Mulla on luultavasti sosiaalinen fobia jonka takia välttelen, pelkään, panikoin jne.
Käyn jatkuvaa kamppailu pääni sisällä.
Menäkkö töihin, hakeakko sairaslomaa vai irtisanoutua??
Tää ajatus kierre on ihan jatkuva. Olen nyt ollut vasta vähän aikaa töissä ja olen jo ihan hermoraunio.
Ajattelen ensin että pakko käydä töissä, että saan rahaa ja olen muiden silmissä kunnon kansalainen. Mutta kun pitäisi lähteä töihin alan ahdistua ihan mielettömästi. Työssä on paljon tilanteita joissa voisin mokata tai ylipäätään tuntea oloni riittämättömäksi. Pelkään jatkuvasti että joku sanoo että olen tehnyt jonkun asia väärin. Pelkään myös puhua muille työkavereille ja olenkin jotenkin erillään muista. Tunnen lähes lamaantuvani kun astun työpaikan ovesta sisään. Ja koko ajan tunne että nyt käännyn takaisin kotiin, mutta vielä olen saanut itseäni tsempattua, mutta en tiedä enää kauanko jaksan.
Ahdistaa, tunnen erilaisia paniikki oireita. Jne. Olen myös kuullut ystävältäni että olen työn aloitettua muuttunut. En naura, en kuuntele, jätän menemättä, perun tapaamiset, saatan lähteä yht äkkiä kotiin jne. Olen sen itsekin huomannut sillä ajatukseni ovat koko ajan työssä, ja tunnen sen takia oloni koko ajan ahdistuneeksi.
Sitten mietin että pitäiskö hakea sairaslomaa. Mulla on todettu masennus jonka puolesta saisinkin sairaslomaa. Mutta sitten mietin sitä että miten muhun työssä suhtaudutaan sen jälkeen. Miten pomo suhtautuu kun heti olen sairaslomalla masennuksen takia vaikka pari kuukautta sitten vakuutin itseni työhaastattelussä päteväksi ja hyväksi työntekijäksi. Ja miten pääsen palaamaan sairaslomalta enää töihin takaisin?? MIetin myös mitä muut läheiseni sanovat kun olenkin yhtäkkiä kotona?? kun en heille ole voinut ongelmistani puhua. Sillä en halua kuormittaa heitä lisää, sillä heillä jo riittävästi omia ongelmia.
Lopulta ajattelen taas että otankin loparit. Vieläkun olen koeajalla ei tarvitsisi kuin ilmoittaa etten enää tulekkaan. Se toisi valtavan helpotuksen. Mutta sitten alan taas miettiä mitä mä sen jälkeen teen?? Saan luultavasti karenssin jolloin ei ole rahaa. Mitä kaikki tuttavani siitä ajattelevat kun pääsin töihin niin sitten yhtäkkiä lopetankin?? Ja kun tämä ei olisi edes ensimmäinen kerta. Joten pääsen taas siihen että pakko mennä töihin.
Tää ajatuskierre on nyt ihan jatkuvasti päällä. Vedän oparia joka aamu että saan edes jotenkin raahauduttua työhön. Olen kohta varmaan niihinkin koukussa. En tiedä mitä tehdä?? Onko teillä muilla sos.foobikoilla vastaavaa?? Pelkään vaan että tämä johtaa johonkin pahempaan... että päässä napsahtaa kohta...
Käyn jatkuvaa kamppailu pääni sisällä.
Menäkkö töihin, hakeakko sairaslomaa vai irtisanoutua??
Tää ajatus kierre on ihan jatkuva. Olen nyt ollut vasta vähän aikaa töissä ja olen jo ihan hermoraunio.
Ajattelen ensin että pakko käydä töissä, että saan rahaa ja olen muiden silmissä kunnon kansalainen. Mutta kun pitäisi lähteä töihin alan ahdistua ihan mielettömästi. Työssä on paljon tilanteita joissa voisin mokata tai ylipäätään tuntea oloni riittämättömäksi. Pelkään jatkuvasti että joku sanoo että olen tehnyt jonkun asia väärin. Pelkään myös puhua muille työkavereille ja olenkin jotenkin erillään muista. Tunnen lähes lamaantuvani kun astun työpaikan ovesta sisään. Ja koko ajan tunne että nyt käännyn takaisin kotiin, mutta vielä olen saanut itseäni tsempattua, mutta en tiedä enää kauanko jaksan.
Ahdistaa, tunnen erilaisia paniikki oireita. Jne. Olen myös kuullut ystävältäni että olen työn aloitettua muuttunut. En naura, en kuuntele, jätän menemättä, perun tapaamiset, saatan lähteä yht äkkiä kotiin jne. Olen sen itsekin huomannut sillä ajatukseni ovat koko ajan työssä, ja tunnen sen takia oloni koko ajan ahdistuneeksi.
