elikkä ol pieni palo preerialla ja nytten katellaan mitähän o jälellä.
squawia ei kiinnosta, sen tajusin viimestäin nytten.
huutelin sen perään ja tein itteeni tykö.
mullon temperanssia ei ees paljoo, mut pitäs ikusesti mieliks olla vaan.
eipä tuo ois mittään maksanut jos oisin ollu, muttei sekään o aina hyvä.
jos mölyt sisälle aina jää, ne jää taakaks ja mielen pahaks.
pitäis kai tuo sokeankin nähdä että välitän.
se vaan pakeni horisontin taakse. kai se enää viitti puhuakaan mulle.
enhän mä sen kieltä enää edes osaa puhua tai kuunnella vaik kielii puhunkin.
puoleks mykkäkin se on, ei siltä mittään itestään lähe ei.
on sil vaikeet ajat ollu, pitäis tieten aina muistaa sekin.
mut hulluks tulen jos ees mietin näitä mitä näillä tulilla puhutaan.
liikaa miettiny, liian vähä kuunnellu, häntä ja itteä.
menkööt en voi pakottaa, vapaa maa,
mutkun vei hertat korttipakasta muassaan.
eipä sitä sitten saluunaan tuu mentyä vajaalla pakalla pelaamaan.
siellä vaan sotamaalatut hempukat pyörittelee sääriään.
ihan niinkuin niitä ei ois tän elon aikana nähty riittämiin.
pojat sitte tuijottaa ujosti viskiensä ääres niinkuin ei ois huomaavinaan plikkasia ja puhuu vaan karjanajosta, hevosista ja säistä.
eipä sitä vaan jaksa sitäkään touhua.
perhana tuntuu et reukkukin on käyttämättömyyttään ruosteessa,
mut eipä sitä yksikseen huvita ammuskella vaik paukkuja ois kosolti.
persausta kylmää kun leiritulikin hiipui, mut hiipukoot perke|e,
eipähän inkkarit ainakaan löydä savun perusteella.
stetsonissa nuolenreikiä jo ihan tarpeeks, tuuli puhaltaa läpi.
se on sikäli hyvä, et pysyy pää viileenä näinä päivinä.
huhhei, välillä kyl jurppii melkeen niin ettei haittais,
jos joku irokeesi tulis ja löis tomahawkin keskelle ottaa.
sätkät piruvie yskittää, niitä täs vähentelen vaikkei haluttas.
rodeoon menis, mut hevonenkin tarvis uudet kengät kavioihinsa
ja taalat on tieten vähissä.
myis karjaa mut longhornit ne on pitkin poikin preeriaa,
ja on se pirunmoinen taakka ja työ niitä kerätessä passaa ees ajatella.
mut olkoot miten ovat,
kerään edes ne tän elämän aikana josen muuta saa tehdyks.
työteliäs mieli nykyään sekä lasso on hyvä ei sen puoleen.
tasanko on vaik tuulinen, viilee ja autio täl hetkel, mut laillaan nätti,
joten enköhän pärjää kun on omaa maata ja pitkälle näkyy.
katohan tilkkanen tekilaa viel ruukussa jäljellä.
he|evettiäkös täällä valitan ja pyörin.
käyn pittään edes juttua yllä ihmisten kans.
ja huomen jatkan hommia.
se on adios.
squawia ei kiinnosta, sen tajusin viimestäin nytten.
huutelin sen perään ja tein itteeni tykö.
mullon temperanssia ei ees paljoo, mut pitäs ikusesti mieliks olla vaan.
eipä tuo ois mittään maksanut jos oisin ollu, muttei sekään o aina hyvä.
jos mölyt sisälle aina jää, ne jää taakaks ja mielen pahaks.
pitäis kai tuo sokeankin nähdä että välitän.
se vaan pakeni horisontin taakse. kai se enää viitti puhuakaan mulle.
enhän mä sen kieltä enää edes osaa puhua tai kuunnella vaik kielii puhunkin.
puoleks mykkäkin se on, ei siltä mittään itestään lähe ei.
on sil vaikeet ajat ollu, pitäis tieten aina muistaa sekin.
mut hulluks tulen jos ees mietin näitä mitä näillä tulilla puhutaan.
liikaa miettiny, liian vähä kuunnellu, häntä ja itteä.
menkööt en voi pakottaa, vapaa maa,
mutkun vei hertat korttipakasta muassaan.
eipä sitä sitten saluunaan tuu mentyä vajaalla pakalla pelaamaan.
siellä vaan sotamaalatut hempukat pyörittelee sääriään.
ihan niinkuin niitä ei ois tän elon aikana nähty riittämiin.
pojat sitte tuijottaa ujosti viskiensä ääres niinkuin ei ois huomaavinaan plikkasia ja puhuu vaan karjanajosta, hevosista ja säistä.
eipä sitä vaan jaksa sitäkään touhua.
perhana tuntuu et reukkukin on käyttämättömyyttään ruosteessa,
mut eipä sitä yksikseen huvita ammuskella vaik paukkuja ois kosolti.
persausta kylmää kun leiritulikin hiipui, mut hiipukoot perke|e,
eipähän inkkarit ainakaan löydä savun perusteella.
stetsonissa nuolenreikiä jo ihan tarpeeks, tuuli puhaltaa läpi.
se on sikäli hyvä, et pysyy pää viileenä näinä päivinä.
huhhei, välillä kyl jurppii melkeen niin ettei haittais,
jos joku irokeesi tulis ja löis tomahawkin keskelle ottaa.
sätkät piruvie yskittää, niitä täs vähentelen vaikkei haluttas.
rodeoon menis, mut hevonenkin tarvis uudet kengät kavioihinsa
ja taalat on tieten vähissä.
myis karjaa mut longhornit ne on pitkin poikin preeriaa,
ja on se pirunmoinen taakka ja työ niitä kerätessä passaa ees ajatella.
mut olkoot miten ovat,
kerään edes ne tän elämän aikana josen muuta saa tehdyks.
työteliäs mieli nykyään sekä lasso on hyvä ei sen puoleen.
tasanko on vaik tuulinen, viilee ja autio täl hetkel, mut laillaan nätti,
joten enköhän pärjää kun on omaa maata ja pitkälle näkyy.
katohan tilkkanen tekilaa viel ruukussa jäljellä.
he|evettiäkös täällä valitan ja pyörin.
käyn pittään edes juttua yllä ihmisten kans.
ja huomen jatkan hommia.
se on adios.
Vastaukset 6
Vanhimmat
ja tää ei yhtikään kenellekään muulle mee kuin sille yhelle Squawille. kunhan sielua setvin. se on adios taas.
Taas
no kyllähän mun pitää lähtiä näiltä leireiltä, ei mulla elämä eikä pää vaan riitä tänne. häntä en oikeassa elämässä kuitenkaan jätä. jos hän gringoa ajattelee laittakoon savumerkkiä muuanne, täältä tulilta ei tää skouppari enää mittään lue. ja se on vaya con dios kaikille.
Et jätä wai
en. ouppa niin hyvä että lue uudestansa tuo eellinen kirje. tää oli viimenen, ne on sätkät vaikeempi lopettaa kuin tää ja jostain pitää alkaa. ruikutus loppuu mun kohdalta eli so long niille jotka vaan täällä haluu pysyä.
Hah! Onnee