Joko minulla on oikeasti joku sairaus tai sitten jo päivittäistä elämää haittaava luulotauti.
Minua on jo parin kuukauden ajan vaivannut puristava tunne kurkussa. Välillä se häviää, kun taas se iskee aina viimeistään illalla sänkyyn käydessä. Outo puristava tunne kuin joku kuristaisi kaulasta. Olen lukenut, että luulotauti/sairauden pelko voi aiheuttaa "palan" tunnetta kaulalla, mutta kestääkö se näin pitkään? Syöpää olen erityisesti alkanut pelkäämään vaikka olenkin suht nuori (29v.), niin ei se syöpä ikää katso.
Lääkärissä olen käynyt, ja kilpirauhaskokeet, sekä allergiatestit minusta otettiin. Kaikki olivat negatiivisia. Nyt odottelen kaulan ultraääneen pääsyä.
Olen miettinyt asiaa vähän liiankin kanssa ja opintoni ovat kärsineet tämän takia, kun kaikki jää taka-alalle sairauden pelon vuoksi. Olen alkanut tarkkailla kaikkia asioita itsessäni, kuten kiputuntemuksia, pahaa hajua ajoittain virtsassa, veristä sylkeä (joka tosin väheni hammashygienistilla käynnin jälkeen), mutta silti tulee aika ajoin verta suusta kun sylkäisee.
Opiskelen sairaanhoitajaksi ja olenkin miettinyt olisiko tämä esim. voinut laukaista pelot sairastumiseen kun koulussa niitä tulee käsiteltyä lähemmin.
Olen muutenkin helposti taipuvainen pelkäämään sairauksia, mutta tämä kurkun puristus tuntuu ihan aidosti. Halusin jakaa asian edes vaikka tänne palstalle ja tämän kirjoitus jo osaltaan helpotti pelkoa vaikka tiedän, että illan tullen taas ajatukset siinä pyörivät.
Minua on jo parin kuukauden ajan vaivannut puristava tunne kurkussa. Välillä se häviää, kun taas se iskee aina viimeistään illalla sänkyyn käydessä. Outo puristava tunne kuin joku kuristaisi kaulasta. Olen lukenut, että luulotauti/sairauden pelko voi aiheuttaa "palan" tunnetta kaulalla, mutta kestääkö se näin pitkään? Syöpää olen erityisesti alkanut pelkäämään vaikka olenkin suht nuori (29v.), niin ei se syöpä ikää katso.
Lääkärissä olen käynyt, ja kilpirauhaskokeet, sekä allergiatestit minusta otettiin. Kaikki olivat negatiivisia. Nyt odottelen kaulan ultraääneen pääsyä.
Olen miettinyt asiaa vähän liiankin kanssa ja opintoni ovat kärsineet tämän takia, kun kaikki jää taka-alalle sairauden pelon vuoksi. Olen alkanut tarkkailla kaikkia asioita itsessäni, kuten kiputuntemuksia, pahaa hajua ajoittain virtsassa, veristä sylkeä (joka tosin väheni hammashygienistilla käynnin jälkeen), mutta silti tulee aika ajoin verta suusta kun sylkäisee.
Opiskelen sairaanhoitajaksi ja olenkin miettinyt olisiko tämä esim. voinut laukaista pelot sairastumiseen kun koulussa niitä tulee käsiteltyä lähemmin.
Olen muutenkin helposti taipuvainen pelkäämään sairauksia, mutta tämä kurkun puristus tuntuu ihan aidosti. Halusin jakaa asian edes vaikka tänne palstalle ja tämän kirjoitus jo osaltaan helpotti pelkoa vaikka tiedän, että illan tullen taas ajatukset siinä pyörivät.
Vastaukset 4
Vanhimmat
Moi,
Voin kertoa omasta puolestani, että olen tuntenut vastaavaa hyvin ahdistuneessa tilassa. Ja jos sulla on muodostunut jo pelko siitä, on melko tod.näköistä, että oire on psykosomaattinen. Mitä enemmän tarkkailet itseäsi, sitä enemmän tunnet sitä tunnetta kurkussa. Tietysti on aina hyvä selvittää, jos oikeasti todella pelkää, että ei ole mitään fyysistä ongelmaa, niin kuin olet jo tekemässä, kun kokeissa olet käynyt. Sen jälkeen voi sitten huojentua ja rauhoittua. :)
Alitajunnalla on muuten todella jännä merkitys. Niin kun itse epäilit, voi olla että olet saanut sieltä sairaanhoitajakoulusta sen pelon. Vaikket suoranaisesti ole säikähtänyt, asia on voinut jäädä kummittelemaan mieleen, ja ehkä stressaavassa tilanteessa on puhjennut tuo pelko.
