Ahistaa ja masentaa. Tuntuu jotenkin että olen liian heikko tämän yhteiskunnan vaatimuksiin.
Sen olen jo koulussa huomannut. Pitää olla sosiaalinen, viittailla paljon jne. Entä jos ei ole? Kokeista aina tuli lähes kiitettäviä mutta jos ei viittaillu todistukseen ne laskivat aina. Eli jo koulussa sosiaalisuus on se jolla pärjää.
Entä työelämä?? ja sen paineet??
Olen aina ollut koulussa hyvä ja pärjännyt. Mutta ongelma on nyt tuo työelämä. Tuntuu ettei riitä se että on hyvä vaan pitää olla jotain muutakin mitä ei ole. Siis tarkoitan tätä sosiaalista puolta.
Pitää myös sietää paljon sellaista mitä minä en ilmeisesti siedä. OIen aina ollut herkkä ja otan asiat aina itseeni. Palautteen vastaan ottaminen on aina ollut vaikeaa. Nyt kun työelämässä se on jokapäiväistä niin olen koko ajan ihan maassa. Oli se sitten pomo tai asiakas joka valittaa niin tunnen itseni erittäin epäonnistuneeksi. Tuntuu etten enää halua tehdä asiaa mistä olen negatiivista palautteen saanut. Alan vältellä sitä ja tämän takia olen jopa lopettanut työsuhteita. Sitten kun vielä miettii asiaa niin yhteiskunta rankaisee tälläisestä toiminnasta. Siis karensseilla yms.
Miksi pitää olla tälläinen heikko ihminen?? kun ei kestä näitä yhteiskunnan asettamia vaatimuksia??
Sitten masentuu ja ahdistuu, elämä tuntuu turhalta.
Ja sitten joutuu käymään kaiken maailman terapioissa yms. joissa yritettään muovata mieltä kestämään kaiken. Otetaan apuun vähän lääkkeitä yms.
Nytkin mietin jatkuvasti mitä mä elämälläni teen, kun en kestä mitään ?? Olisiko parempi vain lopettaa tää elämä, kun ei oikein jaksa tätä päivittäistä taisteluakaan. En jaksa tätä jatkuvaa rintaa puristavaa ahdistusta...
Sen olen jo koulussa huomannut. Pitää olla sosiaalinen, viittailla paljon jne. Entä jos ei ole? Kokeista aina tuli lähes kiitettäviä mutta jos ei viittaillu todistukseen ne laskivat aina. Eli jo koulussa sosiaalisuus on se jolla pärjää.
Entä työelämä?? ja sen paineet??
Olen aina ollut koulussa hyvä ja pärjännyt. Mutta ongelma on nyt tuo työelämä. Tuntuu ettei riitä se että on hyvä vaan pitää olla jotain muutakin mitä ei ole. Siis tarkoitan tätä sosiaalista puolta.
Pitää myös sietää paljon sellaista mitä minä en ilmeisesti siedä. OIen aina ollut herkkä ja otan asiat aina itseeni. Palautteen vastaan ottaminen on aina ollut vaikeaa. Nyt kun työelämässä se on jokapäiväistä niin olen koko ajan ihan maassa. Oli se sitten pomo tai asiakas joka valittaa niin tunnen itseni erittäin epäonnistuneeksi. Tuntuu etten enää halua tehdä asiaa mistä olen negatiivista palautteen saanut. Alan vältellä sitä ja tämän takia olen jopa lopettanut työsuhteita. Sitten kun vielä miettii asiaa niin yhteiskunta rankaisee tälläisestä toiminnasta. Siis karensseilla yms.
Miksi pitää olla tälläinen heikko ihminen?? kun ei kestä näitä yhteiskunnan asettamia vaatimuksia??
Sitten masentuu ja ahdistuu, elämä tuntuu turhalta.
Ja sitten joutuu käymään kaiken maailman terapioissa yms. joissa yritettään muovata mieltä kestämään kaiken. Otetaan apuun vähän lääkkeitä yms.
Nytkin mietin jatkuvasti mitä mä elämälläni teen, kun en kestä mitään ?? Olisiko parempi vain lopettaa tää elämä, kun ei oikein jaksa tätä päivittäistä taisteluakaan. En jaksa tätä jatkuvaa rintaa puristavaa ahdistusta...
Vastaukset 6
Vanhimmat
Ei kannta lopettaa elämää. Sinulla on vain heikko itsetunto ja et kestä negatiivistapalautetta. Jospa keksisit sellaisen itsenäsien työn, jota vosit tehdä ihan itsekseen. Kun älykkyyttä sinulla on, niin varmaan sellasiessa pärjäist paremmin.
Puhu lääkärille näistä asioista. Hän pystyy auttamaan.
Mulla on sellainen ns. asiantuntijatyö, jossa voi olla itsekseen koko päivän omassa työhuoneessa. Ei tarvitse olla sosiaalinen. Sosiaalisuus on itse asiassa jopa haitta työssä, koska muuten voi tylsyys iskeä. Antisosiaaliselle ihmiselle tää on pitkälti unelmatyö. Suullisella ulosannilla ei ole juurikaan merkitystä, vaan sitä mitä saat kirjallisesti aikaiseksi. Joten, älä murehdi. Hakedut vaan sellaiseen työhön, jossa ei tarvii vääntää ihmisten kanssa. Kyllä niitäkin töitä löytyy.
Kärpix, tää nyt on ihan huuli mutta mahdatko olla tekemässä sairausloma- ja eläkepäätöksiä :D.
Hakeudu ammattiin, jossa tapaat vähän ihmisiä ja et ole altis jatkuvaööe palautteelle. Joku tutkija luonnossa, ja onhan niitä.
ap, olet aivan samanlainen kuin minä - kaikkialla käsketään tekemään vaan, jotta saa hyviä kokemuksia, mutta ongelmana on, että ne pienetkin negatiiviset palautteet ja kielteiset kokemukset lamauttavat ihan täysin. Menen aivan hiljaiseksi, kun asiakas vähänkin kritisoi jotain, jolle en voi mitään ja mieleni on maassa pitkän aikaa.
Kun olisikin nuori ja ymmärtäisi valita tulevan ammattinsa tämä huomioiden. Tai itse asiassa valmistuinkin alun perin yksinäiselle alalle, mutten koskaan onnistunut sijoittumaan työhön tälle alalle. Nyt masennus on jo sen verran vakavaa, että työpaikan vaihto, saati uudelleen kouluttautuminen, on mahdoton ajatus.
Huoh, ehkä jonain päivänä..