Sitten mietin että pitäiskö hakea sairaslomaa. Mulla on todettu masennus jonka puolesta saisinkin sairaslomaa. Mutta sitten mietin sitä että miten muhun työssä suhtaudutaan sen jälkeen. Miten pomo suhtautuu kun heti olen sairaslomalla masennuksen takia vaikka pari kuukautta sitten vakuutin itseni työhaastattelussä päteväksi ja hyväksi työntekijäksi. Ja miten pääsen palaamaan sairaslomalta enää töihin takaisin?? MIetin myös mitä muut läheiseni sanovat kun olenkin yhtäkkiä kotona?? kun en heille ole voinut ongelmistani puhua. Sillä en halua kuormittaa heitä lisää, sillä heillä jo riittävästi omia ongelmia.
Lopulta ajattelen taas että otankin loparit. Vieläkun olen koeajalla ei tarvitsisi kuin ilmoittaa etten enää tulekkaan. Se toisi valtavan helpotuksen. Mutta sitten alan taas miettiä mitä mä sen jälkeen teen?? Saan luultavasti karenssin jolloin ei ole rahaa. Mitä kaikki tuttavani siitä ajattelevat kun pääsin töihin niin sitten yhtäkkiä lopetankin?? Ja kun tämä ei olisi edes ensimmäinen kerta. Joten pääsen taas siihen että pakko mennä töihin.
Tää ajatuskierre on nyt ihan jatkuvasti päällä. Vedän oparia joka aamu että saan edes jotenkin raahauduttua työhön. Olen kohta varmaan niihinkin koukussa. En tiedä mitä tehdä?? Onko teillä muilla sos.foobikoilla vastaavaa?? Pelkään vaan että tämä johtaa johonkin pahempaan... että päässä napsahtaa kohta...
Vastaukset 4
Vanhimmat
Jos sairastat sosiaalisten tilanteiden pelkoa, siihen on lääke, mene lääkäriin heti, älä turhaan kärsi. Itsellänikin on tuo sairaus. Pidä työstäsi kiinni, se on tärkeää, mutta hoida itsesi kuntoon. Masennut enemmän jos sinulla ei ole töitä. Nyt heti keskiviikkona lekuriin!
No tuon masennuksen takia mulla on cibralex 15mg/vrk ja siihen se on auttanut, tai ainakin niin luulin kunnes tämän työn aloitin... nyt siitä ei ole nimittäin mitään apua...
Tuosta sos.fobiasta luin netistä ja se selittäisi miksi ajattelen ja reagoin asioihin kuten nyt teen...
Kait sitä täytyy sitten lääkärillä käydä, harmi vaan kun omalle lääkärille kontrolliaika tämän masennus jutun takia on vasta kesäkuulle ja aikasemmin en pääse...
Minulla myös vastaavaa
Ainakun aloitan työt tulen sairaaksi. Työ ahdistaa melkein aina, ainoa on siivous työ mitä olen voinut ilman ahdistusta tehdä.
Ensin jännitän mutta jossain vaiheessa se muuttuu selvästi ahdistuksekseks.
Alan karttelemaan kaikkea mahdollista työpaikalla.
Ahdistuksen takia saan kaikkia muitakin oireita. Olisikin pelkkä ahdistusta. Mulle tulee epätodellisia olotiloja, kaikkia mahd, masennus oireita, ruokahaluttomuutta. Olen myös huomannut kun olen ahdistunut työn takia myös muut sosiaaliseen pelkoon liittyvät asiat vahvistuvat. Mulla ei esim normaalisti ole kaupassa asioidessa tai ihmisten ilmoilla liikkuessa esiin tynyt suurempaa jännitystä. Mutta kun olen ahdistunut saatan panikoida joka paikassa. En osallistu mihinkään, en vastaa puhelimeen, en edes sikoille. Välttelen kaikkea ja pysyn kaiken muun ajan kotona paitsi sen 8 tuntia töissä.
Tämän takia olen usein sairaslomalla...
Onko muilla vastaavaa??
Kovin on tuttua ja voin sanoa, että sulla on sos fobia. Just tuo asioiden jatkuva pyöritttely ja vaihtoehtojen funtsinta varmaan kuuluu taudinkuvaan. Itsekin olen samassa tilanteessa: en tiedä pystynkö töihin, mut jotain olis kuitenkin tehtävä. Olen ajatellut hankkiutua kuntoutukseen. Jos työssä käyminen on noin vaikeaa kuin kuvaulit, on keksittävä jokin muu vaihtoehto. Et sä tuolla tyylillä kovin kauaa jaksa tehdä töitä. En usko. Entäs jos hakeutuisit esim. työkkärin ammatilliseen kuntoutukseen tai yrittäisit saada kelasta kuntoutustukea? Jotain pitäis keksii, että saisit itsesi työkykyiseksi. Tällä hetkellä et mieleatäni ole sitä. Jossain vaiheessa on kai vaan pakko myöntää se itselleen ja hommata apua eikä yrittää jotain sellaista, mikä omiin voimavaroihin nähden on liikaa. Tsemppiä sulle! Toivottavasti saat ja haet apua tilanteeseesi!