Miten jaksatte elää? Puhun lähinnä nyt niille jotka tuntevat suunnilleen näin:
- illalla nukkumaan menessa itkee ja toivoo ettei herää
- aamulla kun sitten herää, tuntuu ettei pysty nousemaan ylös, eikä nousisikaan, ellei pakotettaisi (itselläni on koulu)
- itsetuhoiset ajatukset ovat osa normaalia päivä rytmiä
- itsensä satuttaminen on tuttua
- ei osaa innostua mistään ja kaikki ennen niin kiva tuntuu turhalta
- ei tapaa ulkoista maailmaa kuin todella harvoin (itse hyvä jos poistun kerran kolmessa kuukaudessa kotoa, ellei siis koulua lasketa)
Miten ette ole päästäneet itteänne yli rajan? Oma masennukseni, jos sitä siksi voi kutsua (diagnosoimaton) alkoi siinä yläasteelle siirryttäessä kolme vuotta sitten, ja on pahentunut tänne asti viikko viikolta. Elän tunti kerrallaan. Kaikkena plussana kuljen käsikädessä bulimian kanssa.
Niin että kertokaa, mikä saa teidät pysymään täällä? Itse en osaa itseäni enää auttaa ja alkaa jo pelottaa.
- illalla nukkumaan menessa itkee ja toivoo ettei herää
- aamulla kun sitten herää, tuntuu ettei pysty nousemaan ylös, eikä nousisikaan, ellei pakotettaisi (itselläni on koulu)
- itsetuhoiset ajatukset ovat osa normaalia päivä rytmiä
- itsensä satuttaminen on tuttua
- ei osaa innostua mistään ja kaikki ennen niin kiva tuntuu turhalta
- ei tapaa ulkoista maailmaa kuin todella harvoin (itse hyvä jos poistun kerran kolmessa kuukaudessa kotoa, ellei siis koulua lasketa)
Miten ette ole päästäneet itteänne yli rajan? Oma masennukseni, jos sitä siksi voi kutsua (diagnosoimaton) alkoi siinä yläasteelle siirryttäessä kolme vuotta sitten, ja on pahentunut tänne asti viikko viikolta. Elän tunti kerrallaan. Kaikkena plussana kuljen käsikädessä bulimian kanssa.
Niin että kertokaa, mikä saa teidät pysymään täällä? Itse en osaa itseäni enää auttaa ja alkaa jo pelottaa.
Vastaukset 15
Vanhimmat
Onko sinulla jotain hoitoa? Hae apua.
Eikö mikään harrastus kiinnosta ja ole mukavaa?
Minä saan voimaa luonnosta.
ei siis silleen että kun lukuvuosi 2011-2012 alkoi, oli vielä kolme harrastusta joita oli 5 kertaa viikossa. Mutta yksi kerrallaan jätin ne kun ei enää innostanut. Ei edes kaverit. Niiden jutut ei enää naurata eikä menemiset kiinnosta.
Hoitoja? No käyn psykologilla, mutta koska pelkään ihmisiä en ole kertonut lähes mitään.
Minä päätin kerran tappaa itseni. Olisi pitänyt tappaa kissa ensin, ettei se jää yksin kitumaan. Siihe en kyennyt. Rakastin kissaani enemmän kuin itseäni, mutta se riitti.
Ala nyt kirjoittelemaan kaikesta mikä ahdistaa. Kirjoita jos et voi puhua ja anna terapeutin lukea. Kerro lapuudesta ja perheestä ym. Jos et kerro, hän ei voi sinua auttaa?
itse ainakin olisin jo tappanut itseni jos minulla ei olisi koiraa! se saa minut pysymään täällä, varsinkin kun tiedän ettei se pärjää ilman minua.
Mullakin kaksi kissaa, joista toinen on ollut 15 vuotta. Tuntuu että elää vaan sen vuoksi koska minä elän, niin on mun perään se mutta samalla niin vanha ja raihnainen. Toisesta en oikein välitä. Edes tämä rakas vanhukseni ei saa paremmalle mielelle.
