Oon kärsinyt sos.tilanteiden pelosta ja pahasta masennuksesta nuoruudesta lähtien. Nyt tilanne alkaa olla paha ja tuntuu pahenevan vuosi vuodelta. Lääkkeitä on kokeiltu useita erilaisia ja nytkin olen lääkittynä. Epäilen että mulla alkaa jokin muu sairaus...psykoosia on suvussa ja se pelottaa. Olen 20 v nainen.
Oireita on mm.
-Jatkuva epätodellinen olo. Kuin eläisi jossain näytelmässä enkä ole yhtään tilanteen tasalla jos mulle jutellaan. Pää on sumussa ja silmät seisoo. Tunnen että olen mennyt kehoni ulkopuolelle.(varsinkin ahdistavissa tilanteissa) Mulla ei myös oikeestaan oo identiteettiä ja enkä osaa ohjata elämääni oikeaan suuntaan.
- Ihmisten pelko. Jännityn aina ihan melkein paniikkiin asti jos joudun tukaliin tilanteisiin (mm. asioiminen kaupassa, puhelimella puhuminen) jännitän kaikkia ihmisiä ihan hirveesti jopa omia vanhempia nykyään mikä on huolestuttavaa. Eristäydyn sukulaisista ja oikeastaan kaikista ihmisistä. Jotkut pitävät minua vain koppavana vaikka oikeasti olen jännittynyt. (varsinkin kun olen ihan nätti ja muutenkin ok ulkoisesti)
- Mulla on outoja ajatuksia ja vainoharhoja. Koen kokoajan olevani jonkun tarkkailtavana. Luulen että naapurit vahtii minua ja että kaikki katsovat ja pitävät minua outona. Uskon että kaikki ihmiset haluavat vain pahaa enkä luota helposti kehenkään. Jos vaikka kävelen lenkillä niin tuntuu että kaikki katsoo.
- Tunnen aina olevani vain ihmisten tiellä tai vaivaksi. Hösellän joka paikassa ja pudottelen tavaroita ja liikun nopeasti.
- Olo on suurimmaksi osaksi täysin tunteeton (lääkkeet?) Olen lähes ilmeetön.
- saan aina välillä pakkomielteitä ja ajatuksia. Haluan hallita ympäristöä ja joskus raaadan itseni ihan loppuun.
- Mulla on rajuja mielialan vaihteluita. Joskus on kauhea masennus päällä ja joskus kaikki tuntuu hienolta.
-Ylitarkkailen itseäni ja olen ylitietoinen ongelmistani. Mietin jokaista ilmettä ja liikettä sosiaalissa tilanteissa.
- Joskus juon paljon, joskus en paljon mitään.
-Joskus minusta tuntuu että minut on riivattu tai kirottu. Tunnen että olen muuttunut ihmisenä toiseksi.
tässä on pääpiirteittäin ne "vakavimmat" oireet tai ne joista on eniten haittaa (EPÄTOD. OLO JA TUNNE ETTÄ ON TARKKAILUN ALLA). Olisi kiva kuulla jos jollain muilla olisi samanlaisia.
Oireita on mm.
-Jatkuva epätodellinen olo. Kuin eläisi jossain näytelmässä enkä ole yhtään tilanteen tasalla jos mulle jutellaan. Pää on sumussa ja silmät seisoo. Tunnen että olen mennyt kehoni ulkopuolelle.(varsinkin ahdistavissa tilanteissa) Mulla ei myös oikeestaan oo identiteettiä ja enkä osaa ohjata elämääni oikeaan suuntaan.
- Ihmisten pelko. Jännityn aina ihan melkein paniikkiin asti jos joudun tukaliin tilanteisiin (mm. asioiminen kaupassa, puhelimella puhuminen) jännitän kaikkia ihmisiä ihan hirveesti jopa omia vanhempia nykyään mikä on huolestuttavaa. Eristäydyn sukulaisista ja oikeastaan kaikista ihmisistä. Jotkut pitävät minua vain koppavana vaikka oikeasti olen jännittynyt. (varsinkin kun olen ihan nätti ja muutenkin ok ulkoisesti)
- Mulla on outoja ajatuksia ja vainoharhoja. Koen kokoajan olevani jonkun tarkkailtavana. Luulen että naapurit vahtii minua ja että kaikki katsovat ja pitävät minua outona. Uskon että kaikki ihmiset haluavat vain pahaa enkä luota helposti kehenkään. Jos vaikka kävelen lenkillä niin tuntuu että kaikki katsoo.
- Tunnen aina olevani vain ihmisten tiellä tai vaivaksi. Hösellän joka paikassa ja pudottelen tavaroita ja liikun nopeasti.
