Niin siinä kävi, että kun vihdoin pääsin reumaklinikalle, sain diagnoosiksi ilmeisesti kroonistuneen reaktiivisen artriitin. Ei siinä mitään, on kai se nivelreumaa (jota tämän epäiltiin vahvasti olevan) "parempi" sairaus. Mutta ihmetyttää tämä jatkuva arpominen. Ensin epäiltiin Ehrens-Danlösiä (yliliikkuvien nivelten perusteella), sitten toinen lääkäri oli melko varma nivelreumasta ja nyt diagnoosi on tämä.
En ole kovin tyytyväinen tähän viimeiseen lääkäriin, oikeasti, tuntui että sisätautilääkäri (joka reumaklinikalle lähetti) oli paljon asiantuntevampi ja vakuuttavampi kuin tämä viimeinen. Ensimmäisessäkään (reumalääkäri) ei ollut kehumista.
Tuntui jotenkin hassulta, että lääkäri ei mm. halunnut katsoa röntgenkuviani, vaikka minulla oli ne mukana, katsoi vasta kun itse sitä ehdotin.
En myöskään tiedä, millä perustein diagnoosi tehtiin, minulle perusteltiin enemmänkin sitä, miksi kyseessä EI ole nivelreuma (ei reumatekijää, alkanut isoista nivelistä, ei järkyttävän suurta kulumaa nivelissä jne).
Lisäksi lääkäri määräsi minulle erästä kipulääkettä, jota olen aiemmin syönyt eikä siitä ollut apua. Kehotti syömään myös tavallisia tulehduskipulääkkeitä, vaikka sanoin, että eivät tehoa eikä vatsani kestä niitä. Trexanista oli puhe, ja se aloitettaneen sitten seuraavan tulehduksen yhteydessä. Kortisonireseptin sain kouraani heti, mutta epäselväksi jäi, pitääkö sitä syödä vasta kun on paha akuutti tulehdus päällä vai koko ajan.
Ei minulla sinällään mitään pahaa sanottavaa lääkäristä ole, mutta jäi tosiaan sellainen olo, että varmaa diagnoosia ei ole ja siksi lätkäistiin tämä, kun parempaakaan ei nyt sattunut olemaan tarjolla.
Lonkkia valittelin ja sain röntgenlähetteen, tosin kahden kuukauden päähän. Siihen asti on kai sitten vain kestettävä. Olisin toivonut, että lääkäri olisi sanonut edes, että näiden päivittäisten kipujen (polvet, lonkat, ranne) kanssa on vain elettävä.
Nyt on lähinnä sellainen olo, että ei minulla varmaan mitään todellisia kipuja olekaan. Tuntuu, että kukaan ei usko, että päivittäinen elämä on todella hankalaa JOKA PÄIVÄ.
Kokemuksia, kommentteja?
En ole kovin tyytyväinen tähän viimeiseen lääkäriin, oikeasti, tuntui että sisätautilääkäri (joka reumaklinikalle lähetti) oli paljon asiantuntevampi ja vakuuttavampi kuin tämä viimeinen. Ensimmäisessäkään (reumalääkäri) ei ollut kehumista.
Tuntui jotenkin hassulta, että lääkäri ei mm. halunnut katsoa röntgenkuviani, vaikka minulla oli ne mukana, katsoi vasta kun itse sitä ehdotin.
En myöskään tiedä, millä perustein diagnoosi tehtiin, minulle perusteltiin enemmänkin sitä, miksi kyseessä EI ole nivelreuma (ei reumatekijää, alkanut isoista nivelistä, ei järkyttävän suurta kulumaa nivelissä jne).
Lisäksi lääkäri määräsi minulle erästä kipulääkettä, jota olen aiemmin syönyt eikä siitä ollut apua. Kehotti syömään myös tavallisia tulehduskipulääkkeitä, vaikka sanoin, että eivät tehoa eikä vatsani kestä niitä. Trexanista oli puhe, ja se aloitettaneen sitten seuraavan tulehduksen yhteydessä. Kortisonireseptin sain kouraani heti, mutta epäselväksi jäi, pitääkö sitä syödä vasta kun on paha akuutti tulehdus päällä vai koko ajan.
Ei minulla sinällään mitään pahaa sanottavaa lääkäristä ole, mutta jäi tosiaan sellainen olo, että varmaa diagnoosia ei ole ja siksi lätkäistiin tämä, kun parempaakaan ei nyt sattunut olemaan tarjolla.
Lonkkia valittelin ja sain röntgenlähetteen, tosin kahden kuukauden päähän. Siihen asti on kai sitten vain kestettävä. Olisin toivonut, että lääkäri olisi sanonut edes, että näiden päivittäisten kipujen (polvet, lonkat, ranne) kanssa on vain elettävä.
Nyt on lähinnä sellainen olo, että ei minulla varmaan mitään todellisia kipuja olekaan. Tuntuu, että kukaan ei usko, että päivittäinen elämä on todella hankalaa JOKA PÄIVÄ.
Kokemuksia, kommentteja?
Vastaukset 1
Vanhimmat
Joo samoja fiiliksiä itellä ettei oteta todesta.
Pompotetaan vaan paikasta toiseen ja diagnoosit vaihtelee laidasta laitaan.Mut ei auta täytyy vaan jatkaa taistelua jos joskus sais sen oikean diagnoosin,mut ei täs muuta kuin voimia sulle jaksaa jatkaa ja hyvää kesänjatkoa :)