Moi!
Meinaan tässä nyt avautua tåällä netissä koska en oikeassa elämässä uskalla ja halua koska minut leimattaisiin kyyniseksi ja laiskaksi ja valittavaksi kusipääksi. Eli ongelmani alkoivat jo ylä asteella ( Olen nyt 17v) Koska en itsestäni omaa persoonallisuutta löytänyt, pompin harrastuksista sekä tyyleistä ja persoonasta toiseen. En vain tunne itseäni eläväksi ja onnelliseksi, kaikki on vain samaa paskaa päivästä toiseen. Minulla on jotenkin pakottava tarve tuntea itseni eläväksi ja itsekseni koko ajan. Olen niin masentunut että se tuntuu olevan jo ohjelmoitu aivoihinin. Olen yrittänyt päästä eroon siitä mutta mitä tahansa teenkin aina kun tulee yö ja yritän nukahtaa kaikki se patoutunut viha itseäni kohtaan ja itseni syyllistäminen tulee pintaan ja elämä on niin turhaa. No mitkä minun ongelmani ovat? En pysy lukion opinnoissa aikataulussa kurssit jäävat kesken Joudun luultavasti käymää lukion neljässä vuodessa, ei se sinänsä haittaa mutta vanhempien painostus ja liiat odotukset tekevät siitä niin vaikeaa. Äitini ei tue minua yhtään. Huutaa vaan ja odottaa kuutta ällää. Vanhempani ovat myös eronneet. Rahaa minulla ei ole edes uusiin vaatteisiin tai linkku matkoihin. Vihaan äitiäni koska hän ei säästä vähäisiä rahojaan ja tuhlaa niitä itseensä eikä auta minua edes kirjojen ostossa. Joudun kulkemaan joka päivä 9 km matkan pyörällä edes taas talvellakin. Lukiossa en ole sosiaalinen vaan istun käytävillä yksin. Vihaan lukiotamme en tunne kuuluvani sinne ollenkaan. Muutama kaveri minulla sieltä on mutta emme näe vapaa ajalla. Ärsyttää se että en pysty siihen mitä muut tekevät. Miks muilla on niin helppoa. Odotanko minä liikoja itseltäni?
Meinaan tässä nyt avautua tåällä netissä koska en oikeassa elämässä uskalla ja halua koska minut leimattaisiin kyyniseksi ja laiskaksi ja valittavaksi kusipääksi. Eli ongelmani alkoivat jo ylä asteella ( Olen nyt 17v) Koska en itsestäni omaa persoonallisuutta löytänyt, pompin harrastuksista sekä tyyleistä ja persoonasta toiseen. En vain tunne itseäni eläväksi ja onnelliseksi, kaikki on vain samaa paskaa päivästä toiseen. Minulla on jotenkin pakottava tarve tuntea itseni eläväksi ja itsekseni koko ajan. Olen niin masentunut että se tuntuu olevan jo ohjelmoitu aivoihinin. Olen yrittänyt päästä eroon siitä mutta mitä tahansa teenkin aina kun tulee yö ja yritän nukahtaa kaikki se patoutunut viha itseäni kohtaan ja itseni syyllistäminen tulee pintaan ja elämä on niin turhaa. No mitkä minun ongelmani ovat? En pysy lukion opinnoissa aikataulussa kurssit jäävat kesken Joudun luultavasti käymää lukion neljässä vuodessa, ei se sinänsä haittaa mutta vanhempien painostus ja liiat odotukset tekevät siitä niin vaikeaa. Äitini ei tue minua yhtään. Huutaa vaan ja odottaa kuutta ällää. Vanhempani ovat myös eronneet. Rahaa minulla ei ole edes uusiin vaatteisiin tai linkku matkoihin. Vihaan äitiäni koska hän ei säästä vähäisiä rahojaan ja tuhlaa niitä itseensä eikä auta minua edes kirjojen ostossa. Joudun kulkemaan joka päivä 9 km matkan pyörällä edes taas talvellakin. Lukiossa en ole sosiaalinen vaan istun käytävillä yksin. Vihaan lukiotamme en tunne kuuluvani sinne ollenkaan. Muutama kaveri minulla sieltä on mutta emme näe vapaa ajalla. Ärsyttää se että en pysty siihen mitä muut tekevät. Miks muilla on niin helppoa. Odotanko minä liikoja itseltäni?
Vastaukset 4
Vanhimmat
Ongelmasi ovat ratkaistavissa ellet vartavasten halua pitää kiinni ongelmistasi. Päätös on siis yksin sinun.
Muuta pois kotoa, niin ei tarvitse kuunnella äitiä. Lopeta lukio kesken ja mene töihin niin saat rahaa. Lukiota voi jatkaa myöhemminkin, jos vielä haluaa jatkaa. Oletko harkinnut terapiaa? Se voisi olla kannattavaa, koska siellä voisit purkaa masentavia ajatuksia.
Persoonallisuus ei ole koskaan kenelläkään sama ja pysyvä, vaan se vaihtuu ja muuttuu iän ja kokemuksen myötä eli ei sitä voi sillä tavalla "löytää" että sen myös pitäisi itsellään ikuisesti. Varsinkin sinun iässäsi on ihan normaalia kokeilla mikä tuntuu itselle hyvältä ja mikä taas ei.
Ihmisen ajattelutavat vaikuttaa paljon siihen, mitä hänen elämässään tapahtuu. Sinä luettelet viestissäsi asioita, joita vihaat ja siksi sinulla on paha olla. Mitä jos tekisitkin radikaalin ratkaisun ja alkaisit märehtiä mielummin kaikkia hyviä asioita, haaveita, mahdollisuuksia, positiivisia puolia itsessäsi ja muissa. Sillä on nimittäin vaikutus elämääsi, jos vain päätät muuttaa ajatteluasi myönteisemmäksi. Jos taas jatkat negatiivista ajattelua, voit olla varma ettei tilanteesi ainakaan kohennu.
Kannattaa hakeutua hoitoon. Itse en aikanaan hoitanut asiaa en hakeutunut hoitoon enkä tehnyt sille mitään. Tilasi kuulostaa samalta mikä minulla on ollut jo yli kymmenen vuotta ja voit uskoa että jos et saa asiaa korjattua niin se vain pahenee jos itselläni ei olisi näin järjettömän vahva psyyke olisin roikkunut kiikussa jo vuosia sitten.
Voi vittu että voi ihmiset valittaa turhasta... Nyt vaan alat käymään sitä koulua kunnolla ja lopetat itkemisen. Ei sulla ainakaan tän kirjotuksen perusteella oo mitään syytä voida huonosti. En ees vaivaudu sanomaa että "ota ittees niskasta kii", koska kyllä se sun tekstistä näkyy että oot vaan huomionhakunen ja koitat dramatisoida elämäntilannettas. Huhhuh...
Olipa epäasiallinen viesti toi edellinen. Ei pitäis aliarvioida toisten tuskaa. Ihan varmasti ketjun aloittanut kärsii tilanteestaan. Tuskin tänne kovinkaan moni kirjoittelelee vaan huvikseen provosoidakseen. Kannattaa joo minunkin mielestä hakea keksusteluapua esim. lukion psykologilta tai terkarilta, jotka voi ohjata sua eteenpäin ja tukea tilanteessasi. Älä jää yksin kärsimään. Tsemppiä!