- Olo on suurimmaksi osaksi täysin tunteeton (lääkkeet?) Olen lähes ilmeetön.
- saan aina välillä pakkomielteitä ja ajatuksia. Haluan hallita ympäristöä ja joskus raaadan itseni ihan loppuun.
- Mulla on rajuja mielialan vaihteluita. Joskus on kauhea masennus päällä ja joskus kaikki tuntuu hienolta.
-Ylitarkkailen itseäni ja olen ylitietoinen ongelmistani. Mietin jokaista ilmettä ja liikettä sosiaalissa tilanteissa.
- Joskus juon paljon, joskus en paljon mitään.
-Joskus minusta tuntuu että minut on riivattu tai kirottu. Tunnen että olen muuttunut ihmisenä toiseksi.
tässä on pääpiirteittäin ne "vakavimmat" oireet tai ne joista on eniten haittaa (EPÄTOD. OLO JA TUNNE ETTÄ ON TARKKAILUN ALLA). Olisi kiva kuulla jos jollain muilla olisi samanlaisia.
Vastaukset 6
Vanhimmat
Mulla oli yhessä vaiheessa kans pitkään epätodellinen olo. Just niinku kerroit, oli samanlaista fiilistä että olisin kehon ulkopuolella. Ikäänku oisin tarkkaillut elämääni sivusta. Nykyään häiritsee se että tunnen eläväni unessa. Tiedostan yleensä todellisuuden mutta välillä on hetkiä millon ajattelen että tää on unta. Edelliset päivät tuntuu utuisilta, välillä en ole varma tapahtuiko joku asia unessa vai oikeesti? Nyt kyl tiedän et tää on totisinta totta, ettei tää oo unta. Inhottava vaiva. Mul on epäilty psykoottisuutta jo kaks vuotta, erityisesti viimesimmän vuoden ku muutin omilleni asumaan. En ole saanut selitystä tälle vaivalle.
Tuo epätodellisuuden tunne on aika yleinen vaiva mitä oon keskustelupalstoja lukenut. Epäilen että varmaan liittyy siihen masennukseen ja omalla kohdalla ainakin ahdistuneisuushäiriöön.
Et vaikuta psykoottiselta. Aika normaalia liiaksi itseensä käpertyneen ja itseään tarkkailevan settiä. Mene terapiaan ja lopeta lääkkeet sen aikana.
Toi on totta. Mulla ei sinäänsä ole todellisuudentajussa mitään häikkää mutta suhteellisuudentaju on ihan tiessään. Pienet asiatkin tuntuu kauheen merkitykselliseltä, mutta se varmaan johtuu siitä että olen "mökkiytynyt" ja elän liian samaatoistavaa elämää. Kävin kyllä lukion tässä loppuun pari kuukautta sitten mutta jännitin sielläkin ihan samanlailla enkä oikein tunne yhtään karaistuvani sosiaalisiin tilanteisiin.
Nyt oon vähän tyhjän päällä ja tosi rutinoitunut. Tunnen olevani jo vanha mummo ja oon tosi tylsistynyt ja epäluova. En keksi mitään uutta tekemistä. Varmaan masennus piilee pinnan alla kun mikään ei kiinnosta.
Oon käynyt terapiassa mutta se on aina mennyt päinvastoin, eli siihen että määräävät kauheesti lääkkeitä ja olo on ihan väsynyt eikä saa sitä vähääkään tehtyä. Oon itse lopettanut terapian ja vähentänyt lääkkeitä reippaasti. Aina lääkärit vaan sanoo että ei niistä lääkkeistä mitään haittavaikutuksia ole mutta kyllä niistä on.
Häiriinnyn sosiaalisissa tilanteissa. Olen saanut paljon ikäviä kokemuksia, ja suoraan sanottuna en myöskään luota ihmisiin enää. En siis välitä tutustua pintaa syvemmältä, vaikka seurasta sinänsä pidän.
Olen ajatellut, että en varmaan edes tahdo olla sosiaalisissa tilanteissa, koska ne saavat aina ahdistuksen aikaan. Olo on hyvä yksin.
Samoja tuntemuksia täälläkin kuin mitä on aloittajalla... Tätä on jatkunut nyt 2 vuotta, viimevuodesta tosin pahentunut entisestään. Sosiaalistentilanteiden pelko ja hirveä ahdistus koko ajan. Masennusoireitakin esiintyy aikan paljon, mielialat heitteleehtii hyvästä huonoon jatkuvasti, suvussa mielenterveysongelmia. Tuntuu vaan välillä ettei jaksa tätä enää...