Yksinäinen sydän

Tuu tänne sit valittamaan kun olet ollut 5 vuotta ilman kavereita tai parisuhdetta, niin tiedät silloin vasta mitä yksinäisyys todella on.

Rohkeasti vain tutustumaan ihmisiin. Itse ainakin olen huomannut, että monet kaipaavat juttukaveria. Tutustua voi melkein missä vaan, kun on avoimin mielin liikkeellä.

Yksinäisyys parisuhdeen päättyessä tuntuu vamasti maailmanlopulta, varsinkin jos ei ole ystäviä kenelle kertoa ja purkaa sydäntään. Tuttua huttua. Oletko ajatellut että nyt sulla on aikaa alkaa vaik kehittään itseäs, opetteleen jotain uusia taitoja, vaikka joku harrastus, ryhmäliikunta juttuja ym. Niissäkin tapaa ihmisiä, vaikka nyt ei heti sydänystäviä löytyiskään, mutta että tapaa muita ihmisiä ja muutaman sanasen ehkä vaihtaa. Pienin askelin eteenpäin, niin päivä päivältä alkaa ehkä helpottaan. Pyri ajatteleen että elämässä kaikki muuttuu, mikään ei ole ikuista, kaikki päättyy joskus, myös tämän hetkinen olo ei ole ikuista. Buddha kehotti ihmisiä pitämään kaikkia kokemuksia pysymättöminä.
Itsekin vielä kamppailen oman rakkaani ja sielunkumppanini menettämisen kanssa, joka oli myös ainoa paras ystäväni. Minullaan ei ole kenelle jutella, mutta täytyy vaan yrittää mennä eteenpäin ja helposti tulee niitä tunteita että alkaa tarraileen menneisyyteen ja muistelemaan, siinä kohtaan yksinäisyys ja tuska tuntuu lopulliselta. Mutta päivä kerrallaan..tsemmpiä! Et ole yksin, meitä on täällä monta samassa veneessä.

Menkää ja tehkää vaikka vapaaehtoistyötä sairaiden, vammaisten, vanhusten ja muiden yksinäisten luo, niin ei tarvitse olla yksin ja saatte sisältöä elämäänne. Tuollainen jatkuva yksinäisyydestä ruikuttaminen on narsistista, MINÄ OLEN YKSINÄINEN, MINÄ TARVITSEN, MINÄ, MINÄ....helvetti, että olette itsekeskeisiä turhasta vinkujia! Teillä on asiat liian hyvin siinä se teidän ongelmanne, on ei se, että olisitte yksinäisiä. Yksinäisyys on tekosyy teidän NARSISMILLENNE.

Yksinäisyydestä voi selvitä oppimalla rakastamaan yksinäisyyttä.

Kysymykseen vastatakseni, jos joku löytäisi patenttiratkaisun ongelmaan, olisi
varmaan rikas ihminen. Tokkopa yksiselitteistä vastausta on olemassakaan,
eri ihmisillä vaan erilaiset selviytymistavat, joku pärjää asian kanssa paremmin
joku huonommin.

Se on varma, että kukkaan ei tuu kotoonta hakemaan ja poistamaan yksinäisyyttä. Ihmisten ilmoille vaan, mitä sitten sinun tapauksessa voisi tarkoittaa, riippuu siitä mistä tykkäät?
Itse olen jutellut ihmisten kanssa punttisalilla, ryhmäjumpissa, luonnossa, puistoissa, kahviloissa, bändien keikoilla, vapaaehtois hommissa jne.. Se on vaan mentävä ja avattava suunsa. Mikä on pahinta mitä siinä voi tapahtua? Menettää hetkeksi yksinäisyytensä :)

Kerroit, että paikkakunnalta on vaikea saada ystäviä. Helpompaa voisi olla etsiä uusi miesystävä. Voisit kokeilla kapakoita tai nettitreffejä alkuun. Hyvällä tuurilla voit saada uuden miesystävän kautta uusia ystäviä. Kannattaa kokeilla, koska naiselle parisuhteen saaminen ja sen kautta sosiaalisen verkoston laajentaminen on paljon helpompaa.

Ite olen asunut täysin vieraalla paikkakunnalla kuutisen vuotta. Parisuhdetta en tietenkään ole onnistunut löytämään (olen ujo tavismies), mutta sentään joitakin tuttavuuksia, joten sulla on kyllä paljon paremmat saumat nyt. Tsemppiä ja miestä hakemaan!

just joo, et sä ottais mitään läskiä miestä ittelles.

No ei tartte olla ilkeä. Ihmisille merkkaa niin erilaiset asiat eri asioita. Totta puhuen tärkeintä on se sisin, mutta ei ulkonäönkään merkitystä voi väheksyä.

Tsemppiä Anne, mä ehdottaisin sulle ihan ystävien löytämismielessä vaikkapa nyt oman paikkakunnan Keventäjiä, Painonvartijoita tai muita sellasia ryhmiä, joissa voi yhdessä liikkua. Varmasti uimahallilla tai normiseuroissa on toimintaa siten, että se ei maksa juuri mitään. Ilmatteeksikin voi liikkua ja löytää kaverin liikkumaan, kun laitat jonnekin ilmotustaululle tietojasi.

Yksinäisyys on tosi ikävää, mulla sama tilanne sen suhteen. En ole onnistunut uusia ystäviä löytämään arkeen, töissä niitä on ja ystäviäkin, mutta ovat ihan eri paikkakunnilla. Nyt aattelin alottaa juoksutapahtumissa käynnit, jos vaikka sieltä tarttuisi muutama samanhenkinen ihminen matkaan..Mulle viikonloput on pahimmat, en tiedä miten niistä selviää kun ainoat ihmiset kelle puhun on kaupan kassa tai videoliikkeen vuokraamon työntekijä..

Voimia yksinäisille sieluille!