Tsemppiä sulle!
Minä kärsin samasta vaivasta. Minun pelokna on ollut hiv, kävin testeissä ja se oli negatiivinen. Toisena tuli klamydia yms, testit nega. Sitten tuli rintasyöpä ja kohdunkaulansyöpä. Kipu rinnassa oli niin voimakas, että olin oksentaa ahdistuksesta. Kohdunkaulansyöpää edesauttaa lievä hiivatulehdus. Olen ollut tämän kevään myös flunssassa. Kun edellinen loppuu ja käyn urheilemassa, seuraava alkaa. Vastustuskykyni on erittäin alhainen normaaliin nähden, mikä myös voi aiheuttaa hiivaa. Tunnen aika ajoin alapäässä jotain tunnetta ja ahdistun valtavasti, että minulla on syöpä. Rintakipu meni ohi yhdessä päivässä, kylläkin kaiken tämän päälle tajusin heti alkuun, että olen ahdistunut ja sain muutaman lievän paniikkikohtauksen, menin senkin vuoksi päivystykseen, ja hitaja sanoi, että verikokeista näkee, että olen hyperventilijnut...kuvittelin, että minulla on sydänlihastulehdus...huoh! Tiedän senkin, että ahdistuspotilaat kuormittavat lääkäreitä kaikkein eniten. Olen uupunut ja ahdistunut. Varasin siis psykologillekin ajan, ja olen käynyt nyt kahdesti. Olen terapiakunnossa, olisin ollut jo pitkään. Kesäkuun alussa on aika psykiatrille ja pääsen terapiahoitoon. Lääkitystä en aio aloittaa. Syöpä ja hiv pelkoja edesauttoi oman anopin syöpä genitaalialueella, sekä se, että petin miestäni vuosi sitten. Voimia sinulle. Tiedosta, että pelkosi on psyykkeessäsi. Koitetaan jaksaa eteenpäin. Minua auttaa tekeminen, kun jään paikalleen, alan miettimään ja tunnen oloja ja pistoksia siellä sun täällä. Kun menen kaupungilla ja sosiaalisissa tilanteissa, niissä mistä nautin, en muista omia ahdistuksiani lainkaan. Voisiko virikkeet piristää mieltäsi? Varaa lääkäriaika ahdistukseesi ja keskustele sairaslomalle jäämisestä. Ota etäisyyttä opiskeluusi. Voimia!
Mietin ensin että olenko itse kirjoittanut, mutta sitten huomasin että ikää sinulla on muutama vuosi enemmän. Minäkin opiskelen sairaanhoitajaksi ja oli aina pala kurkussa viime vuonna. Psyykkistä pelkoa ja jännitystä, paniikkihäiriötä, minun mielestä tai ainakin minulla itselläni,
Minä saan flunssan (flunssainen olo) jatkumaan, lämmön nousemaan, rinnan kipeäksi (keuhkot tai sydän), yskän (todella limainen tai kuiva ja ärsyttävä), kurkun kuristumaan (niin että vaikea hengittää), vatsan kuralle, huimauksen, päänsäryn ja kaikenhuippuna peräpukamien aiheuttaman paineentunteen aikaiseksi luulemalla, että ko sairaus tai vaiva on tulossa tai akuutisti päällä. Nämä vaivat saattavat lamaannuttaa minua melkoisesti, ovat todentuntuisia, todellisia, mutta psykosomaattisia ja lisäävät pelkotilaa entisestään.
Jos on jotain todellista kiirettä tai mukavaa puuhastelua saattaa kuviteltu vaiva häipyä ja palata taas uudestaan takaisin, kun on aikaa vaivojansa tarkkailla tai joudun johonkin ahdistavaan tilanteeseen. Joskus olen turvautunut rauhoittavaan lääkkeeseen, jotta saan nukutuksi ja nollatuksi tilannetta ja siten on taas helpompi jatkaa normaalia elämää. Lääkärissä lähden vaivan kanssa käymään vasta sitten, kun mahdollinen vaiva tuntuu olevan todellinen tai en muutoin enää asian kanssa jaksa painia.