Voisi olla hyvä jälleen kerran, ihan vaan pysähtyä miettimään, mihin tässä ollaan oikein menossa? Mitään peruuttamatontahan ei sinällään ole vielä tapahtunut, ei ehkä mitään sellaista, mitä ei pystyisi unohtamaan, vai?
Loppujen lopuksihan, tässä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jatketaan, tai lopetetaan, välimuotoa ei ole.
Loppujen lopuksihan, tässä ei ole kuin kaksi vaihtoehtoa. Joko jatketaan, tai lopetetaan, välimuotoa ei ole.
Vastaukset 24
Vanhimmat
Mä oon ollu aika hyvä peruuttamaan, hyvät opit sain ;)
Eipä tässä ole alkuunkaan päästy vielä. Olisin kyllä toivonu lähentymistä...
Laitapa vapun kunniaksi viesti sille oikealla ihmiselle ihan suoraan.
siilille plussa tuosta...
En minä näitä asioita pelkästään itsekseni mieti. Aikalisiä, kiihdytystä, jarrutusta, pakittelua, eteenpäin pyrkimistä.
Moneen suuntaan on yritetty, risteyksessä vaan edelleen ollaan, aivan ymmällään, suunta hukassa.
No huh, huh, onpas täällä kovia kysymyksiä heti kun tänne pölähtää, mutta vastataanpa nyt omalta kannalta.
- ei ole tapahtunut mitään peruuttamatonta, paitsi että on aika paljonkin, vaikka se ei näy ulospäin. niitä asioita olen tänäänkin aika paljon päässäni pyöritellyt.
- on tapahtunut jotain sellaista, mitä ei pysty unohtamaan.
- voin jatkaa elämää ilman sinuakin, mutta puolikkaana. mun tapauksessa en paljon mitään uskalla toivoakaan, mutta toivottomuus ei poista sitä, että olen puolikas. ajattelen sua aina, kun ei ole mitään tosi intensiivistä menossa. pitäisi vissiin laittaa joku silmäkorvanappi päähän ja viihdyttää itsensä kuoliaaksi ;-).
- olen ajatellut paljon muutakin, aika ikäviäkin asioita, asioita, jotka olisi pitänyt ajatella jo aikoja sitten, joku katalysaattori olet ollut monelle asialle, ja siksikin olen aika kujalla.
toi viimeinen on tarkoitettu varmasti jollekulle, jolla on jotakin menossakin. minä tietysti vastaisin, että jatketaan. mutta tässä on monta mutkaa.
tuollainen, enkä muuten tajunnut puoliakaan kirjoituksestasi muuta kuin että tilanne ilmeisen sekava, niin ehkä kannattaisi ottaa ihan rohkeasti härkää sarvista ja alkaa selvittämään asioita, ettei tarvitse ihan puolikkaana elää loppuikäänsä. Miltäs kuulostaa?
Jokseenkin samoilla linjoilla kuin tuntematon yhteenlasku. Aikalailla noin ikään.
Ei sinussa mitään vikaa oo.Oot vain sellainen ku oot etkä siitä miksikään muutu.
Ihan kokonainen ihminen kuin me muutkin.
Kuulostaa vähän hassulta, kun tuntematon noin sanoo :-). Joskus on hyvä tai jopa välttämätöntä katsoa ikäviäkin asioita suoraan silmiin, mutta se on sen verran hajottavaa, että vähän niin kuin kuoppaa itselleen kaivaisi, eikä todellakaan tiedä, mistä sitä itsensä löytää, ei ainakaan toiselta puolelta palloa, Kiinan maalle ei voimat riitä. Mikähän siinä onkin, kun ihmisen pitäisi tietää aina etukäteen vastaukset kysymyksiin ja rakentaa väkisin joku pakkopaita tästä elämästä. Jos vois olla vaan ja relata, reggae okee, ja katsoa minne tämä vie. Mutta eihän vitutukselle ja muille Yrjön kamuille mitään aina voi.
Itsetutkiskelu on ihan suotavaa jokaiselle, myöskin elämän ikävien asioiden tutkiminen/myöntäminen vahvistaa vaikka se ei aina hyvältä tunnu.
Oikeassa oot tuossa elämän pakkopaidassa, mutta aika harvassa on ne jotka sen voivat välttää.
joku joka ajattelee, kaipaa ja rakastaa sinua juuri nyt. Olet typerys, jos et ota selvää!
9 19,
Erehdyn aivan varmasti, mutta kuulostat tutulta.
minä kyllä tiedän mistä olen tulossa ja mihin menossa, sinusta en tiedä...
Minä ainakin haluan nähdä ja kokea jotakin oikeaa, jotakin millä on todellista merktystä. Inhoan näitä santapalstoja.
Omalla painollaan asiat soljuvat eteenpäin.
ja siinä samalla elämä soljuu hukkaan? :D
Pahimmassa tapauksessa niin saattaa käydä.
Arka, ujo utelu, miten menee?
...että se ei pelaa joka pelkää. Haluan jatkaa eteenpäin... elämässä. Ei parisuhdeterapiaa... jotain muuta ja uutta.
Haluan uuden miehen.
That's it!
Oletko sinä hän... who knows?
Life is real...nothing like this.
Kuka tämänkin menneisyyden haamun vielä jaksoi nostaa esiin? Huh, onko tästäkin jo kaksi kuukautta, näköjään aika kulkee nopsaan riutuessa...
Tilannepäivitys 30.06.2012
....Edelleen risteyksessä, näissä liikennevaloissa täytyy olla jotain pahasti vialla. Keltainen valo palaa jatkuvasti, välillä vihreä vilahtaa, mutta ennenkuin ehtii kaasua polkaista, syttyy punainen, pakitus, ja taas keltainen...
Yhden kerran syttyi vihreä merkiksi siitä, että voisi jatkaa yli risteyksen, samalla risteävältä tieltä törmäsi eteen autolastillinen tuttuja naamoja, estäen eteenpäinpääsyn, ja taas punainen, ja pakitus.
Tässä siis edelleenkin, vasen jalka kytkimellä, oikea kaasulla. Vasen käsi vilkunviiksessä, valmiina kääntymään, oikea vaihdekepillä; ykkönen eteen, kaasu pohjaan kohti rakkautta, vai pakki päälle, ja rauhallisesti sinne, mistä lähdin.
Näin se vaan menee...
Onko se valoissa vai jossain muualla? Ehkä se on lommo, joka syntyi kauan sitten ja jäi huomaamatta ja paikkaamatta. Voisiko olla. Mahtaisko sulla olla siihen fixausta?
Kuulostaa niin tutulta, tilanne ja kirjoittaja ettei tiedä itkeäkö vai nauraa, potkaista seinää vai tanssahtaa.
Ollaan vaan. Ilman mitään sen suurempia ajatuksia suuntaan tai toiseen.:)
Pakkia. Risteyksessä palaa AINA vihree valo. :)
En meinaa korjatakaa sitä pakkia...ei sitä tartte.