Ja joka kerta, ennen kuin lähden psykologille, istun sohvalla ja hoen itselleni, että tänään AIVAN varmasti sanon edes jotain hyödyllistä. Mutta paikanpäällä iskee sellanen paniikki ja ahdistus ja alemmuuskompleksi ettei vaan uskalla.
kyllä muuten pistää masentamaan tuo 55 miinusta aloituksessani. eikai ainakaan kaikki alaspäin painaneet ole sitä mieltä että olen vain säälittävä pikkuliisa joka muovilusikalla naarmuttaa itseään kun on paha mieli?
Jos et saa sanotuksi terapeutille olennaista niin näytä tuo kirjoittamasi lista hänelle. Ei auta jos jää vain hyvänpäivänkuuulumistasolle jutustelu.
Älä välitä peukuista, koska joku ei niin mukava ihminen on peukuttanut muutama kymmentä kertaa. Miten muuten voisi selittää, että jossain välissä lukukertoja oli selvästi vähemmän kuin miinuksia?
Itse en näe mitään säälittävää sinussa, olen itsekkin vastaavassa tilanteessa. Paitsi toistaiseksi on asioita, jotka kiinostaa, mutta en enää jaksa tehdä niitä.
Ainiin, miten jaksan elää. Minulla ei vaan ole rohkeutta tappaa itseäni. Ja silloin kun tuntuu, että uskaltaisi ylittää rajan ja lopettaa kaiken, katson leffaa, menen suihkuun ja siivoan huoneen. Eihän huonetta voi jättää sotkuiseksi muille siivottavaksi. Usein huoneen siivoaminen on niin rasittavaa puuhaa, että itsemurha suunitelmat kaatuu.
Joskus taas tuntuu, ettei enää kiinostaa millaisen sotkun jätän jälkeeni, silloin viiltely on viimeinen vaihtoehto. Se muistuttaa minua, kuinka paljon se tulee sattumaan.
"Älä välitä peukuista, koska joku ei niin mukava ihminen on peukuttanut muutama kymmentä kertaa. Miten muuten voisi selittää, että jossain välissä lukukertoja oli selvästi vähemmän kuin miinuksia?"
Ah no hyvä huomio, kas tässä myös yksi asia joka itsessäni ärsyttää: olen niin harhaluuloinen ja uskon että jokainen ihminen ajattelee pahaa musta.
Ja tähän alempaan viestiin Self-Controlille: Ei, minua ei kiusata. Itse asiassa on paljonkin kavereita - joista tosin olen aika rajusti nyt etääntynyt, kun ei jaksa pitää yhteyttä. Eli kai sitten olen muuten vain vähän tööt?
Kiusataanko sua sitten koulussa, vai oletko sä muuten vähän tööt?
Minulla on paljon kun minulla on lapset, lastenlapset ja lemmikit. Vasta otin koiranpennun, sen hankkimista mietin pitkään , että jaksanko antaa sille niin paljon kuin se vaatii vai piristäisikö se minua enemmän liikkumaan pois kotoa neljän seinän sisältä.
Kyllä se piristi, se saa minut lähtemään ulos ja leikittämään sitä, kouluttaminen vaatii myös paljon ja on aivan ihana kun se nukkuu vieressäni.
Välillä minulla on edelleenkin "sänkypäiviä" jolloin käytän sen vain pikaisesti ulkona parin tunnin välein, mutta on ihanaa, ettei se valita niistä vaan nukkuu vieressäni ja odottaa touhupäivää.
ES:n voimalla läpi elämän
Edes es jumala ei ny oikeen auta :(
Itsellä takana 11 vuotta psyykkisiä sairauksia anoreksia -> bulimia -> nyt vaikea masennus. Helmikuussa yritin tappaa itseni, mutta en onnistunut (perkele). Samoin mikään aikaisemmin mielihyvää tuottanut ei enää tuo sitä mielihyvää ja koska sairaushistoriaa takana jo vi**n kauan tulu eteeni epätoivo.
Nyt saan voimaa läheisitä ihmisistä, itsemurha on itsekäs tapa lopettaa elämä ja kaikki asiat jää ratkaisematta.