Selviäminen lapsen avioerosta

No ero on suuri kriisi myös läheisille . Me ei olla puhuttu erosta lapsemme ja ex puolison kanssa, vaan sanottiin , että käyvät ammatti-ihmisten kanssa puhumassa ihan itsensä ja lasten vuoksi , meidän tehtävämme ei ole terapoida , arvioida , eikä etsiä syyllisiä , kuten helposti tapahtuisi ja tulisi kerrottua omaksuttua tietoamme lähituttaville .

Tämä on osoittautunut todella hyväksi ratkaisuksi , nyt kun erosta on kulunnut aikaa, voimme tavata juhlissa ex puolisoakin lämpimin välein ja lasten kyläillessä varomme kyselemästä mitään " urkkimisen puolelle " meneviä asioita lasten toisesta vanhemmasta , yhteishuollossa kun ovat .

Kenellekään tuttavallemme emme ole spekuloinneet eroa , sanomme vain , että lasten tilanne on olosuhteisiin nähden hyvä , vanhemmat ovat hyvissä puheväleissä ja tahoillaa tasapainoisia ja tyytyväisiä , mikä auttaa , että lapset näyttävät sopeutuneen tilanteeseen ja ovat ihan ok .

Olemme myös vilpittömän tyytyväisiä siitä , että tämä meille mieluinen lapsemme ex on löytänyt uuden ihmissuhteen ja on tasapainoinen ja onnellinen , se on parasta lasten kannalta , että vanhemmat voivat hyvin .

Ketään ei voi omistaa, eikä tunteita pakottaa , voimme vain hyväksyä tosiasiat , parasta on , ettei asetu kummankaan puolelle , vaikka sen oman lapsen puolelle olisi niin helppoa ja luontevaa asettua .

Surkaa eroa , se suru kestää aikansa , mutta kunnioittakaa koko perhettä olematta liian liki , jos lapset ovat yhteishuoltajuudessa, emme me isovanhemmatkaan voi olettaa heidän käyvän niin usein , kun muutenkin heillä se kodinvaihto kuuluu elämään .

Siis yrittäkää saada heidät puhumaan kaikkien edun nimissä perheneuvojien kanssa , että pääsevät itsekin elämässä eteenpäin , uuteen suhteeseen vie vanhasta puolet , kun vie itsensä .. senkin takia .

Ei tämä meillekään helppoa ole ollut , mutta näyttää olevan niin ajan henki, tämä eroaminen , eikä koulussakaan ole kuulemma erikoista, että koko perheellä on eri sukunimi , tämä on tätä aikaa .
Voimia teille, selviätte kyllä , vuoden päästä on helpompaa .

Tuossa saittekin jo hyvän vastauksen. Jotain tämän tapaista itsekin ehdotan, koska eroajia on vain nämä kaksi. Suvun käytös vaikuttaa paljon kaikkiin osapuoliin.
Itse suren sitä, ettei kauniit tyttäreni ole koskaan menneetkään naimisiin. Ei ole lapsia, ei mitään. He eivät kai uskalla. Teillä ainakin on nuo kokemukset, eikä ole surua, ettei lapsenne olis koskaan kokenut itseään rakastetuksi. Parisuhde voi parhamillaan olla hyvä olotila, mutta kaikkie eivät siinä onnistu.
Avioeron surun hyvin ymmärrän. Yrittäkää olla kuuntelijana mutta älkää osallistuko lakitalkoisiin. Ero ei näytä olevan niin traaginen kuin uskotaan. Elämässä pitää katsoa eteenpäin.
Jännittävät ajat saattavat odottaa teitä kun suku tavallaan laajenee.

Kiitos teille kummallekin vastaajalle. Sain paljon uutta ajateltavaa ja voimaa käsitellä omia asenteitani. Näin varmaan on, että ajan oloon tuokin meidän tuntemamme suru hälvenee ja saamme kenties iloita uusista tulevista ihmissuhteista.

Aika tekee tehtävänsä.Takana on oma avioeroni aikoinaan ja nyt yhden lapseni avioero muutama vuosi sitten.
Omasta erostani muistan ajatelleeni,kun anoppini sanoi,että on vuokseni niin paljon itkenyt,niin ajattelin,että toivoin ettei kukaan muu surisi eroani,koska minä sitä ainakin joudun suremaan ja luulisi että se riittää.Oma äitini taas oli niin katkera,että ajattelin senkin olevan väärä tapa reagoida.
Kun lapseni erosi,huomasin,että se murhe pitää muidenkin käsitellä kuin asianosaisten,vaikka he meidät toiset siltä haluaisivat varjella.Omat menneet murheetkin nousivat hetkeksi pintaan,vaikka luulin niiden olevan jo tarpeeksi käsitelty.
Mutta nyt on taas hyvä olla,lastani enkä hänen exäänsä ole kumpaakaan syyttänyt enkä puolustanut,asoiden selvittely ei kuulu minulle.Lapsenlapsilla saa olla oma rakas äiti ja isä ja heistä ei ole lupa puhua ilkeästi.
Voimia,ajan kanssa helpottaa.