / vrk, mutta alusta saakka virta vaan lisääntynyt sillai hyvällä tavalla. Illasta vaan meinaa olla vähän turhankin virkeä kun pitäis mennä nukkuun... Onneksi siihen kyllä löytyy apua toisesta lääkkeestä.

Ihmeesti on eroja näiden lääkkeiden vaikutuksessa eri ihmisten välillä...
Toivotaan että olot helpottaa, muutama viikko on itsellä joskus mennyt jonkun lääkkeen "sisäänajossa"...

Voi olla sitten että väsymys johtuukin Fluanxolin lopetuksesta eikä Lamictalin aloituksesta, tiedä häntä. Jos pystyisi ottamaan edes 50 mg tuota Lamia mutta kun tämä aloitus on niin tuskallisen hidas, että menee monta viikkoa ennen kuin päästään sellaiseen annokseen, jonka pitäisi jo vaikuttaa johonkin. Siihen asti täytyy käyttää bentsoja että pystyy käymään töissä ym. vaikka en millään haluaisi niitä käyttää mutta kun olo on niin karmea että ei pääse sängystä ylös...

Lopeta kokonaan psyykelääkkeet. Liiku päivittäin noin tunti, syö säännöllisesti terveellistä ravintoa kohtuullisesti, panosta läheiseen ihmissuhteeseen, pidä uni-valve rytmit säännöllisinä niin koet että olet saanut uuden elämän tai elämäsi takaisin. Tähänkin muutokseen voi mennä muutama kuukausi ennen kuin keho ja mieli tottuvat . Luovuus ja ripaus hulluutta kuuluu elämään. Omalla ajattelulla pystyy myös vaikuttamaan tunteisiin, terve ajattelu rauhoittaa ja sairas ajattelu kiihdyttää.

Jälleen kerran kirjoitus joka voi ajaa jonkun (itse uskon mieluummin psykiatria kuin kirjoittajaa) jopa psykoosiin tai itsemurhaan kun menee jättämään sairauteen määrätyt lääkkeet pois!
Usko pois että minä todella olen sairas, olen kokeillut jättää lääkkeitä pois mutta sairaus palaa niin vahvoiva jopa fyysisinä oireina (huimaus, paniikkihäiriö, fobiat) ettei se kerta kaikkiaan onnistu. Jotkut ihmiset vain ovat psyykkisesti sairaita ja vaikka kuinka lenkkeilisi, ei se auta kuin hetkeksi asiaa.

Samaa mieltä edellisen kirjoittajan kanssa. Itse olen kokeillut parhaimmillaan liki 3 vuotta ilman lääkkeitä, mutta lopputulos oli että olin lopulta tosi huonossa kunnossa. Liikunta on lääkettä, mutta joskus tarvii lääkettä siihen että pystyy liikkumaan... Jos on vajonnut sängynpohjalle ja pelkää lähteä ulos ovesta, niin siinä ei paljon ajatus terveysruuista ja liikunnasta auta :)

Nyt syön kiltisti lääkkeeni, pystyn käymään töissä, harrastan monipuolisesti liikuntaa ja syön (yleensä) terveellistä itsetehtyä ruokaa.
Elämä hymyilee kaikin tavoin, mutta lääkkeiden syönti pitää hyväksyä samoin kuin esim. diabeetikon täytyy hyväksyä insuliinin pistämiset ja monien muiden kroonisesti sairaiden.

Luontaishoidot ym. on ok ja varsinkin tukihoitona monesti hyviä ja tehokkaita, mutta en kyllä ketään kehota lääkkeistä niiden varjolla luopumaan.